Osallistuminen HCR:lle saatu.
Toivottavasti teillä on ollut mukava pääsiäisen aika. Minuun iski jokin pieni vatsapöpö juuri ennen pyhiä, mutta se meni onneksi vuorokaudessa ohi. Tein jopa koronatestin, sillä olin altistunut koronalle palmusunnuntaina. Odotetusti kotitesti näytti negatiivista tulosta – sairastinhan koronan vain puolitoista kuukautta sitten.
Pääsiäisenä luin yhden kirjan, katsoin viimeisimmän James Bond -elokuvan, kiipesin lintutorniin katsomaan muuttolintuja, kävin päiväreissulla mökillä ja juoksin tietenkin pitkän juoksulenkin. Se oli pääsiäisen ainoa lenkki, vaikka aikaa olisi ollut juosta enemmänkin. Pitkälle lenkille oli kuitenkin mukava lähteä hyvin levänneenä ja ravittuna.
Tein pitkän lenkin ensimmäisenä pääsiäispäivänä eli pääsiäissunnuntaina. Tykkään juosta pitkiä lenkkejä ja usein juoksen niitä yksin, mutta tällä kertaa oli mukava saada seuraa lenkkikaverista. En ollut juossut moneen viikkoon kunnon pitkistä. Koronan jälkeen en ollut juossut vielä yhtäkään yli 20 kilometrin lenkkiä.
Puolimaratonille harjoitellessa ei tarvitse juosta puolimaratonin mittaisia lenkkejä. Vaihdoin lennosta maratonharjoittelun puolimaratonharjoitteluun, kun korona teki pahan loven maratonvalmisteluihin. Olen tottunut juoksemaan puolimaratonin mittaisia ja pidempiäkin lenkkejä, joten jatkan edelleen niiden juoksemista.
Jotta jaksaa juosta puolimaratonin, riittää, että harjoituslenkit ovat jossain 15-17 kilometrin välillä. Viimeiset kilometrit jaksaa juoksutapahtumassa juosta pelkästään tapahtuman antaman lisäenergian avulla. Kunhan ei lähde liian kovalla vauhdilla juoksemaan, 21,1 kilometrin juokseminen on aivan mahdollista, vaikka ei olisi koskaan niin pitkää matkaa juossut.
Otin sunnuntain lenkille mukaan kaksi energiageeliä ja puoli litraa vettä. Nautin geelit harjoituslenkeillä yleensä 45 minuutin välein ja juon vettä päälle. Puolimaratonille aion ottaa mukaan omia tuttuja energiageelejä ja puristaa niiden sisällön suuhuni noin puolen tunnin välein. Vettä Helsinki City Run -puolimaratonilla on tarjolla järjestäjien puolesta.
Kun olin pääsiäissunnuntaina juossut pari kilometriä, tapasin ennalta sovitussa paikassa lenkkikaverini. Olimme päättäneet kiertää lenkillä Laajalahden, joten suuntasimme meren rantaan. Olin paria päivää aikaisemmin käynyt toteamassa, että Villa Elfvikistä kohti Otaniemeä lähteville pitkospuille ei ole vielä asiaa, joten kiersimme sen kohdan rannasta kauempaa.
Muuallakin reitillä oli vielä hieman lunta, mutta suurimmaksi osaksi oli sulaa. Paikoin ulkoilureitit olivat veden vallassa, eivätkä lenkkarit säilyneet aivan kuivina. Juoksin uusilla Brooks Ghost 14 -lenkkareilla, jotka sain käyttööni Helsinki City Running Day -ambassadorina.
Uskalsin lähteä uusilla kengillä heti juoksemaan pitkää lenkkiä, sillä olen aiemmin käyttänyt saman merkin samaa mallia. Ehdin myös jo aiemmin samalla viikolla juosta Brooksin lenkkareilla melkein kymmenen kilometrin lenkin. Muuten suosittelen, että uusilla kengillä ei heti kannata juosta kovin pitkää lenkkiä, ettei tule hiertymiä tai muita ikäviä yllätyksiä.
Pelkäsin, että pitkän lenkin juokseminen tauon jälkeen olisi raskasta. Ehdin kuitenkin monta kertaa juoksun aikana sanoa lenkkikaverilleni, että jaksan yllättävän hyvin. Sykkeeni pysyi normaalissa peruskestävyyslenkin sykkeissä ja oli 140:n pinnassa. Lenkin keskivauhti oli 6:21 min/km.
Tuntui, että olen jo täysin toipunut koronasta. Arjessa olen toki jo pitkään pystynyt toimimaan normaalisti, mutta juoksussa on ollut ajoittain jarru päällä. Nyt mitään hidastusta ei enää tuntunut. Se yhdistettynä tietoon siitä, että edessä on vielä koko ihana kesä ja monen monta lenkkiä, sai hyvälle tuulelle. Lenkkikaverini kanssa jo suunnittelimme, että kesällä pulahdamme taas pitkän lenkin päätteeksi uimaan. Nyt meri oli vielä osin jäässä.
Sanoin lenkkikaverilleni heipat noin 20 kilometrin kohdalla ja juoksin kotiin. Loppumatkasta jalat alkoivat painaa, mutta olinhan juossut jo aika pitkän matkan. Kotipihassa kelloni näytti 22,16 kilometriä. Siitä tuli jopa koko vuoden pisin lenkki tähän mennessä.
Kuten todettu, puolimaratonille valmistautuessa ei tarvitse juosta puolimaratonin mittaisia lenkkejä. Pääsiäisen pitkä lenkki toi itselleni luottamusta, että selviän toukokuun Helsinki City Running Dayssä puolimaratonista, vaikka maratonin juokseminen jäikin koronaan sairastumisen vuoksi haaveeksi.
Helsinki City Runiin on enää alle neljä viikkoa aikaa. Aion ensi sunnuntaina 24.4.2022 osallistua Helsinki City Running Day -reitteihin tutustumiseen. Tarkoitukseni on juosta ryhmässä, joka juoksee puolimaratonin reitin vauhdilla 6:30 min/km. Lähtö on Olympiastadionin aukiolta Paavo Nurmen patsaan luota klo 11:30.
Reitteihin tutustumisen Facebook-tapahtumaan tästä linkistä.
Ensi viikonlopun jälkeen on ennen tulevaa puolimaratonia vielä vappu- ja äitienpäiväviikonloput. Vapun aikaan juoksen vielä yhden noin 20 kilometrin mittaisen pitkän lenkin. Äitienpäiväviikonloppuna, jolloin puolimaratoniin on enää viikko aikaa, juoksen korkeintaan 10-15 kilometrin viikonloppupitkiksen. Viimeisellä puolimaratonia edeltävällä viikolla ei kannata enää juosta kuin pari kevyempää lyhyttä lenkkiä.
Nyt, kun en lähde tavoittelemaan mitään tiettyä aikaa puolimaratonille, juoksen muita lenkkejä silloin, kun ehdin. Muutamia vetotreenejä olisi hyvä vielä saada alle, mutta mitään radikaalia kunnonkohotusta tässä vaiheessa on enää turha odottaa. Olen iloinen, että ylipäänsä olen jälleen puolimaratonkunnossa.
Pitkät lenkit ovat mielestäni avainharjoituksia puolimaratonille valmistautuessa. Ne tietenkin nostattavat peruskestävyyttä, jota tarvitaan, että jaksaa juosta pitkään. Lisäksi pitkien lenkkien aikana oppii, miten jalat, ruoansulatus ja muu keho reagoi pitkäkestoiseen juoksuun. Mahdolliset energiageelit tai urheilujuomat kannattaa myös testata etukäteen, että juoksutapahtumassa ei tule ikäviä yllätyksiä.
Näillä ajatuksilla valmistaudun kohti viidettä Helsinki City Run -puolimaratoniani. Puolimaratonin olen jossain juoksutapahtumassa juossut niin monta kertaa, että olen pudonnut laskuista. Viime syksynä tein puolimaratonin ennätykseni 1:46 h, mutta tällä kertaa lähden matkaan ilman aikatavoitteita. Helsinki City Runin olen juossut viimeksi vuonna 2017, joten tuntuu, että nyt on ilmoilla jotain uutta ja vanhaa. Leipääntymistä ei todellakaan ole vielä havaittavissa!
LENKILLÄ 