Suuntaviivat selvänä Helsinki City Run -puolimaratonille

Osallistuminen Helsinki City Running Dayhin saatu.

Olen tehnyt valmisteluja puolimaratonia varten ainakin kaksikymmentä kertaa, mutta silti jännittää. Huomenna lauantaina juostaan kauan odotettu Helsinki City Running Day.

Aloin viime joulukuussa harjoitella kohti kuudetta maratoniani, mutta korona päätti toisin. Vaihdoin keväällä matkan täydestä maratonista puolimaratoniin.

Juoksin viime vuonna puolimaratonin ennätykseni 1:46 tuntia. Nyt täytyy sanoa, että pidän kahden tunnin alitusta jo saavutuksena.

Lähden huomenna Helsinki City Run -puolimaratonille toisessa lähtöryhmässä kello 14:40. Kun ilmoittauduin puolimaratonille, ilmoitin tavoiteajakseni 1:50-1:59.

Puhelimeni HCRD-sovelluksesta selvisi, että edellisellä kerralla vuonna 2017 juoksin puolimaratonin ajassa 1:56 ja vuonna 2015 1:57 h. Monta starttia on tuonut varmuutta ja rutiineja valmistautumiseen. Kunto on tällä hetkellä ainoa kysymysmerkki.

Tapahtuman aattona varusteet pitää olla valittuina ja valmiina. Mitään uutta ei kannata kokeilla puolimaratonilla – se koskee kaikkea alushousuista energiageeleihin. Varusteissani uutta on vain tapahtumapaita, jonka kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen.

Syksyyn sijoittuvassa juoksutapahtumassa pukisin vastaavassa säässä t-paidan ja lyhyet trikoot. Keväällä vaatetusta tulee vähennettyä varovaisemmin.

Sääennuste lupaa lauantaille puolipilvistä säätä ja noin 12 asteen lämpötilaa. Se on täydellinen juoksusää. Suunnittelen, että laitan pitkät trikoot ja t-paidan.

Sitten vain tutut kengät jalkaan, mukavat sukat ja alusvaatteet päälle ja mahdollisesti vyötärölle juoksuvyö, jossa voi kuljettaa puhelinta.

Jonnekin pitää sulloa energiageelit, joita aion matkan aikana ottaa kaksi. Otan ne ennen 7 ja 14 kilometrin kohdalla olevia juomapisteitä ja juon vettä päälle.

Muilla juomapisteillä otan urheilujuomaa, jos suuta kuivaa. Juomapisteitä on puolimaratonilla myös 3, 9 ja 17 kilometrin paikkeilla.

Vaikka olen aamuihminen, puolimaratonin lähtö iltapäivällä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ehdin syödä aamupalan, kevyen lounaan ja juoda iltapäiväkahvini. Viimeisin on erittäin tärkeä.

Iltapäivälähtöön sopii hyvin myös se, että olen viikonloppuna perheen ainoa aikuinen ja joudun vielä lauantaiaamuna kuljettamaan lasta harrastukseen. Siinä ei ehdi liikaa hermoilla, kun pitää ensin hoitaa vanhemman velvollisuudet ja lähteä vasta sen jälkeen leikkimään urheilijaa.

Vessakäynti, kengännauhat tuplasolmuun, kuulokkeet kuntoon, kello valmiiksi. Näistä asioista muistutan aina muita ja yritän muistaa ne itsekin.

Viime lokakuussa juoksin maratonin ilman kuulokkeita ja musiikkia, kun bluetooth ei yhdistänyt kuulokkeita puhelimeen koko matkan aikana. Juoksin ennätykseni 3:53 h.

Helsinki City Running Day on sellainen juoksukarnevaali, että viihdykkeeksi riittää kaikki se, mitä ympärillä tapahtuu.

Liikaa ei kannata mennä muiden imuun, että muistaa pitää oman vauhtinsa. Pidän ohjeen mielessä.

Olen päättänyt, että yritän pitää tasaisen 5:40 min/km-vauhdin, joka riittäisi juuri ja juuri kahden tunnin alitukseen. Voi olla, että ei tule vahingossakaan juostua kovempaa.

Puolimaratonin ensimmäiset kymmenen kilometriä menevät helposti. Kun ohittaa kilometrimerkin toisensa jälkeen, on se kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jokainen kilometri on yksi lähempänä maalia.

Kilometreillä 14…15…16 joutuu hommiin. Ne ovat mielestäni aina henkisesti ja fyysisesti rankimpia ”työkilometrejä”. Matka alkaa jo painaa, mutta maali on vielä kaukana näkymättömissä. Pahimmillaan törmää 17 kilometrin näkymättömään seinään.

Viimeisten kilometrien aikana tuska helpottuu, kun alkaa laskea väheneviä kilometrejä. Minua usein auttaa, kun visualisoin, missä kohtaa olisin, jos juoksisin kotiin tavalliselta lenkiltä.

Toivon, että kukaan ei ole paria kilometriä ennen maalia huutamassa, että ei enää pitkä matka. Se on suurin valhe, jonka siitä kohtaa voi kuulla. Helsinki City Runin viimeiset kilometrit pitävät sisällään nousuja, jotka vievät mehuja.

Keskuspuistoon nousu, Auroran sillalle kiipeäminen ja viimeisenä vielä loiva mäki Olympiastadionille. Olen ne kestänyt aikaisemminkin, joten aion kestää tälläkin kertaa.

No mutta, nyt on vielä koko matka edessä. Kun vaihdoin maratonin puolimaratoniin, matka puolittui, mutta on siinä silti juoksemista.

Lähden kohti huomista lauantaita innostunein ja odottavaisin mielin. Kevät ei mennyt ihan niin kuin odotin, mutta jännä päivä on silti tulossa. Isot tsempit kaikille, jotka juoksevat lauantaina Helsinki City Running Dayssä!