pyöräily

Rutiineista poikkeamisen vaikeus

Rutiineihini kuuluu nukahtaa vasemmalla kyljelläni ja juoda aamuisin ensimmäiseksi pelkkä kuppi kahvia. Rutiineja on vaikea muuttaa, vaikka joskus fysioterapeutti pakotti minut nukkumaan selälläni ja lääkäri käski vähentää kahvin juontia. Molempia tottelin hetken aikaa, kunnes luisuin takaisin vanhoihin rutiineihini.

Kesäloman jälkeen olen pitänyt kiinni rutiinista pyöräillä kaksi kertaa viikossa työmatkat. Sen sijaan olen yrittänyt pyristellä eroon tavastani valita aina sama reitti.

Olen kolme vuotta käyttänyt tismalleen samaa reittiä töihin polkiessani tai juostessani. Espoon Leppävaarassa siirryn rantaradan viereen kevyenliikenteenväylälle, pyöräilen Pasilaan, jossa vaihdan pääradan varteen ja ajan töihin Hakaniemeen. Iltapäivällä sama toiseen suuntaan. Matka on noin 13 kilometriä suuntaansa.

Syitä pyöräillä/juosta aina samaa reittiä ovat olleet mm.

  1. Tiedän tarkalleen matkaan kuluvan ajan (tämä on ollut tärkeä tietää, kun on pitänyt ehtiä päiväkodille viideksi).
  2. Reitti pysyy talvisinkin auki (pääradan varsi jopa lumettomana kemikaalikäsittelyn ansiosta).
  3. Reitillä ei ole liikennevaloja tai risteyksiä ennen Pasilaa, mikä tekee reitistä turvallisen ja nopean.

Halutessani voin kulkea pyörällä töihin ja takaisin kotiin monta eri reittiä pitkin. Minun ei olisi aina pakko käyttää yhtä ja samaa. Voin valita merenrantamaisemat tai keskuspuiston.

Nyt, kun olen muutaman kerran kotiin palatessani valinnut eri reitin tutun ja turvallisen radanvarsireitin sijaan, minua jo ihan naurattaa syvälle iskostunut tapa käyttää aina samaa reittiä.

Syitä uuden reitin etsimiselle ovat olleet mm.

  1. Minun ei enää tarvitse ehtiä päiväkodille viideksi, joten voin kuluttaa aikaani enemmän kotimatkalla.
  2. Radanvarsi alkaa kyllästyttää, kun olen kesät talvet kulkenut samaa reittiä.
  3. Maisemia ei ole/ovat rumia.
  4. Pasilan aina vain jatkuva työmaa hidastaa matkaa ja ärsyttää.

TokoinrantaPerillä Tokoinrannassa on kaunista kaikkina vuodenaikoina.

Viime perjantaina minulla oli työviikon päätteeksi sopivasti aikaa ja lähdin työpäivän jälkeen kokeilemaan muuta kuin tuttua pyöräilyreittiä. Suunnittelin, että pyöräilen kohti Munkkiniemeä ja sieltä menrenrantaa myötäillen Espooseen.

Linnunlaulu ja Töölönlahti näyttivät kauniilta, mutta mistä nämä kaikki pyöräilijät tulivat? Töölön kisahallin kulmilla olin jo hätää kärsimässä, kun pyöräilijöitä tuli edestä ja takaa, oikealta ja vasemmalta. Aloin heti ikävöidä tuttua reittiäni, jossa ei juuri risteävää liikennettä ole.

Mannerheimintie oli Tullinpuomin kohdalla jumissa perjantain iltapäiväruuhkan vuoksi. Pyöräilijää se ei haitannut. Tukholmankadun tietyömaa senkin edestä. Kun olin väistellyt viimeiset raitiovaunut, pääsin paahtamaan myötätuulessa kotia kohti. Ensimmäisen kuvan uskaltauiduin pysähtyä ottamaan lempipaikalleni merenrantaan.

meri
Suosikkimaisemiani meren rannalla.

Olin perjantaina aamulla tullut töihin noin 40 minuutissa. Paluumatkaan kului aikaa 52 minuuttia. Matka oli kilometreissä sama, mutta aikaa kului lähes minuutti joka kilometrillä enemmän. Osa ajasta kului liikennevaloissa seisomiseen ja osa tietyömaalla puikkelehtimiseen. Seuraavalla kerralla yrittäisin välttää ainakin myllerryksessä olevan Helsingin Tukholmankadun.

Maanantaina tein töihin mennessä syyskauden ennätyksen: olin töissä alle 35 minuutissa. Paluumatkalla löysin sekä pidemmän että huomattavasti paljon enemmän aikaa vievän reitin.

Keskuspuisto
Keskuspuiston läpi pyöräilemässä maanantaina.

Tällä kertaa päätin paluumatkalla kiertää Pasilan työmaan ja ajaa keskuspuiston läpi. Olen käynyt keskuspuistossa juoksemassa Runner’s High’n juoksukouluissa ja järjestimmepä yhden yhteislenkin keskuspuistossa loppuvuodesta Juoksujalka vipattaa Merituulin ja Vastaisku ankeudelle Jennyn kanssa.

Lue: Joulukuinen Keskuspuisto

Keskuspuisto ei siis ole ihan vieras, mutta tupsahdin puistosta ulos eri kohdassa, kuin olin ajatellut. Olin edelleen ”kartalla” ja lähdin ajamaan vilkkaan Hakamäentien vartta pitkin kotiin. Kotimatkaan kului 47 minuuttia ja matka oli yhteensä 13,8 kilometriä.

Kuntoilumielessä pidempi matka on parempi. Usein kotiin on kuitenkin kiire laittamaan nälkäisille suille ruokaa ja kuljettamaan jälkikasvua harrastuksiin. Huonolla säällä pyörän satulassa ei halua kuluttaa yhtään ylimääräistä minuuttia. Varsinkin iltapäivällä, kun polkee väsyneenä ja nälkäisenä sateessa vastatuuleen, tulee pohdittua, että mitähän järkeä tässä on.

Helsingin keskuspuistoHelsingin keskuspuistoa.

Loppukesän kauniina päivinä on ollut mukava pyöräillä eri reittejä. Matka tuntuu kuluvan nopeammin ja siihen tulee ihan erilainen fiilis. Todellakin kannattaa joskus irtautua vanhoista tavoista ja muuttaa rutiineja. En erityisemmin tykännyt vilkkaassa kaupungissa pyöräilystä, mutta onneksi pääkaupunkiseutu tarjoaa yllättävän paljon muunkinlaisia maisemia.

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s