juoksupäiväkirja

Harjoitusviikolla enemmän hiihtoa kuin juoksua

Viime viikkoon mahtui viisi harjoituskertaa: kolme juoksua ja kaksi hiihtoa. Kilometreissä mitattuna hiihtoa kertyi enemmän, sillä hiihdin yhteensä 35 kilometriä. Juoksulenkit jäivät lyhemmiksi, ja juoksukilometrejä oli viime viikolla yhteensä 23,5.

Harjoitusohjelmaani hiihtoa ei ollut merkitty yhtään, mutta tilaisuus teki varkaan. Viime vuonna etelässä ei ollut hiihtokelejä, ja korona perui kauan odotetun Lapin reissun. Hiihtoon oli tullut kahden vuoden tauko, mutta se ei intoani vähentänyt – päinvastoin!

Samalla, kun ladut ovat olleet huippukunnossa, kadut eivät ole sitä olleet. Rauhallisia peruskestävyyslenkkejä on ollut helppo juosta, mutta varsinkaan pidempiin vauhtikestävyysharjoituksiin olisi ollut vaikeampi löytää sopivaa paikkaa. Kuten olen jo useamman kerran todennut, välttelen sisätiloja heikon koronatilanteen vuoksi.

Maanantai

Lepopäivä. Kävin nuorimman lapsen, tämän kaverin ja kaverin äidin kanssa luistelemassa. Jäällä vierähti puolitoistatuntinen. Samalla kun luistelimme, saimme vaihdettua kuulumiset. Viikonlopun kovat pakkaset olivat vaihtuneet miellyttäviin asteisiin, eikä tullut yhtään kylmä.

kaunoluistimet jalassa
Onneksi olen oppinut lapsena luistelemaan. Taidosta on iloa vielä aikuisenakin.

Tiistai

Viikon ensimmäinen juoksulenkki. Ohjelmassa oli seitsemän kilometriä peruskestävyysvauhdilla. Lyhyiden lenkkien ongelma ainakin omalla kohdallani on, että ensimmäiset muutama kilometriä menevät siinä, että moottori niin sanotusti lämpenee. Juuri, kun juoksu alkaa tuntua mukavalta, pitää lopettaa.

Juoksutapahtumissa alku menee niin latautuneessa tilassa, että ei ehdi miettiä, kulkeeko juoksu vai ei. Toisin on tavallisella iltalenkillä, jolloin ehtii huolestua, onko kunto romahtanut vai mitä ihmettä tapahtuu, kun ei heti kulje. Kun juoksu alkaa tuntua mukavalta eikä sitä tarvitse enää miettiä, huoli katoaa ja juoksun riemu valtaa kehon.

Tiistain lenkille tuli mittaa 7,32 kilometriä ja aikaa kului 47:26 minuuttia. Lenkin jälkeen kävin vielä lähikaupassa ostamassa iltapalaa. Onneksi olin muistanut ottaa mukaani kasvomaskin. Sen käyttöön on jo niin oppinut, että tuntuisi alastomalta mennä kauppaan ilman maskia. Kävelin loppumatkan kotiin ostoksia kantaen.

bussipysakki keha 1
Tiistai-iltana pakkaslunta oli vielä runsaasti maassa. Suomen vilkkaimman tien Kehä 1:n varrella näytti tältä.

Keskiviikko

Keskiviikko on harjoitteluohjelmassani ollut perinteisesti päivä, jolloin juoksen vauhtikestävyysharjoituksen. Tiistain lenkillä olin todennut, että hyvin hoidettua ja aurattua kadun- tai tienpätkää ei juuri löydy. Leppävaarassa, jossa olen usein käynyt juoksemassa vauhtikestävyysharjoitukset, on vedetty ladut jopa stadionille. Sinne ei myöskään ollut asiaa.

leppavaaran ladut
Leppävaaran kuntoradalla oli keskiviikkona erittäin hyvät olosuhteet hiihtoon.

Päätin mennä hiihtämään. Valitsin mahdollisimman mäkisen reitin, jotta saisin tehtyä intervalliharjoituksen. Hiihdin yhteensä 15 kilometriä, johon kului aikaa 1:36 tuntia. Sen perusteella, miten väsyneeksi tunsin itseni hiihdon jälkeen, oli harjoitus varmasti ollut tavallista rankempi.

kuva, jossa hiihtoasu
Keskiviikkona hiihdin vauhtikestävyysharjoituksen.

Torstai

Lepopäivä. En jaksanut lähteä edes kävelemään. Käyn melkein joka päivä pienellä kävelylenkillä, sillä etätöissä ei tule muuten liikuttua. Välipäivä omista treeneistä tuli tarpeen. Mihinkään ei sattunut, mikä oli yllättävää, kun olin kuitenkin huhkinut puolitoista tuntia sauvojen kanssa. Olin vain väsynyt.

Perjantai

Perjantaina ohjelmassa oli jälleen juoksua. Juoksin lenkin illalla ja tunsin jo palautuneeni keskiviikkoisesta hiihdosta. Jos tiistaina juoksu oli tuntunut alkuun hieman tahmealta, perjantaina oli helpompaa. En tiedä, vaikuttiko siihen alkanut viikonloppu vai mikä.

Kuuntelin juoksuaiheista podcastia ajalta ennen koronaa. The before times, kuten saman podcastin juontajat aikaan uudemmissa jaksoissa viittaavat. Olipa piristävää, kun k-sana ei vilahtanut joka käänteessä. Pandemia on vaikuttanut paljon myös juoksijoiden elämään. Itselläni ensimmäisenä mieleen tulevat yhteislenkkien ja -treenien puuttuminen.

kuva jossa garmin 235
Perjantain juoksulenkin data. Keskisyke kevyellä lenkillä oli 134.

Perjantain juoksulle tuli mittaa 7,18 kilometriä ja aikaa kului 47:27 minuuttia. Keskisyke oli 134 lyöntiä minuutissa. Voisin juosta kevyet lenkit korkeammalla sykkeellä ja ne olisivat silti vielä peruskestävyyslenkkejä. Heti seuraavana päivänä olisi kuitenkin seuraava harjoitus, joten otin rauhallisesti.

Lauantai

Useampana päivänä peräkkäin pystyy juoksemaan, kunhan tekee harjoitukset tarpeeksi matalalla teholla. Ohjelmassani oli tunnin lenkki. Lumi oli sulanut paikoittain niin, että nastalenkkareiden nastat ropisivat asfaltilla. Inhoan ääntä, mutta nastalenkkarit olivat tarpeen. Paikoin tiet olivat aivan jäässä.

kuva, jossa jaata tiella
Lauantaina oli edelleen nastalenkkareille käyttöä, vaikka tiet olivat osittain sulaneet.

Lenkki meni jälleen rauhallisella tahdilla ja matalilla sykkeillä. Keskisyke oli sattumoisin aivan sama kuin perjantaina eli 134. Juoksin tasan 9 kilometriä, johon kului aikaa 58:47 minuuttia. Tällaisia lenkkejä on ilo juosta, kun matka etenee vaivattomasti.

Sunnuntai

Aamulla olin vielä aikeissa juosta ohjelmassa olleen pitkän 16 kilometrin lenkin. Ulkona oli harmaata ja märkää. Kävimme aamulla (melkein) koko perheen voimin hiihtämässä pienen lenkin. Yllätyksekseni huomasin, että nanosuksilleni keli oli loistava. Pito oli niin hyvä, että melkein pystyin kävelemään mäen ylös. Sukset myös luistivat hyvin.

Aloin aamuisen ulkoilun jälkeen pohtia, jos sittenkin lähtisin hiihtämään. Maratoniin on vielä lähes neljä kuukautta aikaa, joten valmistautuminen ei tähän lenkkiin tai sen väliin jättämiseen kaatuisi. Hiihtämäänkään ei aina pääse ja nyt siihen olisi mahdollisuus.

Päätin lähteä hiihtämään. En ehtinyt kauan levätä syömisen ja iltapäiväkahvin jälkeen, kun oli jo vaihdettava hiihtovaatteet päälle. Tykkään hiihtää tasaisia reittejä, joilla kaikilla ei ole valaistusta. Piti lähteä ennen pimeän tuloa. Join muutaman desin urheilujuomaa ja otin samaa juomaa pienen pullollisen mukaan.

En kuuntele hiihtäessä musiikkia tai muutakaan kuulokkeilla. Haluan havainnoida luontoa kaikilla aisteilla ja kuulla, jos joku tulee takaa. Kyse on siis myös turvallisuudesta. Koko sen ajan, kun hiihdin, ajatuksia tuli ja meni, eikä tylsää hetkeä tullut. Yllätyin jälleen itsekin, miten hyvin viihdyn vain omassa seurassani.

Jossain vaiheessa lenkkiä päätin, että hiihdän 20 kilometriä. Keli oli hyvä ja matka eteni nopeasti. Tuli pimeä, mutta lumi valaisi hyvin sielläkin, missä ei ollut valoja. Kävin välillä pyörähtämässä Leppävaarassa ja palasin taas kiertämään lähistön peltoja.

Kun olin hiihtänyt kaksi tuntia, aloin tuntea väsymystä. Otin ensimmäiset huikat urheilujuomaa, josta sain sopivasti lisäenergiaa. Hiihdin vielä muutaman puuttuvan kilometrin. Kun laskin loivaa alamäkeä hämärässä illassa, mietin, että tämä on jotain, mitä rahalla ei voi ostaa. Upeita kokemuksia kerrassaan!

20 kilometrin hiihtämiseen perinteisellä tyylillä meni 2:22 tuntia. Keskisyke oli 124. Jälkeenpäin luin, että karkeasti ottaen 20 kilometrin hiihto vastaa 10 kilometrin juoksua. Tuon kaavan perusteella en korvannut ohjelman 16 kilometrin lenkkiä, mutta tulipa tehtyä erittäin pitkä ja erittäin matalatehoinen harjoitus.

nanosukset
Sunnuntaina ladut olivat jo hieman päässeet pehmenemään, mutta nanosuksissa oli loistava pito.

Viime viikolla en tehnyt lainkaan salitreeniä, mutta toisaalta kaksi hiihtoa harjoittivat yläkehoa ja vartalonhallintaa. Juoksukilometrit olivat hieman vaatimattomat, mutta yritän korjata sen tällä viikolla ja juosta ainakin maratonharjoittelun kulmakiven eli pitkän lenkin.

Se, että maratoniin on vielä aikaa (Helsinki City Maraton järjestetään 15.5.2021), tuo pelivaraa. Hiihtokelit saattavat olla hetkessä ohi (sitä en tietenkään toivo), jolloin on taas riittämiin sulaa asfalttia, jossa juosta. Juoksussa toki keho tottuu muun muassa pitkäkestoiseen iskutukseen, jota hiihdossa ei saa. Sydän ei tiedä, millä sitä rasitetaan. Väitän myös, että viime viikko oli jotain, josta minun sydämeni piti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: