Helsinki City Running Dayn Street Teamin kokoontuminen oli uusien kenkien ja vaatteiden hypistelyä, mutta myös uuden oppimista. Olen harrastanut juoksua pian kahdeksan vuotta ja seitsemän vuotta sitten juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Silti eteen tulee edelleen asioita, joita ei ole oikeastaan edes miettinyt.
Olen ollut mukana Helsinki City Running Dayn Street Teamissä viime vuodesta alkaen. Tiimiläisenä osallistun messuille, kerron blogissa harjoittelustani kohti toukokuun suurta juoksupäivää ja juoksen valitsemani matkan eli tällä kertaa Helsinki City Marathonin. Valittavana on matkoja lasten minimaratonista Helsinki City Doubleen (63,3 km). Ilmoittautuneita Helsinki City Running Dayhin on tänä vuonna viime vuotta enemmän. Etenkin ultramatka kiinnostaa.
Ensimmäisenä Street Teamin tiistaisessa tilaisuudessa oli puhumassa juoksija Joonas Laurila. Hän kertoi lyhyesti Garminin urheilukelloista. Minulla on jo toinen Garminin kello käytössä. Tällä hetkellä käytän mallia Forerunner 235. Garminin kellojen ainoa huono puoli on, että ne kestävät pitkään. Omaan kellooni vaihdoin rannekkeen loppuvuodesta ja pari vuotta vanha kello sai taas lisäaikaa.
Laurila puhui, miten sykkeen rannemittaus on mullistanut palautumisen mittaamisen. Jos kelloa käyttää muulloinkin kuin urheillessa, saa paljon tietoa leposykkeestä ja yöunesta. Laurilalla ei ollut antaa suoraa vastausta siihen, miksi kelloni näyttää syvän unen määräksi enemmän kuin pitäisi. Aikuisella syvää unta on enintään neljännes. Kelloni näyttää, että nukun syvää unta yli puolet yöstä.
Uniasia jäi ratkaisematta, mutta Laurila kertoi pari mielenkiintoista faktaa juoksukellon ja olkavarsikotelon, jossa moni juoksija kuljettaa puhelintaan, vaikutuksesta juoksuun. Olen liian hidas juoksija muutenkin, jotta huomaisin kellon painon vaikuttavan juoksuvauhtiin. Näin Laurila totesi, että painava kello – painaa. Ehkä asialla on merkitystä, jos on nopea juoksija.
Väitteen siitä, että kello voi vaikuttaa juoksuasentoon, olen valmis allekirjoittamaan. Aloin jopa miettiä, heiluuko vasen käteni sen vuoksi kauempana vartalosta, että pidän kelloa vasemmassa ranteessa ja vilkuilen sitä välillä. Joudun juostessa keskittymään siihen, että vasen käsi pysyy riittävän lähellä vartaloa. Liikaa sivulla heiluva käsi voi vaikuttaa jalkojen askellukseen, koska keho kompensoi heilumista.
Olkavarsikotelo saattaa aiheuttaa sen, että juoksija pitää kättä etäällä vartalosta jo olkavarresta alkaen. Käytän etenkin kesäisin olkavarsikoteloa. Siinä on mielestäni helppo kuljettaa puhelinta. En ole huomannut, että se aiheuttaisi mitään outoa liikettä käsiin. Tosin en ole asiaa koskaan aikaisemmin ajatellut. Mitä pidempiä matkoja juoksee, sitä enemmän pienillä asioilla on merkitystä.
Tänä vuonna Street Teamiläiset saavat käyttöönsä Brooksin lenkkarit. En ole aikaisemmin juossut Brooksin kengillä, mutta merkki on tuttu. Brooks on jo yli sata vuotta vanha kenkien valmistaja. Yhdysvalloissa se on tällä hetkellä erikoisliikkeiden myydyin kenkämerkki, totesi tilaisuudessa seuraavaksi ääneen päässyt Sami Valtonen.
Olin toivonut maratonkenkää ja sain Brooksin Launch-malliset lenkkarit. Ne ovat omiaan nopeilla lenkeillä tai tapahtumakenkinä. Mikäli kengät tuntuvat juostessa hyviltä, ovat ne yksi vahva ehdokas toukokuun maratonille.
Minulla on usein ongelmana löytää riittävän isoja lenkkareita. Pitkillä lenkeillä jalka turpoaa ja kynnet alkavat osua kengän kärkeen, mikäli kengissä ei ole riittävästi tilaa. Launch-mallista sain toivomani koon 42,5. Kengissä on tarpeeksi tilaa varpaille, joten ne olisivat hyvät maratonkengät.
Brooksin kengissä on GuideRails®-rakenne, joka ei pyri korjaamaan askelta vaan ohjaa sen kehon kannalta suotuisaan asentoon. Launch tuntui jalassa kevyeltä, eikä se tosiaan tuntunut muuttavan askelta. Pidemmillä lenkeillä pitää edelleen olla vaimennetumpi kenkä, mutta voin alkaa ajaa uusia kenkiä sisään lyhyemmillä lenkeillä.
Craftin vaatteet ovat tuttuja. Olen käyttänyt merkin varusteita niin juoksussa kuin pyöräilyssäkin, ja ne ovat taattua perustavaraa. Mukavia päällä ja tarkoitukseensa sopivia. Uusimpana on kierrätysmateriaali, jota on käytetty kaikissa muissa saamissamme vaatteissa, paitsi oranssissa takissa.
Pasi Torkkeli kertoi enemmän Craftin vaatteista. Sloganin ”Leave gravity behind” mukaisesti vaatteet on tehty kevyistä materiaaleista. Oranssi takki ja kuviollinen t-paita olivat tosiaan todella ohutta materiaalia. Takki menee tarvittaessa pieneen tilaan, jolloin se kulkee helposti mukana. Juoksutrikoot ovat mukavan napakat ja vyötärö tarpeeksi korkealla, joten niissä ei ollut liikaa säästetty materiaalia.
Illan päätteeksi Harri Hänninen kuvasi halukkaiden juoksutekniikkaa. Totuus satuttaa, enkä mielelläni olisi katsellut omaa menoani isolta näytöltä. Sekä hidas että nopeampi juoksupätkä näytettiin hidastettuna ja parhaat palat still-kuvana. Muistatko Bridget Jones -elokuvan, jossa filmi jää jumiin, kun Bridget laskeutuu alas paloaseman tankoa? Vähän samanlainen olo tuli, kun oma ruho kulki hölskyen ruudun laidasta toiseen.
Katsoin itse ankarammalla kädellä juoksuani kuin olisi tarvinnut: etenkin nopeammassa tahdissa juostessa tekniikka on ihan hyvä. Askel tulee painopisteen alle ja ponnistava jalka suoristuu hyvin. Hitaammassa juoksussa astun vähän liian kauas eteen, mikä jarruttaa menoa.
Harri muistutti, miten jokainen juoksija hyötyy, jos juoksee välillä kovaa. Ei tarvitsee tehdä nopeampia vetoja kuin kerran viikossa tai kahdessa. Kun ihminen juoksee nopeammin, tekniikka muuttuu automaattisesti paremmaksi. Kehoaan voi sillä tavalla opettaa juoksemaan oikeaoppisesti. Vähitellen nopean juoksun elementit siirtyvät hitaampaan juoksuun.
Näillä eväillä on hyvä lähteä kohti Helsinki City Running Dayta. Sain mukaani myös tuhdin paketin Leaderin tuotteita: urheilu- ja palautusjuomajauhetta, välipalapatukoita ja proteiinipirtelön. Muista aina testata etukäteen urheilujuomat ja energiageelit, ennen kuin käytät niitä kisassa. Minulla lähtee seuraavaksi kokeiluun Leaderin sitruunanmakuinen urheilujuoma. Ja tietenkin uudet hienot vaatteet ja kengät!
LENKILLÄ 