Mitä kuuluu juoksuhaasteelle?

Oletko tutustunut Taivaanrannan juoksija -blogia pitävän Annen Juoksuhaaste 2018:an? Aloin tammikuussa suorittaa juoksuaiheisia haasteita yksi kerrallaan. Haasteita on yhteensä 40, ja ehdin niistä jo aika monta suorittaa ennen touko- ja kesäkuun kestänyttä juoksutaukoani.

Haasteiden suorittaminen ei vaadi huippukuntoa. Ne ovat toisella tavalla haastavia. En ole esimerkiksi vielä juossut takaperin (nro 23), juossut yöllä (nro 32) tai tehnyt lenkkiä ilman, että mukanani on yhtään elektroniikka (nro 34). Varsinkin viimeiseksi mainittu kuulostaa haastavalta.

Ensimmäisen haasteen suoritin heti tammikuussa. Kirjoitin siitä postauksen Otin haasteen vastaan. Sen jälkeen napsin haasteita tasaiseen tahtiin. Voit lukea niistä esimerkiksi postauksista Juoksin yhteislenkin (nro 10. Osallistu yhteislenkille), Lomalla ehtii (nro 6. Juoksen vähintään puolimaratonin matka), Viikon juoksupäiväkirja (nro. 38) tai Juosten kotiin (nro 12. Juokse työmatka tai osa siitä).

Juhannuksena alkaneella kesälomallani olen päässyt taas juoksemaan. Kun katsoin juoksuhaasteiden listaa, huomasin ilokseni suorittaneeni niistä jälleen muutamia. Heinäkuun loppupuolella 40 haasteesta on suoritettuna vähän alle puolet.

Juoksuhaasteiden suorittaminen on helpompaa, kun pystyy juoksemaan. Toivon, että pääsen palaamaan täysimittaisesti juoksun pariin vielä tänä vuonna. Onneksi haasteet ovat sellaisia, että niiden suorittaminen onnistuu pienemmilläkin viikkokilometreillä. Jotkut jopa ilman juoksemista, kuten nro 27. Mene juoksutapahtumaan kannustamaan.

Huhtikuun lopulla ehdin ennen juoksutaukoa suorittaa haasteen numero 5. Osallistu juoksutapahtumaan. Osallistuin Helsinki10:lle, jonka piti aloittaa juoksutapahtumien kausi. Siihen se sitten jäikin, kun piti jättää väliin Espoon iltajuoksu, HCR ja HHM. Elokuulle suunniteltu maraton pitää myös jättää väliin ja siirtää ensi vuoteen lonkan rasitusvamman vuoksi.

Aloitin kesälomani kahden viikon matkalla Italiaan. Siellä suoritin haasteen numero 21. Juokse rannalle. Tehtävä oli helppo, sillä ranta oli kolmen minuutin matkan päässä. Kun katson Välimeren rannalla otettua kuvaa, voin haistaa meren kostean suolaisen tuoksun, kuulla lokkien huudon ja nousuveden kasteleman hiekan nihkeän natinan lenkkareiden alla.

Rantakatu Lido di Jesolossa pursusi lenkkeilijöitä: kävelijöitä, juoksijoita ja kaikkea siltä väliltä. Minä jos joku olin ”siltä väliltä”, kun tein paluuta juoksun pariin juoksua ja kävelyä yhdistävillä lenkeillä. Loppumatkasta Italiassa sain pidentää juoksupätkiä jo kymmeneen minuuttiin.

Haasteen nro 18. Tervehdi vastaantulevaa juoksijaa suoritin myös Italiassa. Vilkkaassa rantakohteessa lenkkeilijöitä oli niin paljon, että olisi pitänyt juosta molemmat kädet ilmassa tervehtiäkseen kaikkia. Toisen lomaviikon vietimme Gardajärvellä. Lomahuoneistomme läheisyydessä ei ollut paljon lenkkeilijöitä, joten tervehdin ainoaa aamuista vastaantulijaa.

Hassua, että pitää lähteä ulkomaille asti moikkaamaan toisia lenkkeilijöitä. Suomessa se ei vain ole tapana (ellei sitten satu tapaamaan tuttua juoksulenkillä – sitäkin on tapahtunut). Italiassa minua tervehdittiin myös pyöräillessä. Vastaantulijan ”Ciao!” jäi mieleen kaikumaan pitkäksi aikaa.

Italian matkalla tuli suoritetuksi myös nrot 11. Juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt ja 19. Poikkea entuudestaan tuntemattomalle polulle ja juokse katsomaan, mihin se johtaa. Näissä kahdessa tiivistyy yksi juoksun hieno puoli: tulee käytyä paikoissa, joihin ei muuten menisi. Huomaan myös, että olen rohkaistunut ja nykyään poikkean polulta useammin.

Puhelimen navigaattori on ollut vapauttava tekijä autolla ajaessa (ulkomailla ja Suomessa) sekä juostessa ja pyöräillessä. Pyöräillessä muutamien kilometrien ylimääräiset lenkit eivät haittaa, mutta juostessa ei mielellään tee ”sakkolenkkejä”. En ainakaan minä ja juuri nyt, kun palaudun vielä rasitusvammasta. Halventuneiden roaming-maksujen ansiosta kännykässä uskaltaa pitää Euroopassa nettiä päällä. Gardajärvellä juoksentelin lähitienoon pikkuteitä pitkin ilman huolta eksymisestä.

Haaste nro 39 on ”Tee luotohavaintoja lenkillä. Kuuntele linnun laulua, katsele kasveja, havainnoi vuoden kiertoa luonnossa.” Tämän teen melkein jokaisella lenkilläni. Viime viikolla juoksin mökkimaisemissa iltalenkin, jolle en ottanut mukaan musiikkia. Lähes aina kuuntelen juostessa musiikkia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.

Aistit ovat avoimempia, kun ei tuki korviaan musiikilla ja vaivu omiin maailmoihinsa. Mökkilenkillä katselin pöllyävää hiekkaista tietä, sen mutkittelua pitkin maalaismaisemaa ja kuuntelin tarkkaan ympäröiviä ääniä. Metsäisellä tiellä mielikuvitus alkaa helposti laukata, mutta onneksi ainoa vastaan ravannut eläin oli valkohäntäkauris.

Kohtaaminen kauriin kanssa oli taianomainen. Mökkimme oli jo lähellä ja katseeni oli urheilukellossani. Katsoin kulkemaani matkaa ja laskin päässäni, miten monta kilometriä saan kasaan ja tuleeko tästä 45 minuutin lenkki, kuten suunnittelin. Nostin katseeni, ja kauris oli keskellä tietä muutaman kymmenen metrin päässä minusta.

Kauriin nähtyäni aloin kaivaa puhelinta esiin, koska olihan eläimestä saatava kuva. Nostin uudestaan katseeni, mutta kaurista ei näkynyt enää missään. Se oli kadonnut. Toisella puolella tietä oli viljapelto ja toisella puolella sekametsä. Metsään kauris varmaankin minua pinkoi pakoon, mutta teki sen niin äänettömästi, että en kuullut. Sorkkaeläimestä ei jäänyt kuvamateriaalia, mutta tulipahan tehtyä luontohavaintoja.

Juoksuhaaste haastaa juuri sopivalla tavalla. Jos etsit motivaatiota juoksulenkkeihin tai uusia ideoita, joilla piristää vahoja tuttuja reittejä, käy tutustumassa haasteeseen! Vielä ehtii mukaan.

Follow my blog with Bloglovin