Tällä viikolla viimein luovutin ja siirsin shortsit ja kesätopit vaatekaapistani talvisäilöön. Samalla kaivoin ylähyllyltä paksut neuleet, jotka ovat siellä odottaneet kesän. Koska olen kolmen lapsen äiti, olen saman operaation tehnyt jo kahden nuorimmaisen vaatekaappiin. Vanhin lapsista alkaa onneksi tässäkin asiassa olla omatoiminen ja järjestelee itse omaa vaatekaappiaan. Kesäloaferit ja -ballerinatkin vein jo varastoon. Yhyy. Kesä on ohi.
Kun tein inventaariota vaatekaappiini, totesin, että oma kaappi juoksu- ja muille sporttivaatteille ei olisi pahasta. Tosin suurin osa juoksutrikoista, -paidoista ja -takeista on koko ajan pesussa, odottamassa pesua tai kuivumassa narulla tai henkarilla, josta ne voi laittaa taas uudestaan kiertoon. On vain hieman haastavaa, kun urheiluvaatteille ei ole oikein omaa paikkaa. Siivousvimman iskiessä haluaa laittaa hanskat tiskiin viimeistään siinä kohtaa, kun pelkästään treenipaidoista saa kasattua läjän, joka ei mahdu vaatekaappiin mihinkään koloon.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi hankkia lisää juoksuvaatteita. Kun ilmat viilenevät, tarvitsen uudet juoksutrikoot ja -takin. Tänä syksynä ja talvena aion vähän irrotella ja ostaa jonkun iloisen värisen kylmään soveltuvan juoksuasun. Tähän asti olen talvella vain lisännyt kerroksia ohuempien trikoiden ja takkien alle ja juossut jopa -15 asteen pakkasessa pitkiä lenkkejä. Talvipyöräilyyn hankkimani asu on myös välillä toiminut juoksu/hiihtoasuna. Se on kuitenkin synkän musta, vaikka muuten hyvä ja monipuolinen asu onkin.
Hiushuolet voi myös pian painaa pipon alle. Pipo syvälle päähän ja kaulus pystyyn, niin ei paljon haittaa, minkä näköisenä lenkille lähtee. Sitä paitsi pian on niin pimeää koko ajan, ettei muutenkaan paljon mitään näe. En kuitenkaan lähde kokeilemaan kampaajani vinkkiä. Hän nimittäin kertoi laittavansa joskus öljyhoidon hiuksiinsa lenkin ajaksi ja peittävänsä koko komeuden pipon alle. Voin vain kuvitella, miten lenkin jälkeen öljy on valunut silmiini ja usvainen sumun takaa näen kaiken vain hahmoina. Vaikka melkoinen multitaskaaja välillä olenkin, jätän nämä temput ammattilaiselle.
Syksy on uuden aikaa. Olen pohtinut tulevia juoksuun liittyvä haasteita ja tavoitteita ja miten aion edetä niitä kohti. Liitynkö juoksuklubiin, haenko ohjeita nettivalmennuksesta vai nappaanko vain netistä jonkun juoksuohjelman? Kaikilla on puolensa.
Harjoitellessani maratonille alkuvuonna 2016 turvauduin viimeisenä mainitsemaani ilmaiseen juoksuohjelmaan. Tulostin netistä ohjelman paperille ja merkitsin siihen kuulakärkikynällä kunkin harjoituksen kohdalle, miten sen suoritin ja suoritinko. Tässä oli se hyvä puolensa, että pystyin tekemään harjoituksia oman aikatauluni mukaan ja esimerkiksi vaihtamaan päiviä, jolloin kunkin harjoituksen tein. Pitkikset sijoittuivat luonnollisesti viikonloppuihin, mutta viikolla tein harjoituksia silloin kun ehdin. Aina en ehtinyt, mutta neljän ja puolen tunnin loppuaikaan maratonilla tähtäävä harjoitusohjelma toimi silti. Pääsin maaliin ensimmäisellä ja toistaiseksi ainoalla maratonillani ajassa 4:39.
Viime kevään ja kesän treenasin Runner’s High’n kanssa. Kävin juoksutekniikkakurssin, juoksukoulun ja loppukesällä maratonklubin viikoittaisissa treeneissä. Nämä harjoitukset kuuluivat valmistautumiseeni Midnight Run -tapahtumaan, jonka lähettiläänä toimin kesän 2017. Ammattitaitoisessa valmennuksessa treenatessani huomasin kehityksen. Sitä ei käy kiistäminen, ja uudet kympin ja puolikkaan ennätykset puhuvat puolestaan. Ryhmässä viikoittaiset haastavammat harjoitukset tuli myös tehtyä. Lisäksi ryhmässä tekeminen oli hauskaa ja tehotreeneissä muista ryhmäläisistä sai vetoapua.
Nettivalmennus on tätä päivää. Se on varmasti parhaimmillaan vastavuoroista ja kiinnostus asiakkaaseen jatkuu senkin jälkeen, kun rahat on saatu. Hieman vain mietityttää, tuleeko harjoituksia tehtyä, kun on itse vastuussa omasta aktiivisuudestaan. Toki netin ilmaisia harjoitusohjelmia noudattaessa on oltava itsekuria tehdä harjoitukset, mutta se onkin ilmaista.
Asun pääkaupunkiseudulla, jossa juoksuryhmiä kokoontuu melkein joka kaupunginosassa. Social running on päivän sana, ja ilmaisia yhteislenkkejä on niin juoksutapahtumilla kuin urheiluliikkeilläkin. Näiden ympärille en kuitenkaan voi perustaa omaa harjoitteluani, vaan tarvitsen selkeämmän ohjelman ja tavoitteellisuutta harjoitteluun.
Käydessäni kisaexpossa viime perjantaina ennen Rantapuolikasta tutustuin paikallisen juoksuklubin tarjontaan. Se on tällä hetkellä vahvin vaihtoehto. Harjoitukset ovat lähellä ja ne vaikuttivat monipuolisilta ja juuri tarpeisiini sopivilta. Lopullista päätöstä en kuitenkaan ole vielä tehnyt.
Tämä kausi ei kuitenkaan ole ohi, sillä ajatuksena on vielä jossain kisassa käydä kokeilemassa kuntoani. Tai vain juosta tapahtumassa juoksemisen ilosta ilman sen suurempia tavoitteita. Toimistotyöläisen hartiat ovat myös ilmoitelleet, että salillakin olisi hyvä muistaa käydä. Juoksija ei saa elää siinä harhaluulossa, että pelkkä juoksu pitää kunnossa. Kuntosaliharjoittelu tukee hyvin juoksuharrastusta. Rautaa aion siis käydä myös kolistelemassa.
Nyt jatkan eri vaihtoehtojen tutkimista ja kerron myöhemmin, mihin ratkaisuun olen päätynyt. Juoksetko itse fiiliksen mukaan vai jotain ohjelmaa noudattaen? Juoksetko mielummin ryhmässä vai yksin?
LENKILLÄ 