Uncategorized

Kisakalenteri

haastattelu

Olen niin innoissani suunnitellut kisakalenteriani, että meinasi siinä sivussa unohtua, että kisakausi on myös suomalaisten juhlakausi. Meni päällekkäin yksi juoksujuhla ja sukujuhla. Ei siis Midnight Runia tänä vuonna. Viime vuonna sain siitä kyllä kahden vuoden edestä, kun olin kevään ja kesän tapahtumalähettiläänä. En tarpeekseni, mutta tänä vuonna valitsen sukujuhlan.

Olen ilmoittautunut yhteen kymmenen kilometrin juoksutapahtumaan, kahdelle puolimaratonille ja yhdelle maratonille. Liityin syksyllä Espoon Tapioiden Juoksuklubiin, ja sen jäsenyyteen kuuluu osallistuminen syyskuussa jollekin Rantamaratonin matkoista (10, 21 tai 42 km). Mitä todennäköisimmin osallistun Rantapuolikkaalle (puolimaraton), joka olisi kolmas puolikas tälle vuodelle. Olen juossut sen joka vuosi syksystä 2013 lähtien.

28.4.2018 Helsinki10

19.5.2018 Helsinki City Run

9.6.2018 Helsinki Half Marathon

25.8.2018 Helsinki Marathon

15.9.2018 Rantapuolikas

Kisakauden aloittaa Helsinki10. Se juostaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa omana tapahtumanaan, enkä ole sitä aikaisemmin juossut. Huomaan jo odottavani huhtikuun 28. päivää, vaikka tiedän, että kymmenen kilometriä on kamala matka. Oikeasti. On juostava alusta loppuun reippaalla vauhdilla niin, että mukavalta tuntuu vasta maaliin päästyä.

Olen syksystä asti treenannut Juoksuklubi2:n kanssa viikoittain vauhtikestävyyttä ja nyt mielenkiinnolla odotan, millaisen tuloksen saan kympillä. Ennätykseni on viime syksyn Midnight Runilta 51:27 minuuttia. Olin puolen vuoden ajan harjoitellut lähes viikoittain Runner’s High’n valmennuksessa ja haaveilin 50 minuutin alittamisesta. Ruuhkaisessa VIP-lähdössä alkukilometrit menivät kuitenkin ohitellessa.

race day
Senaatintorilla VIP-lähdössä.

50 minuutin alittaminen kymmenellä kilometrillä tarkoittaisi keskimäärin alle viiden minuutin kilometriaikoja, mikä on minulle jo kova vauhti. Dieselmoottorini lämpenee vasta noin 7-8 kilometriä juostuani, ja pidän pidemmistä matkoista. Mutta kiva päästä jo alle kahden kuukauden päästä kokeilemaan, ovatko talven vetoharjoitukset sisäradalla ja muut juoksuklubin kanssa tehdyt hikitreenit purreet.

img_3445

Helsinki City Run -puolimaratoni keväällä 2013 oli ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin. Olin heti myyty: tätä lisää. HCR on Suomen suurin puolimaraton ja siellä juoksee yli 10 000 ihmistä. Tänäkin vuonna HCR:llä on oltava mukana. Tapahtuma on toukokuussa, ja silloin on kevät jo pitkällä ja koivuissa hiirenkorvat.

Olen juossut HCR:n vuoden 2013 jälkeen joka vuosi paitsi keväällä 2016, jolloin olin ollut flunssassa ja useamman päivän kuumeessa. Silloin tajusin, ettei ollut mitään asiaa lähtöviivalle. Olin voittanut osallistumisen Facebook-arvonnassa, joten kisan peruuntuminen osaltani ei harmittanut niin paljon.

juoksija
Juoksemassa keväällä 2017. Kuva: Jenni Somervalli.

Helsinki Half Marathonilla en ole aikaisemmin juossut. Se on tullut vähän liian pian HCR:n jälkeen, ja olen myös kammonnut mahdollisia helteitä. En pidä kuumassa juoksemisesta. Kesäkuu on tosin ollut kaikkea muuta kuin kuuma viime aikoina, joten se ei liene todellinen uhka. Minut sai mukaan tänä vuonna tarjous, jota en voinut ohittaa: osallistumisoikeus Helsinki10:lle, HHM:lle ja päälle vielä treenipaita sopuhintaan. En tarkkaan muista hintaa, mutta tällaisten tarjousten edessä juoksija on heikko.

Puolimaratonin ennätykseni on viime syksyn Rantapuolikkaalta 1:53:55. Toivon, että saisin tuosta vähän nipistettyä, mutta olen tyytyväinen kaikkiin alle kahden tunnin aikoihin. Puolimaraton on kuitenkin sen verran pitkä matka, että reitin varrelle mahtuu kaikenlaista. Vaikka maaliintulokuva on aurinkoinen, alkumatkasta satoi niin paljon, etten ole koskaan sellaisessa sateessa juossut.

rantapuolikas
Maaliintulo Rantapuolikkaalla syyskuussa 2017.

Sama organisaatio, joka järjestää Helsinki10:n huhtikuussa ja HHM:n kesäkuussa, järjestää ensimmäistä kertaa Helsinki Marathonin elokuussa. Muusta kisan valintaan vaikuttaneesta voit lukea kirjoituksesta Helsinki Marathon, täältä tullaan! Minulla on koko kolmen suora, kun päätin vielä osallistua maratonille. Elokuun maratoni tulee oleman toinen täysmatkani. Ensimmäisen juoksin Helsinki Spring Marathonilla vuonna 2016 aikaan 4:39.

Elokuuhun on vielä turvallisen paljon aikaa. En aloita nollakunnosta, mutta kyllä tässä on vielä töitä tehtävä. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitin tavoiteajakseni 4:30. Se tarkoittaisi noin 6:26 minuutin kilometriaikoja. Puolimaratonin olen juossut keskivauhdilla 5:23 min/km, mutta maraton ei ole sama kuin kaksi puolimaratonia. Matkaa on kunnioitettava ja lähdettävä rauhallisesti liikkeelle.

Rantapuolikas sijoittuu maratonin jälkeen syyskuulle samoin kuin sijoittuisi Midnight Run. Ehdin jo ilmoittautua 1.9.2018 juostavalle Midnight Runille, mutta nyt näyttä siltä, että se jää tänä vuonna väliin. Mutta tuskin edes olisin iskukunnossa viikko maratonin jälkeen. Kunhan saan pahimman väsymyksen pois kehostani syyskuussa juostavaan Rantapuolikkaaseen mennessä.

miljoonan sentin hölkkä
Ja voittaja on…numero 27!

Jos vain muun elämän sekaan mahtuu, aion piipahtaa muissakin juoksutapahtumissa. Viime kesänä kummisetäni houkutteli minut pieneen kylätapahtumaan ”Miljoonan sentin hölkkä”. Kun on tottunut jäämään kauas kärkikahinoista isoissa tapahtumissa, oli hauska voittaa naisten sarja. Lisää tuosta lämminhenkisestä tapahtumasta voit lukea täältä. Myös joku polkujuoksutapahtuma kiinnostaisi.

Juoksuharrastajien sekaan mahtuu varmasti paljon niitäkin, joita ei kiinnosta lappu rinnassa juokseminen. Ymmärrän sen. Itse pidän massatapahtumista. Kisaexpon odottavasta ja toiveikkaasta tunnelmasta, kisapäivän fiiliksestä kun perääntyä ei enää voi, juoksun ylä- ja alamäistä ja maaliintulon jälkeisestä euforiasta. Olen valmis maksamaan muutamia kymmeniä euroja tuosta hauskasta.

otahalli5
Rantamaratonin Expossa syyskuussa 2017. Kuva: Jenni Somervalli.

Tässä kun suuresti suunnittelen tulevaa kesää, olen myös hyvin tietoinen, että aina kaikki ei mene kuin suunniteltu. Ensimmäinen maratonini meinasi kaatua kisaviikolla sairastettuun vatsatautiin. Reilu vuosi sitten sairastin keuhkokuumeen, joka melkein vei minut sairaalahoitoon ja pakotti aloittamaan juoksuharjoittelun lähes alusta.

Pakkasen paukkuessa ja lumista maisemaan katsellessa on kiva jo haaveilla kesästä. Talvivaatteissa ja nastakengissä lumisia teitä pitkin juostessa haluan myös uskoa, että vauhtia tulee lisää jo siitä, että saa vähentää vaatetusta eikä askel lipsu pehmeässä lumessa. Pelkkä vaatetuksen keventäminen ei silti tee nopeampaa juoksijaa, vaan vaaditaan myös harjoittelua. Hyviä lenkkejä kaikille!

Follow my blog with Bloglovin

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s