1. Loma alkoi päänsäryllä
Aloitin tällä viikolla loman ja menen takaisin töihin vasta elokuun ensimmäisenä päivänä. Siis neljä kokonaista viikkoa palkallista lomaa, mikä tuntuu joka vuosi aina vain hienommalta.
Viimeinen työviikko ei ollut tavallista kiireisempi. Mitään ei kuitenkaan kannattanut jättää rästiin, ja tehtävät piti saada kunnialla päätökseen.
Mukavien lomasuunnitelmien ja vihdoin koittavan vapauden miettiminen sai odottamaan lomaa. Kun perjantaina iltapäivällä suljin työkokeen, iski päänsärky.
Nukuin päiväunet, otin särkylääkettä ja mietin, miten saisin oloani paremmaksi. Lenkille en voinut lähteä, sillä itsensä lisää rasittaminen tuskin oli sitä, mitä juuri siinä hetkessä kaipasin.
Olin aikaisemmin päivällä laittanut Instagramiin videopätkän, jossa suljen työkoneeni ja sanon sille hyvästit neljän viikon ajaksi. Mutta sen jälkeen en halunnut roikkua sosiaalisessa mediassa.
Pyysin kaverikseni yhden lapsistani ja katsoimme yhdessä 90-luvun elokuvan Men in Black (MIB). Elokuvan jälkeen en edelleenkään tarttunut puhelimeen vaan kirjaan.
Pientä päänsärkyä oli vielä seuraavana päivänä, mutta se alkoi laantua. Aloitin päivän aamusivuilla, joita olen säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittanut viisi vuotta.
2. Vähemmän puhelimella roikkumista ja somen käyttöä
Sosiaalisen median sovelluksista käytän Instagramia, Facebookia ja Twitteriä. Ne mahdollistavat lukijoiden löytämisen blogilleni. Jos haluan kirjoittaa ja haluan, että joku kirjoituksiani lukee, on lähes välttämätöntä olla mukana somessa.
Somessa on paljon hyvää, sillä olen löytänyt sieltä uusia kavereita ja samanhenkisiä ihmisiä. Osaa näen myös oikeassa elämässä. Heidän kanssaan tulee jaettua asioita, joita en koskaan some-tileilläni jaa.
Some on aikasyöppö. Siitä ei pääse mihinkään. Some on ovela aikasyöppö. Se koukuttaa selaamaan kunkin sovelluksen syötettä kerta toisensa jälkeen, jos sinne olisi tullut jotain uutta ja kiinnostavaa.
Koska someen jaetaan usein parhaimmat hetket, se saa toisten elämän näyttämään tieltä voitosta voittoon. Kun itse makaa toimettomana sohvalla ja selaa kuvavirtaa, saa se olon entistä saamattomammaksi.
Loman alkajaisiksi päätin päivittää vähemmän some-tilejäni ja selata harvemmin muiden julkaisuja. Ajanhallinnan lisäksi se on auttanut keskittymään paremmin kaikkeen muuhun.
3. Ennen kaikki oli paremmin – ehkä
Olin lukiolainen, kun elokuva MIB ilmestyi. Muistan, että jossain koulun tapahtumassa koko luokkamme järjesti tanssiesityksen, jossa tanssimme elokuvan tunnusmusiikin tahtiin.
Olin silloin jo olen edelleen surkea tanssija, mutta siellä se meni muiden joukossa mustat lasit silmillä.
25 vuoden jälkeen moni asia elokuvassa pisti silmään. Ihmiset kaduilla kulkivat lehti kädessään. Puhelimia oli harvalla. Agenteilla oli hopeanhohtoinen pieni matkapuhelin, jollaisia siihen aikaan vielä tuskin oikeasti valmistettiin.
Sain ensimmäisen oman puhelimeni, kun olin lukiossa. Eli kyllä matkapuhelimia 90-luvulla jo oli, mutta käytössä oli esimerkiksi vielä NMT-verkko. NMT-puhelimissa ei nähnyt, kuka soittaa.
Elokuva MIB sijoittuu New Yorkiin, jonka siluettiin WTC-kaksoistornit vielä silloin kuuluivat. Muutama vuosi eteenpäin ja ne sortuivat maailman katsoessa suoraa lähetystä televisiosta.
Katsoin itsekin opiskelija-asuntoni putkitelevisiosta uutislähetyksiä 9/11-iskuista. Kaikkein kamalimpia asioita, joita tuolloin näki, ei halua edes ajatella. Niin surulliseksi ihmiskohtaloista tulee.
En haluaisi takaisin 90-luvulle. Jotain sieltä voisin ottaa tähän päivään. Kaduilla ilman puhelinta kävelevät ihmiset ja näyn tulevaisuudesta, johon eivät kuulu terrori-iskut, sodat ja pandemiat.
Jatkuva puhelimella olo on vaikuttanut negatiivisesti monen keskittymiskykyyn. Maailman kriisit ovat tehneet monista meistä myös negatiivisia muiden arvostelijoita.
Aikana, jona meillä on enemmän ja helpommin tietoa saatavilla kuin koskaan, on silti mahdollista huudella ja arvostella omista poteroistaan muiden valintoja. Sen katsominen on kuluttavaa, ja välillä tekisi vain mieli sanoutua irti kaikesta sonnan viskelystä.
4. Lomalukemista
Tänä kesänä olen ostanut kaiken lomalukemiseni kirpputorilta 1-3 euron kappalehintaan. Siellä valikoima on juuri sitä, mitä sattuu tarjolla olemaan.
Kirjoja löytyy lähes jokaisesta myyntipöydästä. Yhdellä on suomalaista ja ruotsalaista dekkarikirjallisuutta, toisella hyvinvointikirjoja ja kolmannella myynnissä vähän sitä ja tätä.
Jo alussa mainitsemani A Little History of Science oli löytö. Maksoin siitä euron. Kansantajuisen tieteen historian lukeminen tekisi hyvää monelle. Etenkin heille, jotka ovat (lääke)tiedettä viime aikoina rankasti arvostelleet.
Tiedettä ei ole saatu kerralla valmiiksi. Välillä joissain asioissa ollaan väärässä, kunnes tulee joku, joka osoittaa, että asia onkin näin eikä noin.
Se ei tee tieteestä tai tieteilijöistä epäilyttäviä, että he joskus erehtyvät.
Kirjassa kuvataan, millainen päättelyketju on johtanut lopputulokseen, jonka joku myöhempi tiedemies tai -nainen on osoittanut vääräksi. Rajallisilla tiedoilla ja ennen kaikkea tiedonhankintavälineillä on tehty vääriä päätelmiä.
Jonkun on pitänyt ensimmäistä kertaa havaita, että veri kiertää ihmisessä, palamiseen tarvitaan happea ja kaikki elollinen koostuu soluista. Löytöjen tekeminen jatkuu edelleen.
Mieleenpainuvin seikka kirjassa oli Descartesin kohtalo. Kylmyyttä vihaava ranskalainen tuli Ruotsiin luennoimaan filosofiaa silloiselle kruunupäälle. Hän kylmettyi, sai keuhkokuumeen ja kuoli. ”End of story” ja ”I feel you”.
Aloin jo lukea seuraavaa kirppislöytöäni, joka on Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä (v. 2014). Se tempaisi mukaansa heti ensi aukeamilta lähtien.
Kuvaavasti kirja sijoittuu menneeseen maailmaan – vieläpä kauemmas kuin 1990-luvulle. Presidenttinä on Kekkonen, lapset käyvät kansakoulua ja on sellaisia asioita kuin ”rasvaliitu” ja ”teemakkara”. Kaksi jälkimmäistä minun piti googlettaa.
Kirppikseltä ostetuissa edullisissa kirjoissa on se hyvä puoli, että niitä voi lukea missä vain ja jättää vaikka seuraavien luettavaksi, kun on itse saanut kirjan päätökseen.
Suomenkielisille kirjoille tuskin on paljon kysyntää Euroopan lomakohteissa, mutta olen niitä jättänyt jälkeeni siitä huolimatta. Miika Nousiaisen Maaninkavaaran muun muassa Cubellesiin Espanjaan.
Hiekka, aurinkorasva tai vesipisarat kirjassa eivät haittaa, kun siitä ei ole paljon maksanut.
Kirjat ovat käteviä ja ne pakottavat keskittymään. Lukemista järjestyksessä sivu toisensa jälkeen; ei scrollaamista eikä hyppimistä aukeamien yli.
Kun lukemisen vauhtiin pääsee, huomaa, miten mielenkiintoista ja omalla tavallaan koukuttavaa se on. Vaikka lukee toisen kirjoittamaa tarinaa, saa se aikaan omaan elämään liittyviä assosiaatioita.
5. Lomasuunnitelmia
Viisihenkinen perheemme lähti ensimmäisellä lomaviikolla kymmeneksi päiväksi Italiaan. Viime kerralla Italiassa kesällä 2018 olin osin vielä juoksutelakalla. Nyt aion nauttia aamuisista rantabulevardeista lenkkikengät jalassa senkin edestä.
Perheen yhteiset reissut eivät ole kuitenkaan omia sporttimatkojani, vaan pääpaino on yhdessä olemisella.
Pelkästään jo etelän lämpö pakottaa tekemään lenkit varhain aamulla, ja sehän minulle sopii. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, olen ehtinyt käydä juoksemassa, kun muu perhe vasta heräilee aamupalalle.
Kesäloman loppupuoli menee kotona ja kotimaan matkoilla. Tärkeintä olisi saada levättyä ja virkistäydyttyä, jotta kaikki jaksavat taas syksyllä alkavat työ- ja koulusavotat. Perheessämme on tulevana syksynä yksi lukiolainenkin.
6. Lomalenkkejä
Ennen Italiaan lähtöä ehdin juosta lauantaina viikonloppupitkiksen 20 kilometriä ja maanantaina reilun 11 kilometrin pk-lenkin.
Tiistaina kävin tekemässä typistetyn vetotreenin ja juoksin 10×200 metriä. Alku- ja loppuverryttelyineen juoksukilometrejä kertyi noin 8,5.
Keskiviikkoaamuna oli varhainen herätys ja lähtö lentokentälle. Jaloissa tuntui edellispäivän vetotreeni.
Ilmoittauduin Espoo Rantamaratonille heti pian sen jälkeen, kun juoksin siellä viime syksynä puolimaratonin.
Tavoite kesän päätteeksi on pitänyt harjoitteluintoa hyvin yllä. Välillä iskee epäusko siitä, jaksanko juosta jälleen reilut 42 kilometriä.
Syyskuun maraton on jo kuudes maratonini. Se ei juurikaan helpota epäilyksiäni, sillä mitä useamman maratonin on juossut, sitä paremmin tietää, mitä on edessä.
Juoksu on hienoa ilman tavoitteitakin. Olen iloinen, että se voi olla tänä vuonna osa lomasuunnitelmiani.
Jos kirjojen lukeminen auttaa rauhoittamaan ajatukset ja keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, ei juokseminen ole yhtään sen huonompi tapa saada kierroksia alas.
Sopivissa määrin myös juokseminen auttaa rauhoittumaan. Liikaharjoittelu saa sydämen hakkaamaan kiivaasti levossakin ja kehon käymään ylikierroksilla, mistä voi kertoa esimerkiksi yöllinen hikoilu.
Parasta olisi saada sopivissa määrin kehoa väsytettyä liikunnalla, jolloin keskittymiskyky myös muuhun tekemiseen paranee. Jos lomalla jonain päivänä saan ensin käydä juoksemassa ja sitten lukea kirjaa rannalla aurinkovarjon alla, lupaan avata somen, päivittää tilani ja kertoa siitä myös muille.
LENKILLÄ 