Uncategorized

Maanantaina juosten töihin

img_3926

Maanantaiaamun työmatkajuoksua varten kokosin sunnuntai-iltana juoksuvaatteet valmiiksi olohuoneen sohvalle. Juoksureppuun pakkasin työvaatteet ja paluumatkaa varten paksun villahuivin, -pipon ja nahkahanskat.

Mieheni katsoi minua huoneen toiselta puolelta kulmiaan kohotellen. Älä nyt liian hullu ole, hän sanoi. Hulluutta tämä olisi ollut vasta tiistaiaamuna, kun Espoossa mittari näytti -19 astetta. Maanantaiaamuksi oli luvattu leppoisat noin -10 astetta. Kaikki on suhteellista. Myös hulluus.

tokoinranta
Tokoinranta maanantaiaamuna.

Hyvä vinkki työmatkajuoksuun on pakata kaikki tarvittava jo edellisenä iltana valmiiksi, että aamulla ei heikkouksissaan pyörrä päätöstään. Etukäteen suunnittelemalla ei myöskään unohda niin helposti kaikkea tarvittavaa: bussikorttia paluumatkalle, työpaikan avainta, puhtaita alushousuja.

Mukana selässä (ja taskuissa) kannettavan tavaran määrä voi minimoida ottamalla mukaan esimerkiksi lompakon sijaan vain tarvittavat kortit ja vähän käteistä. Jos et työpäivän aikana tarvitse ruotsalaisten rättikauppojen tai huonekalujätin etukortteja, jätä ne kotiin.

työmatkajuoksu
Hissiselfie töissä.

Töissä pidän valmiina tärkeimpiä hygieniatarvikkeita, välineitä hiustenlaittoon ja meikkejä, jotta sellaisia ei tarvitse kantaa mukana. Miehille tämä on helpompaa, kun heille näyttää riittävän all over -sampoo ja kampa. Elämä on joskus niin epäreilua.

Minulla roikkuu työpaikan kaapissa myös yksi parhaat päivänsä nähnyt takki. Kuitenkin sellainen, jolla kehtaa vielä kaupungilla kulkea. Vein sen työpaikalle alunperin siksi, että pyöräillessä talvisin töihin minulla ei ollut mitään takkia, jolla lähteä ulos rakennuksesta lounaalle.

Maanantaina minulla oli siis paluumatkaa varten takki valmiina töissä odottamassa ja repussa muut vaatteet, jotka päälläni voisin matkustaa julkisilla kulkuvälineillä kotiin. Tyylikkyydestä tinkiminen on yksi asia, jolla mukana kannettavan tavaran määrää voi vähentää.

nastalenkkarit
Tässä jo paluumatkalla junassa.

Päätin palata töistä nastalenkkarit jalassa, jotta ei tarvinnut viedä talvikenkiä mukana. Muuta juoksureppuun ei sitten olisi mahtunutkaan. Töissä minulla on toimistokengät, joten koko päivää ei tarvinnut olla nastakengissä.

Lähdin juoksemaan maanantaiaamun pakkaseen ja hyvin pian sain taas todeta, että aamujuoksu sopii minulle kuin nenä päähän. Poissa oli iltapäivän kankeus ja jalkojen raskaus, joka välillä kiusaa töistä kotiin päin juostessa. Olin juossut ehkä kilometrin, kun pääsin jo hyvään juoksuvireeseen.

kehä 1
Kahdeksanruuhka Kehä I:llä.

Virettä paransi aamuruuhkan ohi ja yli juokseminen. Autoletka jonotti kehätielle pääsyä ja juoksin pakokaasua tupruttavien autojen ohi. Kehätien päällä pysähdyin alhaalla seisahduksissa olleiden aamun matkalaisten iloksi ottamaan kuvaa. Kaikilla ei toki ole muuta mahdollisuutta kuin mennä autolla töihin tai mihin sitten maanantaiaamuna onkin matkalla.

Olin pukenut Newlinen talvijuoksuasun päälleni. Pitkähihaisia aluspaitoja minulla oli kaksi ja yhdet välikerraston housut. Niillä tarkeni hyvin ja paitoja olisi riittänyt alle yksikin. Mutta parempi näin, ettei tullut kylmä.

Keskuspuisto
Keskuspuiston kohdalla.

Pyöräilijöitä suhahteli ohitseni, mutta se ei saanut aikaan tuttua tunnetta siitä, miksi ihmeessä olen valinnut kulkea matkan jalan. Juosten työmatkaani kuluu lähes kaksinkertainen aika verrattuna pyöräilyyn. Pasilassa en edes ärsyyntynyt, kun jouduin pysähtymään liikennevaloihin ja kello raksutti ranteessa.

Yksissä Pasilan liikennevaloissa seisoessani ulkomaailma kutsui minua. Vieressäni valojen vaihtumista odottanut pyöräilijä ystävällisesti huomautti, että juoksureppuni vetoketju on auki. Arvostan ihmisiä, jotka kertovat, kun reppu on auki, ylähuulessa on majoneesia tai kengänpohjaan on tarttunut vessapaperia. Ei saa ampua viestintuojaa. Kiitos sinulle tuntematon aamun kulkija, etteivät töihin varaamani vaatteet pian pyörineet jalkakäytävillä ja autojen renkaissa.

juoksureppu
Töissä ja kaikki kamat tallella!

Loppumatkasta kiristin hieman tahtia, että sain kirittyä liikennevaloissa vietetyn ajan. Matkan pituudeksi tuli 13,20 kilometriä, aikaa kului 1:23:30 tuntia ja keskivauhti oli 6:20 min/km. Työmatkajuoksun keskisyke oli 149 l/min, eli sain hyvän peruskestävyyslenkin. Laktaattitestin mukaan peruskestävyysalueeni on 100-151 l/min ja vauhtikestävyysalueeni 151-168 l/min.

Töissä nopea suihku, meikkipuuteria naamaan ja kuivasampoota hiuksiin (taas pari kikkaa aamua nopeuttamaan ja helpottamaan). Saattaisi luulla, että juoksu heti aamusta väsyttää, mutta vireystilani oli korkealla pitkälle iltapäivään.

Työmatkajuoksusta saa kerättyä helposti viikkokilometrejä, vaikka se ei itseistarkoitus minulle olekaan. Elokuussa osallistun Helsinki Marathonille, joka tulee olemaan toinen koskaan juoksemani maraton. Sitä varten jalat on totutettava suurelle määrälle iskutusta. Kerran reilun 42 kilometrin reitin juosseena matkaa osaa kunnioittaa. Ei voi ns. lähteä soitellen sotaan.

hississä
Töistä lähdössä kassialmana.

Kun päivän juoksut oli juostu ja kilometrit kerätty heti aamulla, pystyin rauhoittamaan illan muille asioille. Rauha tosin oli kaukana, kun illalla kuljetin lasta harrastukseen, vein kirjastoon myöhästyneet lainat, tein ruokaostokset ja viimeisenä illalla kyselin 5.-luokkalaiselta historian koetta varten antiikin Kreikasta. Miehet ja pojat juoksivat olympialaisissa ilman rihman kiertämää. Jos katsomoon eksyi naimisissa oleva nainen, hänet viskattiin rangaistuksena vuorenrinteeltä alas. Ettäs tiedätte.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s