Uncategorized

Juoksuhaaste – juokse pakkassäällä

img_3346

Kun korvissa rupesi soimaan Apulannan rumpupauke, siirryin reilu parikymmentä vuotta taaksepäin aikaan, jolloin poppoo oli juuri piiskannut tiensä koko kansan tietoisuuteen. Keulahahmolla oli vielä tukkaa päässä ja bändi esiintyi traktorin lavaa muistuttavalta hökötykseltä. Muistan, miten hahtuvahiuksiset pojat kävelivät ohitseni katseissaan sekoitus määrätietoisuutta ja hämmennystä. Sen jälkeen en ole Apulantaa livenä nähnytkään – olisiko jo aika? Kun Maija Vilkkumaa alkoi seuraavaksi luritella laulujaan, pikakelasin itseni vuosituhannen alkuun ja siskoni kanssa tanssimaan baarin tahmaiselle lattialle. Oi niitä aikoja! Viimeistään Antti Tuiskun alkaessa lämmitellä vanhaa biisiä Sata salamaa piti ihan pidätellä itseään, etteivät kädet olisi nousseet ilmaan.

katulamput
Tammikuisen illan pimeyttä.

Kerroinkin jo aikaisemmin, että osallistun Juoksuhaaste 2018:an, jonka on iloksemme laatinut Taivaanrannan juoksija -blogia pitävä Anne. Haasteessa minua viehättää se, että juoksuun tavalla tai toisella liittyvät 40 eri haastetta eivät vaadi venymistä äärimmäisiin suorituksiin. Ellei sitten toisen juoksijan tervehtiminen lenkillä tai lenkin juokseminen ilman ensimmäisenkään teknisen härpäkkeen mukaan ottamista ole sellainen. Eniten kuntoa vaativa on puolimaratonin mittaisen matkan juokseminen ja ehkä eniten vaivannäköä vaatii juoksukisassa kannustaminen/vapaaehtoisena toimiminen.

Perjantai-iltana suoritin haasteen numero 1. Se ei ollut musiikin kuuntelu lenkillä ja kaikkien muiden vimpainten mukana kuljettaminen, vaan juokseminen pakkasessa. Illalla lämpötila oli muutaman asteen miinuksella, jolloin oli helppo suorittaa yksi 40 haasteesta ”alta pois”. Olen suorittanut aikaisemmin haasteen numero 26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa, josta voit lukea lisää täältä. Etelä-Suomessa ei ole vielä kunnon pakkasia ollutkaan, minkä vuoksi nämä muutamat pakkasasteet ovat tuntuneet kylmiltä. Ainakin jos niihin yhdistää tuulen.

talvijuoksu
New line -talvijuoksuasuni. Käy hyvin myös pyöräilyyn ja hiihtoon. Kuva viime talvelta.

Ehkä vähän liioittelin, kun puin päälleni talvijuoksuhousut ja niiden alle vielä välikerraston housut. Ostin pari vuotta sitten New line -merkkiset housut ja takin, joka on itse asiassa pyöräilytakki. Asu toimii hyvin myös juoksussa ja hiihdossa. Viime viikonloppuna käytin asua, kun olimme hiihtämässä Laukaassa. Asun takkia en heti perjantai-iltana löytänyt, joten puin t-paidan ja ohuen fleecen päälle ohuen vuorittoman juoksutakkini, jolla pärjäsin ihan hyvin. Vaikka monta talvea olen jo juoksennellut, pitää aina erikseen itseään muistuttaa, että lähtiessä on parempi olla hieman kylmä, niin silloin on sopivasti vaatteita päällä.

liikenneympyrä
Tammikuun lumisaldo tähän mennessä.

Tammikuun puoleen väliin mennessä maahan on kertynyt vain hentoinen lumikerros. Lähdin ulos kesälenkkareissa, mutta puin kuitenkin paksummat villasekoitteiset urheilusukat, kun ei kuitenkaan kesäkeli ollut. Juhannuksena on yleensä ollut sentään muutama aste lämmintä. Lunta on ollut joskus saman verran. Pimeällä piti koko komeus vielä kruunata heijastinliivillä. Turvallisuus ennen kaikkea.

Keskiviikon Juoksuklubi2:n treeneissä olimme juosseet 1 200 metrin vetoja neljä kertaa ja 200 metrin vetoja viisi kertaa. Ne tuntuivat vielä jaloissa. Pahimmat tuntemukset tulevatkin yleensä pari päivää jälkijunassa, joten etureiteni olivat vielä hieman kankeat ja kipeät. Tähän väliin sopi parhaiten lyhyt ja rauhallinen palauttava lenkki. Juoksun tarkoitus oli siis vain vetreyttää lihaksiani eikä väsyttää niitä lisää, jota jaksaisin sunnuntaiaamupäivän pitkiksen.

Garmin
Urheilukellon tiedot lenkistä.

Juoksin 5,2 kilometriä ja keskivauhti oli melkein kävelynopeutta 8:16 min/km. Keskivauhtia tosin madalsi pysähtelyni, kun piti ottaa muutama kuva. Siinä tuli samalla tehtyä haaste numero 17. Ota itsestäsi kuva kun juokset. Tai siis enhän tuossa kuvassa juokse. Mutta olen kyllä lenkillä.

valopää
Kadulla valopää.

Aloin juuri lukea Matti Riekin juoksukirjaa Raskas askel. Siinä hän hauskasti kirjoittaa hitaista palauttavista lenkeistä, että ”Nämä ovat juuri niitä lenkkejä, joilla koko kansa painelee ohitsesi. Silmälaput voisivatkin olla hyvä varustelisä.” (s. 60). Mutta en tarvinnut silmälappuja. Napit korvilla riitti ja nautin suuresti rauhallisesta menosta. Juoksua parhaimmillaan.

Follow my blog with Bloglovin

4 kommenttia

    1. Hitaat lenkit ovat joskus aika nautinnollisia, kun voi keskittyä vaikkapa musiikin kuunteluun tai maisemien ihailuun. Ja kehityksen ja palautumisen kannalta on hyvä tehdä erivauhtisia lenkkejä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s