Kun kävin syyskuussa Rantamaratonin expossa, sain käteeni Espoon Tapioiden Juoksuklubin mainoksen. Juttelin myös pitkään flyereita jakaneen naisen kanssa. Paperinpala jäi pöydälleni lojumaan pariksi viikoksi. Käytin sitä muistilappuna, ja välillä luin, mitä juoksuklubissa olisi tarjolla: intervalli-, tekniikka- ja vauhtikestävyysharjoituksia, lihaskuntotreeniä, yhteisiä sunnuntaipitkiksiä, mahdollisuus juosta talvella sisätiloissa ja testata sykerajat kahdesti kauden aikana.
Näin sattumalta urheiluseuraa edustaneen naisen tapahtumassa, jossa promottiin jotain aivan muuta kuin juoksua. Itsekin kävelin häntä vastaan lasi puolillaan cavaa. Kyselin ryhmien täyttymisestä ja kuulin itseni sanovan, että taidanpa ilmoittautua minäkin. Päätös oli tehty! Olin jahkaillut jo jonkin aikaa, minkä rungon ympärille alan harjoitteluani tulevan syksyn ja talven aikana rakentaa. Olen ihminen, joka tarvitsee aina jonkin projektin itsellensä, ja olkoon tämä nyt tämän talven projekti.
”Olet tervetullut ryhmäämme mikäli sinulla on jo jonkin verran juoksutaustaa ja haluat kehittyä kuntoilijana. Pysyt hyvin lenkeillämme mukana mikäli juokset puolimaratonin aikaan 1:40–2:05, maraton taittuu aikaan 3:30–4:15 tai juokset kympin lenkin 50 minuutin molemmin puolin.”
Kympin aikani on 51:27, puolikkaan 1:53:13 ja maratonin 4:39:38. 2-ryhmää oli minulle suositellut myös expossa tapaamani nainen. Maratoneja olen juossut vain yhden. Sanotaan, että ensimmäisellä maratonilla tavoitteeksi kannattaa asettaa maaliin pääsy. Oma aikatavoitteeni oli neljä ja puoli tuntia, ja melkein siihen pääsinkin. Kisaviikolla sairastettu norovirus sai taittamaan matkaa hieman varoen, ja olin tyytyväinen maaliin pääsystä.
Juoksuklubi kokoontuu kerran viikossa. Siellä saan tehtyä tehotreenejä, joita olen itsekseni huono tekemään. Lisäksi odotan kovasti laktaattitestiä, jossa saan vihdoin selville todelliset sykerajani. Tai siis en odota sitä, että minua pistellään. Kolmatta lasta odottaessani pyörryin verikokeeseen. Mutta se onkin jo toinen asia. Hienoa saada tarkempaa informaatiota omista sykerajoistaan ja sen pohjalta harjoitella optimaalisesti ja toivottavasti myös kehittyä.
Treeneistä tulen taatusti kirjoittamaan tänne blogiin. Itse asiassa jo ensi viikosta alkaen. Vähän tietenkin mietityttää sitoutua säännölliseen viikkomenoon, kun lapsiperheessä kaikenlaista yllättävää on tapana tupsahtaa eteen. Juoksuklubi kokoontuu kuitenkin kevääseen asti, joten enköhän riittävästi kuitenkin ehdi treeneissä käydä.