Kirja-arvostelu

Kirja-arvostelu: Jenny Belitz-Henriksson – Uuteen nousuun

Kirja saatu blogin kautta.

Jenny Belitz-Henriksson on vuonna 1977 syntynyt helsinkiläinen liikunnanohjaaja, personal trainer, life coach, hyvinvointivaikuttaja ja toimittaja. Jenny pitää suosittua Vastaisku ankeudelle -blogia ja on kanssani mukana Helsinki City Running Dayn Street Teamissa. Meillä molemmilla on tähtäimessä toukokuussa Helsinki City Marathon.

Alkuvuodesta ilmestyi Jennyn viides kirja Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä (Tammi 2019, 199 sivua). Kirjassa Jenny jakaa oivalluksiaan siitä, miten pysyvä elämänmuutos on mahdollista tehdä. Hän itse karisti 20 kiloa painostaan ja löysi lisää energiaa elämäänsä.

Jenny on ohjannut pitkään ryhmäliikuntatunteja, mutta viime vuosina juoksu on noussut ykkösharrastukseksi. Kirja sisältää siten myös vinkkejä juoksun aloittamiseen, oikeanlaiseen pukeutumiseen eri säässä juostessa ja siihen, miten juoksijan ja muun liikkujan tulisi huoltaa kehoaan.

kuva, jossa kirjan aukeama

Kirjassa Jenny kertoo, miten syksyllä 2016 päätti, että laihduttelu, painon kanssa jojoilu ja nopeat ratkaisut painonhallinnassa saavat loppua. Hän päätti tehdä elämänmuutoksen, jotta kykenisi työpäivän jälkeen muuhunkin kuin sohvalle rojahtamiseen. Vaikka Jenny ohjasi paljon sisäliikuntatunteja, oli hänen olonsa vetämätön.

Liikunta on aina kuulunut Jennyn elämään. Ruoka-annokset olivat kuitenkin suuria, herkkuja kului ja saunasiideristä oli tullut huomaamatta tapa. Uniongelmat olivat alkaneet, kun nuorin lapsista nukkui huonosti. Lapsen unirytmi löytyi lopulta, mutta äiti jatkoi valvomistaan.

Jennyn ohjeet painonhallintaan ovat hyvin yksinkertaisia: säännöllinen ruokailu 4-6 kertaa päivässä, annoskokojen pienentäminen ja alkoholinkäytön pitäminen minimissä. Ei mitään rakettitiedettä, mutta silti harva onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi. Eikä ollut pystynyt aiemmin Jennykään, vaikka hänellä oli alan ammattilaisena kaikki tieto hyppysissään.

kuva, jossa jumppamatto

Suurin oivallus, joka sai Jennyn onnistumaan, oli se, että muutos on tehtävä itse. Jokaisella on ratkaisun avaimet omissa käsissään. ”Kukaan muu ei saanut minua laihtumaan, syömään terveellisemmin ja vähemmän tai liikkumaan pitkäjänteisesti, vaan muutoshalun oli noustava itsestäni.” (s. 65)

Jenny kertoo aikaisemmin juosseensa 10-15 kilometrin lenkkejä. Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi vuonna 2017 ryhmäliikunnan ohjaamisesta kertyneellä kunnolla. Elämänmuutoksen myötä juoksusta tuli yhä tärkeämpää, vaikka välillä on vaivannut juoksijan polvi tai murtuma estänyt juoksun.

Kirja sisältää ohjeita oikeanlaiseen syömiseen ja ravintoon, korostaa unen tärkeyttä ja opastaa, miten juoksun voi aloittaa turvallisesti. Kirjaan on myös haastateltu eri alojen ihmisiä, jotka jollain tavalla inspiroivat Jennyä. Lisäksi kirja sisältää kysymyksiä ja pieniä tehtäviä lukijalle, joka voi niiden avulla pohtia omia toiveitaan, liikuntatottumuksiaan tai asioita, joista on kiitollinen.

kuva, jossa juomapullo ja jumppapyyhe

Jenny mainitsee kirjassa omat aikaisemmat rankat kokemuksensa, kuten elämisen vaikeassa ihmissuhteessa, loppuun palamisen ja massiiviset rahaongelmat. (s. 83) Tuota taustaa vasten puhe siitä, että elämän voi täyttää myös ilo, kepeys, rakkaus, ystävällisyys ja luottamus (s. 8), ei kuulosta vain sanahelinältä. Jenny tietää, mistä puhuu.

Liikunnanalan koulutuksen ansiosta Jennyltä on helppo ottaa vastaan ohjeita liikunnasta, levosta ja kehonhuollosta. Toisaalta Jenny kertoo hauskasti, miten häntäkin jännitti uudelle salille meno. ”Pelkäsin, etten osaa käyttää saamaani kulkuranneketta tai etten pääsisi edes salin pyöröovista sisälle kompuroimatta!” (s. 115)

Kirjassa on paljon kauniita kesäisiä kuvia. Taitto on kevyt ja kirjaa voi lukea myös selaillen. Teksti etenee kronologisesti, mutta henkilöhaastattelut ovat erillisiä parin sivun juttuja ja esimerkiksi juoksua koskeviin ohjeisiin voi palata tarvittaessa uudelleen.

jenny belizt-henriksson

Kirja sopii tueksi elämänmuutokseen, vaikka muutos ei koskisikaan juuri painonpudotusta. Jenny painottaa kunkin omaa vastuuta omasta elämästään. Lopulta on sama, mistä pyrkii eroon tai mitä haluaa lisää elämäänsä: muutos on tehtävä itse.

”‒niin kuin ei ruokaan ei myöskään toisiin ihmisiin kannata nojautua liikaa. Turvaa ja rauhaa tulee etsiä ennen kaikkea omasta itsestään.” (s. 156)

Kirjasta on turha etsiä ennenjälkeen-kuvia tai ruokavalio-ohjeita. Jenny käskee unohtamaan kylään ja töihin muovibokseissa kuljetut parsakaalit ja kanafileet (s. 44). Hän myös toteaa, että ei karta hiilareita, koska muuten hän ei jaksa juosta (s. 154).

Kirja on hyväntuulinen self help -kirja, joka on monessa mielessä jatkoa Jennyn näkyvyydelle sosiaalisessa mediassa. Kirjan kieli on rentoa ja osin puhekielenomaista. Toimittajana hänellä on sana hallussa ja kirjaa on mukava ja vaivaton lukea.

uuteen nousuun kirja

Joitakin sanoja olisin itse valinnut toisin, kuten tiuhaan esiintyvä bullshit tai tekstissä esiintyvät hifistely, chillailu, dissaaminen, duuni, diggaaminen, kiinnostella tai jonkun asian tekeminen semisäännöllisesti. Kieli jatkaa blogin elävää linjaa, mutta kun kyseessä on kirja, jolla haetaan uutta lukijakuntaa, olisi kieli voinut olla enemmän yleiskieltä.

Someen tai vaihtoehtoisesti sosiaaliseen mediaan ja Instagramiin viitataan kirjassa moneen kertaan. Itselle ne ovat tuttuja juttuja, mutta kaikkien elämässä some ei ole niin vahvasti läsnä. Heissä on varmasti paljon kirjan potentiaalista lukijakuntaa.

Kirja kestää paremmin aikaa kuin viikossa unohtuva blogikirjoitus (ellei sitten kirjoita niin häikäisevää tekstiä, että lukija palaa siihen aina uudelleen). Jenny mainitsee kirjan sivuilla luottohierojansa nimen, firman ja toimipisteen (s. 144). Myös kalevalainen jäsenkorjaaja mainitaan erikseen nimeltä (s. 145). Hieman turhaa tietoa henkilölle, joka lukee kirjaa toisella puolella Suomea tai muutaman vuoden kuluttua, kun tilanteet palveluntarjoajien suhteen ovat saattaneet jo muuttua.

Kaikkinensa kirjan suurin anti on Jennyn oivallus siitä, että ei voi jäädä ajelehtimaan ja vain toivoa parasta. Terveys ei tule itsestään, ellei itse tee asialle mitään (s. 92). Ja mikä ilo siitä syntyykään, kun on päässyt vaikeuksien kautta voittoon. Paluuta vanhaan ei ole, koska hyvä olo palkitsee joka päivä.

uuteen nousuu

En mielelläni toistele tsemppilauseita, joita etenkin fitness-piireissä suositaan. Minulla on kuitenkin yksi suosikkilause ja se tuli mieleeni monta kertaa kirjaa lukiessani. Nothing tastes as good as being fit feels. Kun on hyvässä kunnossa, se on kierre aina vain parempaan. Liikunta takaa hyvän yöunen, virkeänä jaksaa liikkua eikä hae piristystä sokeriherkuista tai kahvista. Oikeanlainen ravinto ja kofeiini(alkoholi!)juomien vähentäminen parantavat unta.

Olen päässyt keskustelemaan Jennyn kanssa myös kasvokkain, ja kyseessä on oikeasti avoin, vilpitön, ystävällinen ja positiivinen ihminen. Voin vain olla hänen puolestaan iloinen, että hän on onnistunut isossa elämänmuutoksessaan. Nyt me muutkin saamme siitä osamme upean kirjan kautta.

Follow my blog with Bloglovin

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s