Tähän mennessä lähin kosketukseni Vantaan Maratoniin tapahtui viime sunnuntaina, kun osallistuin tapahtumapäivän jälkeiselle roskienkeräyskierrokselle.
Kierroksella oli tarkoitus kerätä juoksutapahtuman jäljiltä reitin varrelle jääneitä roskia. Roskienkeräyskierros oli järjestäjien organisoima.
Huomasin ilmoituksen yhteislenkistä Facebookissa. Vantaan Maraton oli juostu lauantaina 14.10.2023. Ajoin Tikkurilaan sunnuntaiaamuna.
Vantaan Maratonin kilpailunjohtaja Harri Mannermaa otti vastaan kymmenhenkisen roskasakin ja yhden koiran, jotka olivat lähdössä roskienkeräyskierrokselle.
Hajaannuimme kahden-kolmen henkilön joukkoihin. Ilmoitin, että en ollut koskaan juossut Vantaan Maratonilla, enkä siten tuntenut reittiä.
Sain parikseni kilpailunjohtajan Harrin, joka osaa reitin etu- ja takaperin. Hyvä niin, sillä meidän tehtävänämme oli kiertää reittiä vastapäivään.
Maasta löytyi kisapäivän jäljiltä eniten energiageelipakkauksia. Poimin maasta myös muutamia avaamattomia energiageelejä.
Olen osallistunut kymmeniin eri juoksutapahtumiin ja tiedän, että kukaan ei tahallaan heitä täysiä energiageelipakkauksia maahan. On harmi, kun sellainen lipsahtaa hikisistä käsistä.
Varsinkaan massatapahtumissa ei voi vain äkisti pysähtyä ja kääntyä takaisin, sillä silloin saa muut juoksijat niskaansa ja aiheuttaa vaaratilanteen myös heille.
Minulla ei ollut mihinkään kiire roskia kerätessäni. Rauhallinen hölkkä, pysähtely ja kyykistely sopivat maratonista toipuvalle keholleni.
Juoksin oman maratonini jo kuukausi sitten Espoo Rantamaratonilla. Vasen jalkani rasittui siellä, ja palaan hiljalleen juoksemisen pariin.
Vantaan Maratonin reitiltä oli jo kerätty pois huoltopisteet. Missään ei näkynyt kertakäyttömukeja, joista juoksijoille oli edellisenä päivänä tarjottu urheilujuomaa ja vettä.
Huoltopisteet olivat hävinneet, mutta niistä oli jäänyt merkkejä. Sieltä, missä huoltopisteitä oli ollut, löysin erityisen paljon geelipakkauksia ja niiden avaamisesta tulleita pieniä muovinpalasia.
Kun osallistun mille tahansa maratonille, laadin juomasuunnitelman. Siihen merkitsen, minkä kilometrin kohdalla otan geelin. Geelien ottaminen kannattaa ajoittaa juuri ennen juomapistettä, jotta sieltä saa vettä geelin päälle.
Huoltopisteiden läheisyydessä silmiini osui myös niin sanottuja omia juomia. Vien itsekin yleensä maratoneille omat juomat eli urheilujuomaa mieltymysteni mukaan vanhaan limsa- tai urheilujuomapulloon laitettuna.
Vantaan Maratonin järjestäjät olivat ohjeistaneet, että omiin juomapulloihin pitää laittaa kilpailunumero. Niinpä olisin voinut maasta löytämistäni pulloista jäljittää, kenen ne alun perin olivat.
Kilpailun tohinassa tapahtuu kaikenlaista, joten syyttävää sormea ei tarvitse osoittaa keneenkään tiettyyn henkilöön.
Jos tähtää Suomen mestariksi, ymmärrän, että roskat eivät ole ensimmäisenä mielessä. Olen omilla ennätysjuoksuillani kävellyt huoltopisteet läpi. En ole Suomen enkä minkään muunkaan mestari, joten minulla on aikaa katsoa, mihin tyhjät juomamukini ja -pulloni laitan.
Toivon, että juoksijat kollektiivisesti muistaisivat, että roskien paikka on roskiksessa. Näin sekä juoksutapahtumat että juoksijat saavat paremman maineen.
Kaikki roska, jota reitin varrelta keräsin, ei suinkaan ollut juoksijoiden jättämää. En voi tietenkään tietää, kuuluuko jonkun mieltymyksiin mutustella maratonilla McDonald’sin ranskiksia.
Vantaan Maratonin reitti kiemurtelee halki puisto- ja asuinalueiden, joilla kulkee lokakuisena viikonloppuna paljon muitakin kuin maratoonareita.
Maratonin lisäksi Vantaalla juostiin viime viikonloppuna puolimaraton, maratonviesti ja maantiekymppi – kaikki samalla 10,5 kilometrin lenkillä. Senkin vuoksi kisapäivänä oli ehtinyt kertyä roskaa.
Yksi ”partioista” löysi Vantaan Maratonin reitin varrelta sadetakin ja sukat. Löysin eriparia olevat neulekäsineet.
Minä ja kilpailunjohtaja Harri Mannermaa olimme yksi tienlaitoja katseillaan haravoinut joukkio. Tyhjensimme täysiä muovipusseja kerran tien laidalla olleeseen roska-astiaan.
Kun palasimme takaisin lähtöpaikkaan Tikkurilan uimahallille, osa muista innokkaista roskien kerääjistä oli vielä reitillä. Arvioisin, että roskaa kertyi kaikkinensa noin kymmenen pussillista.
Kuten sanottua, kaikki roska ei ollut pudonnut edellisen päivän juoksijoilta. En tietenkään erotellut, mitä keräsin, vaan noukin mukaani kaiken roskaksi luokiteltavan.
Roskamäärä vaikuttaa isolta. Hienointa tietenkin olisi, jos roskaa ei olisi ollut lainkaan. Yhteensä Vantaan Maratonin kaikille matkoille osallistui noin 1 900 juoksijaa, joten pakostikin tuollaisesta ihmismassasta jää jälkiä.
Jokainen voi osallistua ympäristön siistinä pitämiseen. Plogging eli roskajuoksu on juoksua, jossa juoksun lomassa kerätään roskia lenkkireitin varrelta.
Koronapandemian aikana keräsin lenkeilläni paljon ihmisten pudottamia kertakäyttömaskeja. Tuolloin kouluissa oli maskisuositus, joten maskeja löytyi koululaisten jäljiltä. Myös bussipysäkkien ympäristöt olivat usein vaaleansinisten maskien täplittämiä.
Eräänä vuonna keräsin (lähes) kaikki maassa näkemäni hiuslenkit. Silloin tällöin edelleen kerään kaikenlaista roskaa lenkeillä.
Plogging sopii parhaiten rauhallisille lenkeille. Välillä päätän jo kotona, että tänään on roskalenkin vuoro ja nappaan muovipussin mukaani.
Joskus saan idean roskien keräämisestä vasta lenkillä, ja silloin katselen tienvierustoja, näkysikö yhtään tyhjää pussia missään. Aika usein sellaisen löydän.
Parin tunnin lenkillä ehtii kerätä jo paljon roskia. Pussia voi välillä tyhjentää esimerkiksi bussipysäkkien yhteydessä oleviin roska-astioihin.
Kertakäyttökäsineet tai juoksuhanskat, jotka voi pestä, takaavat hygienian. Jotkut kantavat mukanaan roskapihtejä.
Jos löydän roskia kerätessäni pantillisia tölkkejä tai pulloja, vien ne kauppaan, jätän roska-astian päälle tai annan pullojenkerääjälle. Kaupungissa heitäkin tulee aina silloin tällöin vastaan.
Juoksija, kerää siis roskasi! Huolehdi mahdollisuuksien mukaan juoksutapahtumissa, ettet roskaa turhaan. Voit myös käyttää juoksuharrastustasi hyödyksi ja kerätä muiden jättämiä roskia.
LENKILLÄ 