Parkkeerasin auton Pohjoisrantaan ja aloin kävellä kohti Allas Sea Poolia, josta lähtisi tämänkertainen yhteislenkki. Minulla oli lauantaiaamuna ylimääräistä aikaa, ja kävelin kaikessa rauhassa muutamia valokuvia räpsien.
Olin lupautunut mukaan kahden muun bloggaajan Juoksujalka vipattaa ja Vastaisku ankeudelle kanssa Helsinkiin yhteislenkille, johon olimme kutsuneet mukaan blogiemme lukijoita. Juoksimme ensimmäisen yhteislenkin tällä kokoonpanolla kaksi viikkoa sitten (lenkistä voit lukea täältä), jolloin juoksimme reilu kymmenen kilometriä. Nyt oli tarkoitus juosta noin 15 kilometriä.
Liekö jo lähestyvä joulu vai kuumana käyvä pikkujoulukausi ollut syynä siihen, että paikalla oli vähän pienempi joukko juoksijoita kuin viimeksi: kymmenisen naista. Tällä porukalla lähdimme Kauppatorin laidalta valloittamaan Helsinkiä. Säätä ei voinut syyttää, sillä ilma oli kirkas ja lämpötila useamman asteen lämpimän puolella.
Jenny Belitz-Henriksson oli jälleen ystävällisesti miettinyt meille reitin valmiiksi. Hyvin pitkälti reitti oli sama, kuin edelliselläkin kerralla. Maisemat vain näyttivät huomattavasti kauniimmilta kuin pari viikkoa sitten tuulessa ja sateessa. Tuolloin hupun alta ei maisemia paljon nähnyt. Joku Kaivopuiston rantaa pitkin juostessamme sanoikin, että kuljimmeko viime kerralla samasta paikasta. Kyllä! Mereltä puhaltanut tuuli ja kasvoihin piiskannut sade pakotti silloin katsomaan lähinnä jalkoihin, mutta nyt niemeä reunusti lähes tyyni meri.
Kymmenen hengen porukalla oli mukava juosta. Parituntinen meni niitä näitä jutellessa. Ja mitä tällaisessa porukassa sitten jutellaan? No juoksusta puhuimme luonnollisesti paljon. Jaoimme omia kisakokemuksia ja tulevia suunnitelmia. Yhteistuumin totesimme, että Etelänapamantereen maratonille emme mene, koska haluamme säilyttää kaikki sormemme ja varpaamme. Lisäksi kotimaan juoksutapahtumissa riittää meille vielä valloitettavaa.
Muistelemme myös, että olemme samoja Helsingin rantoja ja hiekkapolkuja juosseet juoksutapahtumissa. Tässä kohtaa puuskutettiin ja tuossa soitettiin kotiväelle epätoivoinen puhelu, mutta silti juostiin kisa loppuun.
Juoksimme suurimman osan lenkistä ulkoilureittejä pitkin: merenrantaa seuraten tai Baanaa pitkin, jolloin ei tarvinnut paljon pysähdellä liikennevaloihin. Lopuksi juoksimme aivan keskustassa Rautatieaseman ohi, Mikonkatua takaisin Esplanadille ja siitä Kauppatorille. Osa juoksijoista oli jäänyt keskustaan jatkaakseen sieltä matkaa kotiin, ja Kauppatorin laidalla porkka viimeistään hajosi. Juoksin takasin autolle, jossa urheilukelloni näytti oman matkani pituudeksi yhteensä 16,32 kilometriä, ja aikaa oli kulunut 1 tunti 58 minuuttia. Keskinopeudeksi tuli näin 7:16 min/km.
Rauhallinen pitkä lenkki sopi hyvin viikonlopun ohjelmaani. Puolilta päivin viikonlopun juoksulenkki oli jo tehty. Seuraava viikko tulee olemaan harjoitusten suhteen kevyt, sillä haluan mennä perjantaiseen laktaattitestiin levänneillä jaloilla. Laktaattitestissä selviää sykealueet perus-, ja vauhti- ja maksimikestävyysharjoituksiin. Kirjoitan testistä enemmän blogiin, kunhan olen sen suorittanut. Pysykää siis kuulolla!
LENKILLÄ 