Joka ikinen kerta se iskee. Nimittäin se, että jonkin ajan kuluttua maratonin juoksemisen jälkeen minusta tuntuu uskomattomalta, että tosiaan jaksoin juosta 42 kilometriä. Tunne iskee lenkillä, jos satun juoksemaan maratonvauhtiani, joka on noin 5:40 minuuttia/kilometri. Vauhti on nopeampi kuin yleensä peruskestävyyslenkeilläni. Tällaista vauhtiako olen tosiaan jaksanut juosta lähes neljän tunnin ajan, huomaan hämmästeleväni.
Varsinkin juuri ennen maratonia ja sen aikana iskee monenlaisia muita epäuskon hetkiä, mutta ei niistä tässä enempää. Voin ja varmasti palaankin niihin lähempänä maratonia. Seuraavaan suunnittelemaani maratoniin on tätä kirjoittaessani aikaa 4,5 kuukautta. Olen jo ilmoittautunut tulevalle maratonille, ja valintani on toukokuussa juostava Helsinki City Marathon. Perinteinen maraton on yksi Helsinki City Running Dayn juoksumatkoista.
Ilmoittauduin maratonille, jotta suunnitelmani sai konkreettisen muodon. Tapahtuma on minulle tuttu, sillä olen juossut siellä maratonin vuosina 2019, 2020 ja 2021. Pääkaupunkiseudulla ja varsinkin, jos on valmis lähtemään muualle Suomeen, on maratoneja, joista valita. Olisin voinut viivästyttää ilmoittautumistani ja valita myöhemmin mieluisimman juoksutapahtuman, mutta nyt tiedän tasan tarkkaan, mikä viikko harjoitusohjelmastani on milloinkin menossa. Tulevan maratonin tarkkaa päivämäärä on minulla tiedossa.
Tänä vuonna minun oli siirrettävä syysmaratonin ajankohtaa, sillä en päässytkään juoksemaan aikomaani maratonia. Siihen viikonloppuun tuli muuta tärkeämpää menoa (miettikää, että on asioita, jotka elämässäni menevät juoksun edelle!). Juoksin lopulta Vantaan Maratonin, joka ei ollut lainkaan hullumpi tapahtuma. Kaiken kruunasi onnistunut ja kaikki odotukseni ylittänyt juoksu. Huomasin, että suunnitelmia on mahdollista muuttaa, eikä siitä aiheudu sen suurempaa katastrofia.
Seuraavaan maratoniini on aikaa 20 viikkoa. Noudatan samaa juoksuohjelmaa, jolla olen harjoitellut neljälle edelliselle maratonilleni. Olen kahdeksan viikon perusohjelman neljännellä viikolla. Kun se tammikuun loppupuolella päättyy, aloitan varsinaisen 16 viikon maratonohjelman.
Totuuden nimissä on sanottava, että en ole tähän mennessä juurikaan ohjelmaani noudattanut. Tarkoitus on kyllä yrittää sitä noudattaa, ja aion niin jatkossa tehdä. Kun perusohjelman oli joulukuun alussa tarkoitus alkaa, olin juuri nyrjäyttänyt oikean nilkkani. Jouduin pitämään viikon täydellisen juoksutauon. Tauon jälkeen minun oli palattava juoksun pariin maltillisesti. Onneksi olin aiemmin syksyllä ottanut kuntosalijäsenyyden ja pääsin tekemään korvaavia harjoituksia crosstrainerilla. Juoksumatolla juokseminen tuntui aluksi turvallisemmalta kuin ulkona lumesta ja jäästä muhkuraisilla jalkakäytävillä taiteilu.
Nyrjähtänyt nilkkani parani yllättävän nopeasti. Juoksin joulukuussa jo 10-15 kilometrin mittaisia lenkkejä ilman ongelmia. Joulu sekoitti jälleen harjoitteluani. Juoksin jouluaattona 45 minuutin mittaisen peruskestävyyslenkin, mutta muuten joulun pyhinä kävin vain kävelemässä. ”Vain kävelemässä” tarkoittaa maratoonarille sitä, että joulupäivänä kävelin yhdeksän ja tapaninpäivänä kahdeksan kilometriä. Olen tottunut etenemään juosten, joten kävellessäni minun tekee mieli vaihtaa nopeampaan etenemistapaan. Jos en voi tehdä sitä, minun on ainakin käveltävä niin, että se tuntuu.
Kuntoni on tällä hetkellä sellainen, kuin sen kuuluukin tässä kohtaa vuotta olla. En joudu aloittamaan maratonharjoittelua nollasta, mutta viime kuukausien vähäisempi harjoittelu tietenkin näkyy ja tuntuu. Ehdin ennen toukokuuta päästä taas maratonkuntoon, mutta se ei tule ilman säännöllistä, riittävää ja nousujohteista harjoittelua. Tässä kohtaa muistutan itseäni ja samalla lukijoitani kahdesta asiasta, jotka ovat:
- Aina ei tarvitse olla huippukunnossa.
- Maraton tarvitsee jaksaa juosta vasta maratonpäivänä.
Sairastelut, loukkaantumiset ja arjen kiireet saattavat vaikuttaa siten, ettei koko ajan pysty harjoittelemaan niin paljon kuin haluaisi ja pitäisi. Kun mietin mennyttä syksyä omalta kannaltani, pysyin terveenä, mutta maratonin jälkeen minun oli pidettävä ylimenokausi. Se toi selkeän tauon harjoitteluun ja lepoaikaa sekä mielelle että keholle. Kun olin jälleen aloittamassa maratontreeniä, nyrjäytin nilkkani.
Maratonharjoittelu ei ole terveysliikuntaa. Se altistaa rasitusvammoille, väsyttää ja vaatii pitkäjänteisyyttä, joka haastaa henkistä jaksamista. Jotta voi saavuttaa liikunnan terveyshyödyt, vähempikin riittää. Asiantuntijoiden mukaan pitkät harjoitukset laskevat elimistön puolustuskykyä, jolloin ihminen on alttiimpi taudinaiheuttajille. Maratonharjoittelussa jos missä on pitkäkestoisia harjoituksia.
Samaan aikaan kun juoksija rakentaa kuntoaan kohti maratonia, kulkee hän ajatuksissaan lähemmäs tavoitetta. Maratonille harjoittelu on ponnistus myös mielelle maratonin juoksemisesta puhumattakaan. Vaikka oman pään sisäiset epäilevät äänet saisikin vaimennettua, voi lannistavia kommentteja kuulla ulkopuolisilta. Vantaan Maratonilla juoksin, kun toinen tapahtumaan osallistunut tuli vielä kyseenalaistamaan juoksusuunnitelmaani.
Maratonin juostakseen ei tarvitse harjoituskaudella juosta maratonin mittaisia lenkkejä. Puolimaratonin mittaiset tai sitä hieman pidemmät lenkit riittävät. Edelliselle maratonille harjoitellessani juoksin kerran 33 kilometriä ihan vain varmistaakseni, että pystynhän vielä juoksemaan oikeasti pitkän lenkin. Se ei olisi ollut välttämätöntä, mutta tulipa juostua, eikä harjoitteluni siitä kärsinyt. Niin sanottujen ylipitkien lenkkien vaara piilee siinä, että palautuminen saattaa kestää monta päivää, eikä seuraavan viikon harjoittelusta tule oikein mitään. Liian pitkä lenkki ei siten hyödytä juoksijaa.
Maraton tarvitsee jaksaa juosta vasta, kun maratonpäivä koittaa. Harjoittelu tähtää tuohon yhteen päivään, jolloin on aika ottaa koneesta kaikki irti. Silloin saa tuntua pahalta ja usein tuntuukin. Jokainen harjoitus vie lähemmäs maratonia. Ne ovat samanaikaisesti henkisiä harjoituksia, sillä usein on jaksettava vielä yksi veto tai viimeinen kilometri ja olla välittämättä huonosta säästä. Kaikkea edellä mainittuja saattaa tulla maratonilla eteen.
Olen ottanut harjoitusohjelmani maratonoppaasta. Ohjelma on minulle tuttu ja olen sillä saanut itseni noin neljän tunnin maratonkuntoon. Tiedän, että mitä tunnollisemmin ohjelmaa noudatan, sitä paremman tuloksen saan. Menneinä harjoituskausina minulta on jäänyt juoksukertoja väliin. Tulokseni ovat olleet sen mukaisia.
Koronavuosina 2020 ja 2021 minulla oli juoksuvalmentaja, joka teki minulle henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Kun sosiaalinen elämä oli rajoittunutta vallinneen pandemian vuoksi, minulla oli aikaa harjoitella. Juoksu oli siitäkin hyvä harrastus noina vuosina, että harjoituspaikat olivat aina auki. Jossain kohtaa huhuttiin ulkonaliikkumiskiellon voimaantulosta, mutta onneksi sellaista ei koskaan tullut. Maantiet, metsäpolut ja jopa läheinen urheilustadion ja sen 400 metrin rata pysyivät auki. Juoksin maratonin vuonna 2020 ajassa 3:58 tuntia ja seuraavan vuonna vielä viisi minuuttia nopeammin. Ennätykseni on edelleen voimassa.
Tietenkin lähden keväällä 2025 hakemaan uutta ennätystä. Olen vuoden 2021 jälkeen elänyt oikein hyvin sen tosiasian kanssa, että joka kerta ennätystä ei tule. Siitä huolimatta esimerkiksi kevään 2023 Helsinki Spring Marathon on jäänyt mieleeni ehkä parhaimpana maratoninani. Tunsin siellä koko ajan olevani tilanteen päällä, eikä heikkoa hetkeä tullut. Oli kaunis loppukevään päivä, ja perheeni sekä yksi ystäväni odottivat minua maalissa.
Tiedän, että pystyn parempaan ja tiedän, millä reseptillä tulokset paranevat. Ihminen ei silti aina tee itselleen edullisimpia valintoja. Maraton ei vaadi yli-inhimillisiä ominaisuuksia – ei henkisiä eikä fyysisiä. Olen tykästynyt maratoniin matkana siitäkin huolimatta, että ennen ja vielä sen juokseminen jälkeenkin epäilen kykyjäni. Annan myös melko surutta muiden menojen mennä harjoittelun edelle, jos arvioin ne tärkeämmiksi.
Olen juossut maratonin yhdeksän kertaa ja pystyn sen juoksemaan kymmenennenkin kerran. Säännöllinen harjoittelu sopii minulle ja pidän siitä. Voin hyvin, kun saan juosta ja minulla on tekemiselleni jokin päämäärä. Nyt olen asettanut sen toukokuun 17:een päivään vuonna 2025.
Täällä blogissa kerron edistymisestäni. Lisäksi minulla on Instagram-tili ja Facebook-sivut, joita päivitän useammin. Tervetuloa mukaan seuraamaan!
LENKILLÄ 