Vihdoin loma

Juhannusaaton aattona oli viimeinen työpäiväni ennen kesälomaa. Päivän päätteeksi vaihdoin salasanoja eri järjestelmiin, käänsin paperisen viikkokalenterin (kyllä, sellainen dinosaurusajan jäänne makaa vielä työpöydälläni) aukeaman lomanjälkeiseen aikaan ja tulostin työhuoneen oven viereen hassunhauskan lapun palmuineen ja hiekkarantoineen, jossa ilmoitin olevani lomalla seuraavat viisi viikkoa. Suljin tietokoneen, vedin työhuoneen oven kiinni ja kävelin rappuset alas viidennestä kerroksesta. Kevyt olo johtui muustakin kuin siitä, että läppäri ei painanut olkalaukussa.

Otin jo aikaisemmin viikolla varaslähdön ja tuhlasin ennakkoon yhden kesälomapäivän. Se oli hyvin kulutettu päivä, sillä Raaseporin, Hangon, Kemiönsaaren ja Salon kunnat tarjosivat keskiviikkona tutustumismatkan Rannikkoreittiin, joka on kaunis pyöräilyreitti em. kuntien alueella. Minä ja muut matkalle osallistuneet pyöräilimme kokeeksi vain pari kilometriä, mutta muuten matka eteni pikkubussilla ja veneen kyydissä.

Matkaseurana minulla oli Espoon Juoksuliikkeen juoksuvalmentaja Ira Hassinen (@ambitiousrunner Instagramissa). Juoksu on mukava harrastus, kun voi tutustua saman mielenkiinnon jakaviin ihmisiin. Tosin olemme Iran kanssa molemmat juuri nyt juoksutauolla kumpikin omien vaivojemme vuoksi. Juoksuvammat ovatkin yksi puhutuimmista aiheista juoksijoiden kesken. Hetkeksi (pidemmäksi tai lyhemmäksi) telakalle joutuminen tuntuu kuuluvan harrastuksen luonteeseen.

Kävin tällä viikolla ensimmäistä kertaa juoksemassa sitten huhti-toukokuun vaihteen. Olen tavannut osteopaatti Ari-Pekka Kanervan Suomen Urheiluhierontakeskuksesta kolme kertaa (käynnit saatu blogin kautta) ja maanantaina sain häneltä kirjalliset jatko-ohjeet jalan kuntoutukseen. Kun sähköpostiini kilahti lupa aloittaa kävely/juoksulenkit, sain lähes pitää työtuolini käsinojista kiinni, etten siltä istumalta lähtenyt juoksemaan. Ari-Pekka neuvoi aloittamaan lenkit kävelyn ja juoksun yhdistämisellä siten, että juoksen kevyttä hölkkää kahdesta kolmeen minuuttia ja kävelen viidestä kymmeneen minuuttia.

Maanantai-iltana sain lenkkikaverikseni mieheni, joka lähti kanssani läheiselle kuntoradalle. Osteopaatti kehotti juoksemaan pehmeällä alustalla, joten asfaltilla juoksemisen sai unohtaa. Juoksimme ja kävelimme 45 minuutin aikana noin viisi kilometriä siten, että ensin kävelyä viisi minuuttia ja sen jälkeen kaksi minuuttia kevyttä juoksua.

Juokseminen ei ole vielä täysin kivutonta. Kipua tuntuu nivusessa jalan osuessa maahan ja lonkankoukistajassa ponnistaessa (puhuimme osteopaatin kanssa siitä, että pieni kipu on ok). Osteopaatti totesi viime käynnillä minut nähdessään, että lantioni asento on muuttunut. Kotona tekemilläni mm. poikittaista vatsalihasta vahvistavilla liikkeillä tähän on pyrittykin. Siksi en ihmettele, että juoksu ei vielä luonnistu ”kuten ennen”.

Yhden juoksulenkin perusteella ei pysty vielä sanomaan, voinko jo pikku hiljaa alkaa juosta enemmän. Ensimmäisestä kokeilusta ei jäänyt jalkaan leposärkyä tai muuta vastaavaa. Seuraavana päivänä töissä alaselkä oikutteli, ja jouduin säätämään vähän väliä työpöytääni. Onneksi säädettävä pöydän ansiosta voi välillä tehdä töitä seisten ja välillä istuen. Tuli mieleeni eräs lastemme koulun opettaja, joka joskus makasi patjalla luokassa, kun ei selkäkivuiltaan muuhun pystynyt. Sitä kutsun jo omistautumiseksi työlleen.

Kävely/hölkkälenkkejä on tarkoitus tehdä kolmesta neljään kertaa viikossa. Kesälomalla siihen on paremmin aikaa. Aikaa on myös enemmän palautumiseen, eikä minun tarvitse istua/seistä työpöytäni äärellä. Uskon, että se osaltaan edesauttaa juoksun pariin palaamista.

Lenkkimaastot vaihtuvat tällä viikolla, sillä lähden kahdeksi viikoksi Italiaan. Pakkaan mukaan lenkkareiden ja juoksuvaatteiden lisäksi pyöräilyhousut, -paidan ja -kypärän, koska en voi laskea pelkän juoksun varaan.

Olen aikaisempina vuosina etelän lomilla tottunut siihen, että käyn noin joka toinen aamu juoksemassa. Lenkkejä on seurannut yleensä pulahdus joko uima-altaaseen tai mereen. Kumpi onkaan sattunut olemaan lähempänä. Tänä vuonna Italiassa juoksulenkit eivät tule olemaan samanlaisia. Toivon tietenkin, että juoksu alkaisi kulkea. Lisäksi aion etsiä lomapaikasta pyörän alleni, jotta pääsen hikoilemaan muutenkin kuin altaan äärellä aurinkoa ottaessani.

Vietätkö sinä kesälomaa? Mitkä ovat lomasuunnitelmasi?

Follow my blog with Bloglovin