”Hakkaa päälle!” oli sotahuuto, jolla kauhua herättäneet suomalaiset hakkapeliitat muistetaan vielä tänäkin päivänä. He taistelivat suomenhevosillaan 30-vuotisessa sodassa Ruotsin sotajoukoissa. Hakkapeliitta-sanan alkulähde saattaa olla myös viron kielessä, jossa ”hakka peale” tarkoittaa yksinkertaisesti johonkin ryhtymistä. (Lähde Wikipedia)
Olen tämän viikonlopun kylpemässä ja hiihtämässä Laukaassa, ja latuja sivakoidessani tuli mieleeni Marjo Matikaisen (nyk. Matikainen-Kallström) kuuluisa huudahdus ”Havuja perkele!”. Siinä on myös yksi sisukas lause, joka ainakin Suomessa tunnetaan hyvin.
Nykyään suomalaisia sanontoja ja sanoja viedään ulkomaille positiivisessa hengessä, joskin kampanjojen syy saattaa olla sanoja synkempi. Mielenkiintoisen niistä tekee se, että kampanjoihin, joihin olen tutustunut, kuuluu olennaisena osana juoksu.
Emilia Lahden tarinaan tutustuin yhteisen tuttavan kautta. Lahti on Sisu not Silence -kampanjan keksijä ja vetäjä. Lahti on myös sisututkija, tohtorikoulutettava Aalto-yliopistolla ja maailmalla haluttu puhuja. Kampanjan taustalla on Lahden joutuminen parisuhdeväkivallan uhriksi entisessä suhteessaan, ja nyt hän haluaa lisätä tietoisuutta ja keskustelua aiheesta. Ja nimenomaan välttää vaikenemista. Lahti on itse kertonut päässeensä lopulta eroon väkivaltaisesta suhteesta sisullaan, ja haluaa nyt kannustaa muistakin käyttämään sisuaan eikä vaikenemaan: Sisu not Silence.
Kuultuani Emilia Lahden kampanjasta olen mielenkiinnolla lukenut hänen haastattelujaan lehdistä ja seurannut Lahden pitämää kolumnia Juoksija-lehdessä. Kun näin myynnissä Keli Clothingin Sisu not Silence -kampanjahuivin, jonka tuotosta osa menee kampanjaan, en voinut muuta kuin tilata yhden itselleni. Merinovillaisena se on kuin tarkoitettu talviliikuntaan. Ja samalla voin viedä tärkeää asiaa eteenpäin.
Ja mitenkä tämä kaikki liittyy juoksuun? Emilia Lahti aloittaa 18. tammikuuta hurjan urakkansa Uudessa-Seelannissa, jossa hän aikoo juosta 1 500 mailia (2 400 kilometriä) saarten halki. Tämä tarkoittaa 50 ultramaratonia 50 päivässä. Juoksun aikana Sisu not Silence -ryhmä järjestää matkan varrella kaupungeissa tapahtumia, joilla halutaan rohkaista ihmisiä positiiviseen muutokseen ja nollatoleranssin aikaansaamiseksi kaikenlaista hyväksikäyttöä kohtaan.
Lahden tempaus ja hänen juoksumatkansa on äärimmäinen, mutta minua kiehtoo tässä ajatus siitä, miten juoksuun liittyy niin paljon itsensä ylittämistä ja sellaisten sisäisten voimavarojen löytämistä, joita ei uskonut olevankaan. Sisu on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten sitä vain päättää jaksaa jatkaa juoksua, vaikka tekisi mieli lopettaa.
Jaksaa on toinen kampanja, johon törmäsin aivan äskettäin. Tällä kampanjalla kerätään varoja Yhdysvalloissa toimivan suomalaislääkärin syöpätutkimukseen. Kampanjan aloitti Suomesta 5-vuotiaana Yhdysvaltoihin muuttanut Saila Hanninen, jolla diagnosoitiin keuhkosyöpä viime kesänä hänen ollessa 35-vuotias. ”Getting diagnosed with stage iv lugn cancer at 35 as a non-smoker isn’t fair”, hän kirjoitti Instagram-tililleen viime heinäkuussa. Hannisen Instagram- tili löytyy nimellä @saila_jaksaa.
Sen lisäksi, että Saila ei tupakoi, hän juoksee ja harrastaa triathlonia. Syksyllä 2016 hän osallistui Barcelonan Ironmaniin, jossa hän ui 3,8 kilometriä, pyöräili 180 kilometriä ja juoksi maratonin maaliin ajassa 12 tuntia viisi minuuttia (lähde Yle). Hanninen näytti suomalaisen sisunsa hänkin ja päätti osallistua uudenlaiseen syövän hoitokokeiluun muutenkin kuin potilaana. Hän aloitti Jaksaa-varainkeruukampanjan. Marraskuussa hän juoksi New Yorkin maratonin ja triathlon-kisaamista Hanninen aikoo jatkaa tulevana kesänä.
Kun luin kirjaa Running like a Girl, kirjoittaja Alexandra Heminsley kirjoittaa hauskasti, miten ”In endurance running there is a fine line between gritty courage and downright dumb-ass bravado.” (s. 125) Se, onko 1 500 mailin juokseminen todellista vai hölmöä rohkeutta, päättäköön kukin itse. Äärimmäisiin tekoihin ryhtyminen on lopulta jokaisen itse päätettävissä. Juoksu on kuitenkin jotain, jossa hallitsee täysin itseään, ja melkein kaikki on lopulta itsestä kiinni. Ja jos käy kuten Amerikan suomalaiselle Saila Hanniselle ja elämä heittää eteen jotain odottamatonta, ei vaikene ja alistu, vaan ryhtyy toimiin.
LENKILLÄ 