Viikonlopun vaihtoehtotreenit

Viikonloppuna juoksin pyöreät nolla kilometriä. Se ei silti tarkoittanut, että olisin laiskotellut (totuuden nimissä tein kyllä sitäkin). Lauantaille valmentajani Ira oli merkinnyt 90 minuutin kevyen peruskestävyyslenkin. Lenkki tuli tehdä muutoin kuin juosten. Kun hiihtoladut lähtevät melkein kotiovelta, ei ollut vaikea päättää, miten sen teen. Sunnuntaina meidän oli tarkoitus Iran kanssa yhdessä lähteä Tampereelle Helsinki City Running Day -yhteislenkille, mutta kovan pakkasen vuoksi suunnitelmat muuttuivat. Päädyimme tunniksi ja 45 minuutiksi spinningiin.

Minua on hieman jännittänyt, etten uuden juoksuohjelman myötä lisää juoksukilometrejä liian nopeasti. Ohjelmassa on onneksi huomioitu rasitusvamman jälkeinen tilanteeni ja osa harjoituksista on merkitty (työmatka)pyöräilyksi tai muuksi vapaavalintaiseksi muuksi kuin juoksutreeniksi. Tämän viikonlopun jälkeen on olo, että on tullut treenattua, vaikka en juoksuaskeleita ottanutkaan.

Lauantaina illansuussa laitoin monot jalkaan ja otin sukset kainaloon. Kotoamme on kävelymatka hiihtoladuille. Juoksu on äärimmäisen helppo harrastus, koska matkaan voi lähteä kotiovelta. Ellen haluaisi säästää suksenpohjia, voisin lähteä myös hiihtämään pihasta. Runsaslumisen talven ansiosta kadullamme on kunnon kerros lunta, eikä sitä ole pilattu hiekalla. Kannoin kuitenkin sukset ladulle muutaman sata metriä.

Hiihdän perinteisellä tyylillä. Suksina minulla ovat jo muutaman vuoden olleet pitopohjasukset, jotka ovat huolettomat. Joskus sakealla lumisateella suksien pohjaan on kertynyt senttikaupalla lunta, mutta muuten ne sopivat monenlaiseen keliin. Lauantain reilun kymmenen asteen pakkanen ei ollut vielä liikaa pitopohjasuksille. Luisti hyvin.

Ira oli merkinnyt maratonohjelmaan, että lauantain lenkki tulisi tehdä alle 139 sykkeellä. Teimme jokin aika sitten viiden kilometrin testijuoksun, jonka perusteilla sain harjoitteluuni sykerajat. Aion kirjoittaa testistä lisää myöhemmin, mutta sen perusteella aerobinen kynnys on 149 l/min ja suositus lenkkivauhdiksi 139 l/min. Säädin Garminin näyttämään sykettä vauhdin tai matkan sijaan ja välillä katsoin, että en ylitä rajaa.

Hiihdin metsäisellä reitillä maisemia ihaillen. Suorittaminen oli kaukana rauhallisesta hiihtolenkistä. Muutamia ihmisiä tuli vastaan, mutta enimmäkseen sain sivakoida yksikseni. Tiedän, että meidänkin laduilla on ollut laturaivoa, mutta toivon, että laturaivosta uutisoiminen ei pelottaisi ihmisiä pois laduilta. Hiihto on sen verran mukavaa puuhaa.

Olemme perheen kanssa menossa maaliskuussa viikoksi Lappiin hiihtämään ja laskettelemaan. On hyvä saada muutamia hiihtolenkkejä alle, jotta kroppa muistaa, miten hiihdetään. Olen huomannut, että kauden ensimmäisen lenkki rasittaa aina, vaikka sen tekisi rauhallisesti. Hiihdossa käyttää osin eri lihaksia kuin juoksussa.

Sunnuntain HCRD-yhteislenkki vaihtui sisäpyöräilyyn. Vähän harmitti, etten päässytkään käymään entisessä opiskelukaupungissani. HCRD-yhteislenkit Tampereella jatkuvat keväällä, ja aion päästä mukaan jollain toisella kerralla.

Olen käynyt todella vähän spinningissä. Viimeksi olin Esport Centerissä spinning-tunnilla lokakuussa, kun kävin vierailemassa Team Rynkeby Espoon treeneissä. Siitä voit lukea lisää täältä. Juoksuvalmentajani Ira on mukana Espoon joukkueessa ja pyöräilee ensi kesänä muiden joukkueiden kanssa Pariisiin. Minulla oli siis mukana erittäin kova ”vauhdittaja”.

Iran esimerkkiä seuraten osallistuin kahdelle peräkkäiselle tunnille. Tiesin edellisen kerran perusteella, että spinningissä saa tehtyä kunnon treenin. Taaskaan en päässyt pois salista ilman, että paitani oli läpikotaisin märkä. Huh! Onneksi muistin ottaa tunneille mukaan pienen pyyhkeen sekä kaksi pullollista juomista: vettä ja urheilujuomaa.

Tällaisena epä-spinnaajana minulla on kuitenkin spinning- eli pyöräilykengät. Ne ovat erittäin hyvät, jotta pyöräilystä saa enemmän irti. Kampea pystyy sotkemisen sijaan pyörittämään ja voimaa voi käyttää myös nostovaiheessa. Kun jalat eivät ole kiinni polkimissa, menee pyöräily helposti runttaamiseksi. Silloin on myöskin vaikeaa pitää muuta vartaloa paikoillaan ja alkaa vaappua puolelta toiselle.

Spinning-tunnille voi mennä, vaikka ei tietäisi pyöräilystä mitään. Mielestäni on mukavaa, että treenin voi säätää kuntonsa ja päivän fiiliksen mukaan. En edes yrittänyt tehdä täysillä, vaan pyrin säästämään voimia siten, että jaksaisin ensin tunnin ja siihen päälle vielä 45 minuutin setin. Keskisyke oli 146 ja kaloreita kului lähes 1000.

Sain kokoon hyvän treeniviikonlopun ilman juoksua. Vaihtelu tekee vain hyvää ja virkistää. Varsinkin, kun en tee sitä pakosta. Viime kesänä minun oli vaihdettava pyöräilyyn, kun lonkka ei kestänyt juoksua. Hiihtoa en kesällä sentään harrastanut – en edes vesihiihtoa, vaikka tuttava mökkiviikonloppuna sitäkin ehdotti. Sen jälkeen olisi palannut rannalle entistä surkeampi raajarikko.

Treenien monipuolistaminen on hyvällä mallilla. Juoksu on parasta, mutta eivät nämä korvaavat treenit pahasta ole. Hiihdon ja spinningin jälkeen olo oli raukea. Kun kroppaansa haastoi hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla, tunsi urheilleensa. Lajinmukaisiin harjoituksiin palaan taas ensi viikolla.

Follow my blog with Bloglovin