Pyörittelimme tuttavapariskunnan kanssa ajatusta lähteä yhdessä Hampurin maratonille huhtikuussa, mutta minun osaltani se nyt jäi, ja ilmoittauduin sen sijaan kotoisalle Helsinki Maratonille elokuussa. Kisa juostaan lauantaina 25. päivä ja tarkka reitti on vielä julkaisematta. Tapahtuman nettisivuilla kuitenkin luvataan, että maraton juostaan Helsingin kantakaupungin alueella.
Helsinki City Marathon siirtyi elokuulta toukokuulle, ja Helsinki Marathon tuli paikkaamaan aukkoa. Juoksen saman järjestäjän Helsinki10:n huhtikuussa ja Helsinki Half Marathonin kesäkuussa, joten Helsinki Marathon täydentää kivasti ”putkeani”. Näiden välissä juoksen myös Helsinki City Runin toukokuussa, sillä se on kuulunut olennaisena osana kevääseeni vuodesta 2013 alkaen, kuten kirjoitin postauksessani Miten minusta tuli juoksija.
Helsinki Marathon elokuussa 2018 tulee olemaan toinen maratonini. Juoksin ensimmäisen maratonini huhtikuussa 2016 Helsinki Spring Marathonilla. Tuolloin juoksuharrastusta oli takana nelisen vuotta ja määrätietoisempaa maratonille tähtäävä harjoittelua 3-4 kuukautta. Noudatin tuolloin suurpiirteisesti neljän ja puolen tunnin loppuaikaan tähtäävää ohjelmaa. Ylitin maaliviivan ajassa 4:39, mitä pidän kyllä ihan tavoitteen saavuttamisena.
Helsinki Marathonille ilmoittautumisen yhteydessä kerroin tavoiteajakseni 4:20-4:30, mikä on aika maltillinen suunnitelma parantaa aikaa. Yhden kerran tuon 42,2 kilometrin taivaltaneena kuitenkin kunnioittaa matkaa ja on realisti. Saahan sitä sitten kovempaa elokuussa juosta, jos siltä tuntuu. Toiselle maratonille ilmoittautuminen ei ollut ihan niin jännää, kuin ensimmäiselle, jolloin ei yhtään tiennyt, mitä on edessä. Ja loppuvaiheessahan kaiken meinasi kaataa järkyttävä vatsatauti, joka perheeseemme iski keväällä 2016 juuri ennen maratonia. Siitäkin voit lukea lisää postauksessa, jossa kerron ”juoksu-urastani”.
Nyt tammikuun loppupuolella h-hetkeen on aikaa seitsemän kuukautta. En aio nyt enkä myöhemminkään alkaa noudattaa mitään maratonille tähtäävää harjoitusohjelmaa. Harjoittelun keskiössä tulevat olemaan pitkät rauhalliset lenkit, joita täydentävät keskiviikkoiset treenit Juoksuklubi2:n kanssa ja itsekseni juoksemani muut lyhemmät lenkit arki-iltoina kotiovelta, työmatkajuoksut ja pyrähtelyt lomamatkoilla. Maaliskuussa yksi viikko yksinomaan hiihdetään, kun pakkaan murtsikkani ja lähden Ylläkselle.
Ennen ensimmäistä maratoniani huhtikuussa 2016 juoksin alkuvuoden ajan pitkän lenkin noin joka toinen viikko, ja pisin juoksemistani lenkeistä oli tuolloin 25 kilometriä. Nyt viimeisen puolen vuoden ajan pitkät lenkkini ovat olleet yleensä noin 20 kilometrin mittaisia ja pisimmän juoksin joulupäivänä, josta voit lukea postauksessa 26,9 kilometrin joulupäiväpitkis. Pitkiä tai ainakin ylipitkiä lenkkejä pitää juosta harkiten, sillä niistä palautuminen kestää.
Kehonhuolto on yksi tärkeä osa harjoittelua ja aionkin pitää huolen siitä, että venyttelen aina lenkkien jälkeen ja omana ”harjoituksenaan”. Aika moni kremppa on kuitenkin lihasperäistä, ja esimerkiksi pieni virheasento saattaa intensiivisen harjoittelun myötä alkaa aiheuttaa lihaskireyttä toisaalla kehossa. Aion siis käydä myös hieronnassa, josta kirjoitin aikaisemmin postauksessa Hieronta osaksi juoksuharjoittelua. Sieltä löytyy 10 euron alennus Uudenmaan kotihieronnan palveluihin. Riittää kun ajanvarauksen yhteydessä ilmoitat olevasi blogini lukija. Hinnasto löytyy täältä.
Seitsemän kuukautta on pitkä aika odottaa ainakin kaltaiselleni malttamattomalle luonteelle. No, olen kolmea lastani odottanut kaikkia yhdeksän kuukautta, joten enköhän tästäkin selviä. Nyt on mukava lähteä kohti kevättä ja kesää, kun harjoittelulla on selkeä tavoite. Ihan läpihuutojuttuja eivät tule olemaan kevään ja alkukesän kaksi puolimaratonia, varsinkin, jos niissä haluaa ennätyksiään parantaa. Ja kymppi se vasta kamala matka onkin! Perheessämme diesel-moottori on autokatoksessa nököttävän Skodan lisäksi myös minulla, ja se tykkää edetä rauhallista tasaista tahtia.
Viime vuonna en juossut maratonia pitkälti siitä syystä, että sairastin keuhkokuumeen loppuvuodesta 2016 ja olin täysin petipotilaana 1,5 viikkoa. Töistä olin sairauslomalla yli kolme viikkoa. On sanomattakin selvää, että sairastamisen jälkeen piti juoksu aloittaa melkein alusta. En yhtään liioittele, kun sanon, että ensimmäisen viiden kilometrin lenkin jälkeen tuntui, kuin olisi juossut puolimaratonin.
Vuosi 2017 toi kuitenkin mukanaan paljon hyvää juoksun saralla. Minut valittiin kesän ajaksi Helsinki Midnight Run -tapahtuman lähettilääksi ja sain alkaa harjoitella ammattitaitoisessa ohjauksessa Runner’s High’n kanssa. Siksi valitsin mielelläni Runner’s High’n puuhamiesten järjestämän tapahtuman Helsinki Marathonin. Vaikka tapahtuma juostaan nyt ensimmäistä kertaa, on luotto järjestäjiin korkealla. Heillä jos jollakin löytyy osaamista. Elokuussa siis nähdään! Onko joku teistä ilmoittautunut Helsinki Marathonille elokuussa?
LENKILLÄ 