Juoksen usein pitkiä lenkkejä Laajalahden ympäri. Reitti kiertää sekä Espoon että Helsingin puolella. Kesäaamuisin on hienoa lähteä kiertämään merenlahden rantoja ja katsoa luonnon heräämistä. Kun se sitten herää, olen eräänkin kerran tuntenut olevani kuin Korkeasaaren eläintarhan Amazonia-talossa. Lehdon kaikilla linnuilla tuntuu olevan asiaa juuri samaan aikaan, ja ne laulavat korkealta ja kovaa.
Lauantaina pikku pakkasessa suurin pulina lähti iloisesta seitsemän hengen porukasta, jolla lähdimme kiertämään suosikkilenkkiäni. Yhteislenkin järjesti Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli, ja minä olin saanut päättää tämän kertaisen reitin. Minua oli hieman jännittänyt, millaista jälkeä ”lumi-inferno” tekisi rannan poluilla ja pääsisikö niillä lainkaan juoksemaan. Kuten tavallista, säämiehet ja -naiset olivat liioitelleet kertyvän lumen määrää, ja juoksu onnistui vallan mainiosti. Nastat laitoin kuitenkin jalkaan.
Lumisella alustalla vauhti pysyi hyvin hallinnassa. Olimme sopineet lenkin vauhdin pysyvän välillä 7:00-7:30 min/km, ja oma kelloni näytti lenkin jälkeen keskivauhdiksi 7:43 min/km. En pysäyttänyt kelloa ottaessamme kuvia tai muuten pysähtyessämme liikennevaloihin tai muualle, joten todellinen keskivauhti oli varmaan suunnittelemassamme haarukassa. Kun lenkkipolku vaihtui ajoittain leveämmäksi tieksi, tahtoi vauhti nousta. Silloin onneksi joku porukan perältä muistutti, että mentäisiinkö vähän hitaammin.
Pysähdyimme ottamaan kuvia Munkkiniemeen meneville silloille. Se on oma suosikkipaikkani räpsiä otoksia. Olen kuvannut silloilla kesällä ja talvella, Helsingin ja Espoon suunnasta, itseäni ja merta. Luulen, että kun suoritan Taivaanrannan juoksija -blogia pitävän Annen kehittelemän Juoksuhaaste 2018:n kohtaa 40. Juokse sama lenkkireitti kaikkina vuodenaikoina, lenkki tulee olemaan juuri tämä Laajalahden kierros. Vuodenajoista talvi on nyt ”suoritettu”. Tällä kertaa tuli tehtyä haasteen kohta 15. Juokse vähintään tunnin ajan sellaista vauhtia, että pystyt puhumaan puuskuttamatta. Lenkillä nimittäin puhuttiin, mutta ei puuskutettu.
Munkkiniemen uimarantaa lähestyessämme oli pieni pätkä polkujuoksua, kuten joku ehti tokaista. Rantaa pitkin menee kaunis mäntyinen reitti, mutta kannattaa olla tarkkana, mihin jalallaan astuu, ettei kompastu puunjuuriin. Parhaimmat maisemat löytyvät sieltä, mihin on hankalin reitti.
Juoksukelit eivät ole tähän mennessä olleet kovin talvisia, mutta nyt oli asia toisin. Kuten kerroin, minua oli hieman jännittänyt lumitilanne, ettei lenkki vallan menisi umpihankijuoksuksi. Onneksi lunta oli sopiva kerros maassa ja lämpötila vain pari astetta pakkasen puolella. Olen joskus kuullut ohjeen, että ulkona olevaan lämpötilaan voi lisätä kymmenen astetta, ja pukeutua lenkille sen mukaan. Se toimi hyvänä ohjenuorana.
Minulla on paksumpikin talvijuoksuasu, mutta päädyin fleece-kerrastoon, kesätrikoisiin ja kesäjuoksutakkiin. Takin alle puin tosin vielä teknistä materiaalia olevan hupparin. Tämä oli juuri sopiva yhdistelmä, jolla pärjäsi hyvin pienessä pakkasessa. Ilma oli tyyni, joten tuuli ei ollut lisäämässä pakkasen purevuutta. Oli oikeastaan ihmeen tyyntä meren rannalla. Viimeistelin asuni uusilla säärystimillä ja merinovillaisilla pipolla ja tuubihuivilla. Käteen en onneksi ottanut paksuimpia juoksuhanskojani, sillä kokemuksesta tiedän, että niissä kädet alkavat hikoilla leudommassa ilmassa. Säästin ne kovemmille pakkasille ja otin vuorettomat juoksuhanskat.
Kun jotain kivaa tekee, aika menee nopeasti. Lenkkiin kului aikaa tunti ja kolme varttia enkä muista, milloin viimeksi aika olisi hurahtanut niin nopeasti. Meillä oli mukava pieni porukka, josta osa oli ennestään tuttuja naamoja ja osa aivan uusia. Mutta kun juoksija tapaa toisen juoksijan, niin juttua yleensä riittää. Puhuimme muun muassa juoksuoppaista, joilta voi ostaa opastettuja juoksukierroksia. Olen juossut juoksuoppaan kanssa Tallinnassa ja viimeksi Lontoossa, josta voit lukea lisää täältä. Aivan mahtava tapa tutustua uusiin paikkoihin!
Tämän kertainen juoksureitti oli minulle tuttu, mutta osalle aivan uusi. Yhteislenkit ovat mainio tapa juosta paikoissa, joihin ei muuten tulisi mentyä. Viime marraskuussa esimerkiksi osallistuin Merituulin järjestämälle yhteislenkille Sipoonkorvessa, jossa juoksimme poluilla. Kirjoitin yhteislenkistä blogiini, ja jos kiinnostaa, jutun voi käydä lukemassa täältä. Merituuli on jatkossakin luvannut järjestää yhteislenkkejä, ja luulenpa, että aika monella tulen minäkin vielä juoksemaan. Hauskuus jatkukoon!
LENKILLÄ 
Kuulostaa mukavalta! Porukassa aika menee tosiaan kuin siivillä. Juoksuiloa!
TykkääTykkää