Osallistuminen hyvinvointitapahtumaan saatu blogin kautta.
Aivan ensimmäisenä on kehuttava Wanhan Sataman uniikkia miljöötä. Yli sata vuotta vanha makasiinialue Katajanokalla palvelee edelleen hyvin. Tällä kertaa Hero Wellness Day -hyvinvointitapahtuman merkeissä. Päivän aikana pääsi valitsemaan 15:stä eri treenipisteestä itselleen mielenkiintoisimmat. Hämyisissä saleissa pääsi joogaamaan ja keskikäytävällä jopa juoksemaan.
Ulkona myrskysi jälleen yksi Suomeen rantautunut talvimyrsky, mutta se ei tunnelmallisissa sisätiloissa haitannut. Herotreenit kolme vuotta siiten perustanut Nanna Karalahti avasi tapahtuman. Paikalla oli parisataa treenaajaa valmiina liikunnalliseen päivään: enimmäkseen naisia, mutta mahtui joukkoon muutama mieskin.
Juoksuohjelmassani olisi ollut lauantaina puolen tunnin peruskestävyyslenkki ja juoksutekniikkaharjoitteita. Yritin löytää päivän tarjonnasta jotain ohjelmaani sopivaa. Piti muistaa myös seuraavan päivän pitkis. Ei siis HIIT-treeniä, nyrkkeilyä tai pakaratreeniä, jotka mahdollisesti saisivat kaikki paikat jumiin.
Valitsin aluksi lempeämpää liikuntaa ja osallistuin kehonhuoltotunnille. Se tarkoitti noin 40 minuutin mittaista joogaa. Tykkään joogasta, vaikka en tällä hetkellä käy säännöllisesti joogaamassa. Hot yoga eli lämmitetyssä salissa tehty jooga on suosikkini. Wanhan Sataman tunnelmallinen makasiinirakennus ei hävinnyt hienommillekaan joogasaleille. Hämärässä valaistuksessa oli mukava rentoutua.
Teen kotona jooga-asanoita, jotka auttavat juoksun aiheuttamiin kireyksiin takaketjussa (takareidet, pakarat, selkä). Alaspäin katsova koira ja joutsen ovat suosikkejani. Alaspäin katsovassa koirassa voi jaloilla ”pumpata”, jolloin myös pohkeet venyvät. Erittäin hyvä liike juoksijalle! Kehonhuoltotunnilla teimme molempia noita liikkeitä. Joutsen-asana venytti juoksijan kireitä pakaroita.
Selvästi hankalimpia minulle olivat liikkeet, joissa piti saada kiertoa tai venytystä ylävartaloon ja rintakehään. Onneksi tunnin edetessä alkoivat kädetkin liikkua paremmin. Ylipäänsä oli mukava huomata lisääntynyt verenkierto kaikkialla kehossa.
Yksi suuri etu, jonka joogan myötä oppii, on hengittäminen. Sitä ei uskoisikaan, miten helposti unohtaa hengittää: kun venytellessä jostain kiristää, saattaa alkaa pidättää hengitystään. Pitäisi tehdä juuri toisin päin, eli hengittää syvään ja hitaasti. Pitkät rauhalliset hengitykset vaikuttavat parasympaattiseen hermostoon ja auttavat kehoa rentoutumaan.
Joogan jälkeen pidin tauon ennen päivän toista treeniä. Hyvinvointipäivässä olisi voinut tehdä neljäkin treeniä, mutta tyydyin kahteen. Lisäksi en halunnut mennä nälkäisenä seuraavalle treenipisteelle vaan kävin Wanhan Sataman ravintolassa kahvilla ja pirtelöllä. Hyvinvointipäivässä seuranani ollut Tyttö sinä olet vahva -blogia pitävä Minna kävi sillä välin tekemässä hikitreenin.
Koska juoksuohjelmassani olisi lauantana ollut joka tapauksessa juoksutekniikkaa, valitsin toiseksi treeniksi loikkatreenin. Teen lähes viikoittain Juoksuliikkeen treeneissä jotain juoksukoordinaatiota, mutta Lotta Haralan vetämä loikkatreeni vei loikkimisen ihan uudelle tasolle. Lotta on pikajuoksija, aitajuoksija ja pituushyppääjä ja meno sen mukaista.
Erilaiset koordinaatioharjoitukset tekevät hyvää kaikentasoisille juoksijoille. Aloin tehdä säännöllisesti koordinaatioharjoituksia kolme vuotta sitten. Ilman minkäänlaista pohjaa kroppa oli alkuun todella ihmeissään. Pakara-, polvennosto- ja saksijuoksu tuntuivat lihaksissa ja hermostossa.
Tällä hetkellä peruskoordinaatiot onnistuvat. Lotan treenissä huomasin, että vielä olisi varaa lisätä kimmoisuutta ja räjähtävyyttä. Teimme kahden jalan loikkia, kirppuhyppyjä ja loikimme myös sivusuunnassa. Viimeiseksi juoksimme vielä porukalla leikkimielisen sukkulaviestin.
Yritin parhaani mukaan loikkia, mutta oli se aika säälittävää räpellystä. Koordinaatioharjoitteissa liioitellaan juoksun liikeratoja, jolloin jotain niistä voisi siirtyä tavalliseen hitaampaan juoksuun. Loikkatreeni antaa ärsykettä reisille ja pakaroille. Lotta painotti etenkin sitä, että lantio suoristuisi ja pakarat aktivoituisivat loikissa.
Niin sanottu kuolleen pakaran syndrooma ei ole outo juttu minullekaan. Kärsin pari vuotta sitten lonkan rasitusvammasta ja siihen oli yhtenä syynä pakaroiden heikkous. Hermotuksen löytäminen ja lihaskuntotreeni kuntouttivat minut jälleen juoksun pariin.
Hyvinvointipäivä oli mukava tapahtuma. Juoksijan kroppa sai erilaista harjoittelua ja mieli virkistystä. Kävelin tilaisuuden jälkeen autolle niin kovassa vastatuulessa, että meinasi puhelin lennähtää kädestä. Kotimatkalla ajoin pitkin Tuusulanväylää, jossa pari kertaa ohi ajava auto heitti tuulilasiin niin paljon vettä, että en hetkeen nähnyt eteeni. Huh, mikä myrsky! Oli hyvä päätös siirtää treenit vaihteeksi sisätiloihin.
LENKILLÄ 