juoksupäiväkirja

Viikon juoksupäiväkirja

Tässä tulee blogin historian ensimmäinen juoksupäiväkirja, johon olen koonnut kaikki viime viikon harjoitukset. Monet muut kirjoittavat viikkoraportteja, joita tykkään lukea. Yksi syy raporttiini on Taivaanrannan juoksija -blogia pitävän Annen Juoksuhaaste 2018, johon otan osaa. Yritän tämän vuoden aikana toteuttaa kaikki 40 haastetta.

Tähän mennessä olen tehnyt Juoksuhaasteen numerot 1. Juokse pakkassäällä, 10. Lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille, 17. Ota itsestäsi kuva kun juokset ja 26. Juokse juoksumatolla tai sisähallissa.

Nyt kun olen koonnut viikon treenit yhteen, voin rastia yli kohdan 38. Pidä juoksupäiväkirjaa vähintään viikon ajan. Treenit kyllä jäävät urheilukelloon ja siirtyvät sieltä puhelimen sovellukseen talteen. Myös Instagramiin tulee ahkerasti päivitettyä treenejä, joten sekin on eräänlainen juoksupäiväkirja.

Kun treenasin kaksi vuotta sitten ensimmäiselle maratonilleni, pidin ihan oikeaa juoksupäiväkirjaa. Pohjana toimi Juoksija-lehden mukana tullut vihko, johon oli helppo kirjata ylös tehdyt harjoitukset, sääolosuhteet ja tuntemukset. Harmikseni olen tainnut jossain siivouspuuskassa laittaa vihon paperinkeräykseen.

kartta
Tiistai-illan lenkki.

Kävin tiistaina viikon ensimmäisellä lenkillä. Vein nuorimman lapseni harrastukseensa, jonka aikana kävin juoksemassa rauhallisen lenkin. Matkaa kertyi 7,1 kilometriä ja aikaa kului 50:56 minuuttia. Keskivauhti oli 7:11 min/km. Otin tarkoituksella mahdollisimman rauhallisesti, koska keskiviikkona oli taas tiedossa Juoksuklubi2:n treenit.

Tämän talven suurimpia oivalluksiani juoksun suhteen on ollut kevyen harjoittelun merkityksen tajuaminen. Oikein kevyellä harjoittelulla on lihaksistoa huoltava vaikutus. Tästä sain vinkin ollessani joulukuussa laktaattitestissä.

Nyt olen lukenut hiihtäjä Riitta-Liisa Roposesta kertovaa kirjaa, jonka mielenkiintoisimpia anteja on ollut lukea huippujen harjoittelusta. Hänenkin harjoitteluohjelmaansa kuuluu matalalla sykkeellä tehtyä harjoittelua osin juuri lihashuollon vuoksi.

Länsiväylän vartta hissutellessani (valmentajamme käyttämä termi hitaasta juoksusta) treenasin siis kuin huiput. Sillan kohdalla ylitin ”Länärin” ja suuntasin kohti Westendiä. Olin Rantapuolikkaan reitillä. Vaikka luminen maisema näytti hyvin erilaiselta kuin loppukesän/alkusyksyn luonto, tuli mieleeni kerrat, kun olen juossut kotikaupunkini juoksutapahtumassa.

rantaraitti
Espoon Rantaraittia.

Seuraava treeni oli keskiviikkona Esport Arenalla. Sisäradalle ei mennä löntystelemään, vaan Juoksuklubin treeneissä on aina tiedossa kaksi tuntia täyttä menoa. Siksi minulla on niihin viha-rakkaussuhde. Tiedän, että jossain vaiheessa mennään epämukavuusalueelle, mutta viimeistään treenin jälkeen on mahtava olo.

Aloitimme lämmittelyllä, teimme dynaamisia venyttelyjä ja koordinaatioharjoituksia sekä sokerina pohjalla kymmenen lyhyttä mutta sitäkin terävämpää mäkivetoa. Kuuntelin vähän huonosti ohjeita, ja vedin heti ensimmäiset mäkivedot lähes täysillä. Aikaisemmin olemme tehneet niitä 5-6. Nyt jossain vaiheessa tajusin, että ei hel**tti, nämähän vain jatkuvat ja jatkuvat.

juoksurata
Esport Arenan mäki.

Lämmittelyssä ja mäkivedoissa minulla ei vielä ollut urheilukello päällä, joten niitä (kilo)metrejä ei tullut kellotettua. Varsinainen päivän harjoitus oli juosta 2000, 1000, 800, 600, 3×200 ja 2×150 metrin vedot. Näistä kertyi juoksua yhteensä reilu viisi kilometriä.

Pidemmät vedot juoksin puolimaratonin/kymmenen kilometrin kisavauhtia, mikä tarkoittaa vitosella alkavia lukuja. Lyhyet vedot menivät toki nopeampaa. Jonkun muun radalla harjoitelleen mielestä olin ilmeisesti liian hidas, sillä sain häneltä kyynärpäästä olkavarteeni. Ikävä kyllä se ei tuntunut olleen vahinko. Rattiraivo, laturaivo, rataraivo. Näitä näköjään riittää.

Perjantai-iltana lähdin kahdeksalta juoksemaan autuaan tietämättömänä siitä, että tasavaltaan oli syntynyt presidentillinen lapsi. Lähdin juoksemaan kotiovelta ja kuuntelin kuitenkin aiheeseen sopivaa Another mother runner -podcastia. Juoksin hiljaisilla pientaloalueilla. Juoksijoita oli kahdeksan ja yhdeksän välillä yllättävän paljon liikkeellä.

Juoksin peruslenkkini, jonka juoksen halutessani juosta jotain 5-10 kilometrin väliltä. Matkaa kertyi 6,40 kilometriä ja aikaa kului 47:50. Vauhti oli todella rauhallinen 7:28 min/km. Tällä kerta halusin säästellä jalkojani sunnuntain yhteislenkkiin Juoksuklubin kanssa.

luminen maa
Juoksemassa perjantai-iltana.

Espoon Tapioiden Juoksuklubi järjestää jäsenilleen joka sunnuntai yhteislenkin. Vauhtiryhmiä on yleensä muutama, ja tällä kertaa valitsin 6:40 min/km -vauhtisen ryhmän. Meitä olikin kokonainen tusina ryhmässä, joka eteni puheensorinan säestämänä. Hiljenimme vain, kun piti juosta kapeaa lumeen tamppaantunutta polkua tai kun maa oli niin jäässä, että kaikki keskittyminen piti olla jaloissa.

jonossa
Sunnuntain yhteislenkillä. Olen tuo keskimmäinen, jolla on pinkki pipo päässä.

Rakastan merenrantamaisemia ja onnekseni juoksimme lähes koko matkan meren läheisyydessä. Ilma oli kylmä ja paikoin mereltä puhalsi viileä talven viima, mutta oikaenlaisella vaatetuksella ei tullut vilu.

Olin pukenut päälleni talvijuoksuasun, jonka housuissa on etupuolella ohut fleece-vuori ja tuulenpitävä kangas sekä takapuolella verkkovuori ja joustava kangas. Takki on vuoreton mutta paksumpi kuin kesäjuoksutakkini. Alimmaksi kerrokseksi puin teknisen alusasun ja takin alle vielä ohuen fleecen.

Jaloissani oli paksut urheilusukat ja nilkoissa säärystimet. Kengiksi valitsin Icebugin nastalenkkarit, jotka olivat nappivalinta. Seuraavana päivänä luin lehdestä, että ihmisiä on jonossa leikkauksiin kaatumisten vuoksi. On poikkeuksellisen liukasta.

meri
Ruoholahdessa.

Sää suosi yhteislenkkiämme. Aurinko paistoi melkein koko lenkin ajan kirkkaalta taivaalta. Lumihanki moninkertaisti valon määrän ja saimme vajaa kaksi tuntia parasta valohoitoa, jota voi saada. Ryhmässä aika kului nopeasti ja lenkin jälkeen tuntui, että olisin voinut juosta pidempäänkin. Tämä on hyvä merkki. Kunto ei ainakaan ole laskusuunnassa.

Yhteislenkille tuli matkaa 16,92 kilometriä ja aikaa kului 1:52:55. Keskivauhti oli suunniteltu 6:40 min/km. Hyppäsin Otaniemessä suoraan autoon. Moottori ja penkinlämmitin nopeasti päälle jo senkin vuoksi, että en alkaisi palella. Ennen liikkeelle lähtöä piti kaivaa aurinkolasit nenälle. Aivan mahtavaa, että valo alkaa voittaa.

talvipäivä
Auringonpaistetta sunnuntaina. Kuva: Jenni Somervalli.

Viikonloppuna kävin myös molempina päivänä vähän lasten kanssa hiihtämässä. Tykkään hiihtää ja olemmekin vielä menossa keväthangille Lappiin tänä vuonna sivakoimaan. Olisin voinut sunnuntaina korvata juoksun hiihdolla, mutta huomasin, että kaipaan pitkää lenkkiä ja haluan juosta.

En noudata tällä hetkellä mitään juoksuohjelmaa. Viiko-ohjelmani rakentuu keskiviikon vauhdikkaampien treenien ja viikonlopun pitkän lenkin ympärille. Joinain viikkoina ne saattavat olla ainoat juoksukerrat. Viime viikolla pääsin juoksemaan enemmän, mistä olen tyytyväinen. Juuri sopiva määärä minulle. Juoksupäiväkirjoja lukiessa ei kannata vertailla omia juoksumääriään tai kilometrivauhtejaan. Kukin treenaa liikenevän ajan ja kuntonsa puitteissa.

Yhteensä mittasin juoksua viime viikolla 35,72 kilometriä. Olen joskus lukenut, että maratonille treenatessa viikkokilometrejä tulisi olla 42. Tästä vielä jäin, mutta onpa elokuuhun ja Helsinki Marathoniin vielä aikaa. Haluatko kertoa oman viikkosaldosi? Sana on vapaa.

Follow my blog with Bloglovin

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s