Miksi en usko koronaan liittyviin salaliittoteorioihin (ja noudatan rajoituksia)?

Luin jokin aika sitten uutisen, jonka mukaan dinosaurusten tuhon noin 66 miljoonaa vuotta sitten aiheuttanut asteroidi törmäsi maapallolle paikassa, jossa meri ei ollut kovin syvää. Merenpohja koostui juuri tuossa kohtaa pehmeästä aineksesta, joka nousi pölynä ilmaan kaiken muun törmäyksessä syntyneen aineksen kanssa ja esti auringonvalon pääsyn maanpinnalle. Jos maapallo olisi ehtinyt pyörähtää hieman enemmän ennen asteroidin törmäämistä, iso avaruuskivi olisi osunut paikkaan, jossa maa-aines ei olisi ollut yhtä pehmeää. Samanlaista ydintalven aiheuttamaa pilveä ei olisi muodostunut, dinosaurukset olisivat ehkä selvinneet, eikä nisäkkäistä koskaan olisi tullut mitään rottaa kummempaa.

Mutta täällä me ihmiset olemme tänä päivänä, hallitsevina nisäkkäinä, ja dinosauruksista muistuttavat enää linnut ja valtavat fossiilit maaperässä ja museoissa ympäri maailmaa. Jopa se, että eläinkunnan eri lajit maapallolla muistuttavat niin paljon toisiaan, on sattumaa. Moni laji muodostuu kahdesta puoliskosta, jotka ovat lähes peilikuvia toisilleen: kärpänen, ihminen, sammakko. Mistä muusta se kertoo kuin siitä, että olemme joskus elämän alkuainoina polskineet samassa lätäkössä yhtenä ja samana otuksena? Sattumanvaraisten mutaatioiden vuoksi nyt on niin, että kärpänen joutuu sammakon suuhun ja sammakonreisi ihmisen suuhun (joskus myös kuvainnollisesti sammakko pääsee ihmisen suusta ulos).

Olemme olleet pian kaksi vuotta koronaviruksen panttivankeina. Koronavirus on elävä ja se muuttuu. Virus ei tosin pysty elämään pitkään ilman isäntää, ja isäntänä olemme enimmäkseen me ihmiset. Ehkä myös joku kotikissa, koira ja hamsteri. Viruksen ei kannata olla liian tappava, sillä muuten sen isäntä ei pystyisi levittämään virusta uusiin isäntiin. Sopivasti köhää aiheuttava, mutta isäntänsä jotenkin toimintakykyisenä pitävä virus menestyy ja leviää tehokkaasti. Virus ei tietenkään itse mieti mitään, vaan kaikki on sattumaa. Jos viruksessa tapahtuu edullinen muutos, siitä tulee entistä helpommin tarttuva ja leviävä. Sitten se tarttuu ja leviää.

Vastus on viheliäs. Historiasta tiedämme muitakin pandemioita. Parhaiten dokumentoitu on varmaankin espanjantauti reilun sadan vuoden takaa. Samanaikainen ensimmäinen maailmansota joukkojen siirtoineen edesauttoi viruksen leviämistä. Kenelläkään ei ollut vastustuskykyä eikä hoitokeinoja juuri ollut. Sairastuneille tarjottiin paremman puutteessa aspiriinia, jonka yliannostukseen osa kuoli. Penisilliini keksittiin vasta myöhemmin ja sillä on voitu hoitaa muun muassa virusinfektion jälkitautina tulleita keuhkokuumeita.

Ennen koronavirusta oman elinaikani pahin pandemia on ollut sikainfluenssa vuonna 2009. Yksi lapsistani oli samana vuonna sairastanut samanaikaisesti rs-viruksen, keuhkokuumeen ja sepsiksen eli ”verenmyrkytyksen”. Kun kuulin ensimmäisestä sikainfluenssan suomalaisesta lapsiuhrista, jonka kuolinsyy oli keuhkokuume, päätin ottaa tuolloin kahdelle lapselleni rokotukset. Vannoin, että virus ei lapsiani vie. Hankin rokotuksen myös itselleni. Sen jälkeen olen ottanut joka vuosi influenssarokotuksen, jossa on mukana myös rokote sikainfluenssaa vastaan.

Nykyinen koronaviruksen aiheuttama pandemia on ollut koossaan ja vaikuttavuudessaan omaa luokkaansa. Jo heti alkuvaiheessa tulleet uutiset, joiden mukaan virus ei ole vaarallinen lapsille, rauhoittivat mieltäni. En ole myöskään missään vaiheessa pelännyt omasta puolestani. Olen silti ottanut viruksen tosissani. Onneksi myös viranomaiset ottivat viruksen uhan heti alussa vakavasti. Jälkikäteen tarkasteluna osa varotoimista oli liioiteltuja, mutta tuolloin toimittiin silloisen tiedon mukaan. Panoksena oli ihmisten terveys, sairaanhoidon kantokyvyn turvaaminen, yhteiskunnan toimintakyvyn säilyttäminen ja inhimillisen kärsimyksen vähentäminen. Ei ollut rokotuksia, joilla taistella virusta vastaan, eikä tietoa siitä, millaisen taudin virus aiheuttaa ja miten sitä kannattaa ehkäistä.

Nyt meillä on ollut jo vuoden ajan koronarokotteet käytössä. Niillä on pelattu aikaa panttivankitilanteessa, jossa virus on kaapannut koko maapallon valtaansa. Yksi keino on ollut rajoitukset, jotka nekin jatkuvat osin edelleen. On kokeiltu rokotepassia. On ollut suosituksia kasvomaskin käytöstä. Rokotukset ovat kaikkien mittareiden mukaan olleet toimivia. Niillä saatiin torpattua aikaisempia aaltoja, ja kaikki sairaalahoitoa tarvitsevat pääsivät hoitoon. Uusi omikronvariantti kiertää rokotteen, koska jossain Afrikassa sattuman kaupalla viruksessa tapahtui useampikin mutaatio, jonka vuoksi rokote ei toimi toivotulla tavalla. Onneksi näyttää myös siltä, että muunnos ei aiheuta yhtä vakavaa tautia, kuin aiemmat variantit. Kuitenkin edelleen, kun tapausmäärät ovat suuria, osa ei selviä pienillä flunssan oireilla vaan joutuu sairaalaan ja pahimmillaan kuolee.

Olemme olleet viruksen armoilla pian kaksi vuotta. Lääkeyhtiöt, viranomaiset, poliitikot ja erilaiset järjestöt maanosien ja koko maailman laajuudella ovat pohtineet keinoja, joilla pääsisimme tilanteessa niskan päälle. Osa ihmisistä on kääntynyt uskomaan, että tässä ovatkin pääarkkitehteinä lääkeyhtiöt ja valtaapitävät, jotka ovat ohjastaneet viruksen omia käyttötarkoituksiaan varten. Tilanne on hyvin monimutkainen ja alati muuttuva, johon ihmisillä on tarve löytää helppoja selityskeinoja. Erilaiset salaliitot kukoistavat ja ne saavat aina lisää vettä myllyynsä, jos viralliset tahot eivät pysty jotain aukottomasti selittämään tai tekevät virhearviointeja.

Epäluuloisuus virallisia tahoja vastaan saa aikaan huolestuttavia piirteitä: ihmiset eivät käy rokotuksissa, eivät rokotuta lapsiaan, he eivät halua suojella muita käyttämällä maskia ja vastustavat rajoituksia. En ole itsekään esimerkiksi rokotuspassin kannattaja, pidän osaa koronarajoituksista epäreiluina ja aion ottaa rokotuksia vain niin kauan kuin niillä on osoitettu olevan jotain hyötyä. Parempiakaan keinoja epidemian hillitsemiseksi tai taudin parantamiseksi ei ole. Olisi toki riemastuttavaa, jos ensiavussa voisi tarjota D-vitamiinitabletin pahoista tautioireita kärsivälle ja lähettää potilas kotiin ja kehottaa häntä vielä ovella ajattelemaan positiivia ajatuksia, niin kyllä se siitä.

Koronatoimien vastustaminen on itsekästä ja lyhytnäköistä. ”Olemme tässä kaikki” ja ”loivenna käyrää” sanottiin jo pandemian alkuaikoina. Ne pitävät edelleen paikkansa. Elämää ei ole voinut jatkaa samalla mallilla kuin ennen, koska yhteiskuntamme ei olisi kestänyt sitä. Nyt näyttää siltä, että viruksen voi antaa kulkea läpi väestön, kun iso osa kansasta on rokotettu, käyttää vastuullisesti kasvomaskia ja eristäytyy kotiinsa, kun tuntee itsensä oireiseksi. Virallisten tahojen ohjeiden noudattaminen ei ole pelkoa, kiimaisuutta, hysteriaa tai ”lampaana” oloa. Se on niiden työkalujen käyttämistä, joita tässä tilanteessa on tarjolla. Vastassa on virus, joka ei tottele ohjeita, vaan on viekas ja arvaamaton. Sekin haluaa vain elää ja kukoistaa.

Oma lähipiirini on ottanut koronarokotukset ja tilastotkin osoittavat, että he edustavat Suomessa enemmistöä. Olen silti huolestunut äänekkäästä vähemmistöstä, joka vastustaa rokotuksia, rajoituksia ja muita virukselta suojautumiskeinoja. Sosiaalinen media on heille kukoistava alusta, koska siellä tavoittaa helposti samalla tavalla ajattelevia. Lisäksi olen ikäväkseni saanut kuulla jopa postiluukuista jaetuista lehtisistä, jotka ovat sisältäneet disinformaatiota. Samoin on käynnistetty sähköpostikampanjoita, joilla on haluttu aiheuttaa hämmennystä koskien koronarajoituksia. Motiiveja väärän ja tarkistamattoman tiedon jakamiseen voi vain arvailla.

Maailma on kompleksinen, arvaamaton ja jossain määrin kaoottinen. Olemme täällä lopulta vain sattuman oikusta. Ihmismieli haluaa jotenkin selittää maailmaa itselleen ja rakennella omaan pieneen mieleensä sopiva teorioita. Ymmärrän halun saada kaiken kattava teoria tähän kaaokseen. Miten se yhtäkkiä olisi joku Bill Gates, lääkeyhtiön pomo tai epämääräinen eliitti, joka tätä maailmaa pyörittää? Hulluin teoria on koko koronaviruksen kieltäminen. Siinä jos jossain on vedetty mutkat suoriksi eikä ole tarvinnut paljon päätään vaivata, kun on kieltänyt kaiken.

Vaikka luonnontieteellinen maailmakuva näkee ihmisen lähinnä fyysisenä olentona, emme kuitenkaan ole eläinten tasolla. Näen koronatoimissa ensi sijalla halun suojella elämää ja vähentää kärsimystä. Maapallo on ylikansoittunut eivätkä luonnonvarat riitä siihen, että kaikki eläisivät länsimaalaista elämää. Silti jokaisen elämä on yhtä arvokasta ja ihmiselämän kunnioittamisen on oltava etusijalla. Laumasuojan hakeminen heti ensimmäisissä aalloissa olisi ollut julmaa ja piittaamatonta. On turha etsiä selityksiä tälle kaikelle sieltä, missä niitä ei ole. Virus jatkaa kiertämistä keskuudessamme, eikä auta muu kuin yrittää nujertaa sitä niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissämme.