Makkaranpaistopaikalle saapui nuori isä vetäen perässään pulkkaa, jossa nukkui lapsi. Pieni ihmisenalku mahtui päiväunille pulkkaan, joten hän ei voinut olla kovin vanha. Omat lapseni ovat kasvaneet pulkasta ulos, eikä pulkkamäki laskettelukeskuksessa enää kiinnostaa. Pitää päästää laskemaan suksilla tunturin huipulta!
Nuorin lapsistani oli 1-vuotias ja juuri oppinut kävelemään, kun lähdimme ensimmäiselle koko perheen hiihto- ja laskettelumatkalle Tahkolle. Seuraavina vuosina uskaltauduimme ajamaan vähän pohjoisemmaksi Rukalle ja neljä vuotta sitten saavuimme ensimmäistä kertaa koko viisihenkisen perheen voimin Ylläkselle.
Ylläksestä on tullut rakas paikka. Viime keväänä laskettelukeskus suljettiin juuri silloin, kun olisi ollut perheemme lomamatkan vuoro. Jäimme kotiin. Pientä revanssia saimme kesällä, kun poikkesimme Lappiin ja Pohjois-Norjaan suuntautuneella automatkalla tuttuihin Ylläksen maisemiin. Tuolloin oli moni muukin lähtenyt kiertämään autolla pitkin pohjoista.
Tämänkertaisen Ylläksen matkan varasimme ennen kuin tieto virusmuunnoksesta oli saapunut ja uutiset rokottamisaikataulusta olivat myönteisempiä. Huono koronatilanne heitti synkän varjon matkamme päälle, ja olin viimeiseen asti varautunut siihen, että lähtömme peruuntuu.
Vain yksi lapsistani on etäopetuksessa ja kaksi käyvät normaalisti koulua, joten altistumisen riski juuri ennen matkaa oli todellinen. Onneksi koulussa ei ilmennyt tautitapauksia, ja pääsimme lähtemään. Mökki oli maksettu ja vanhempien lomat työnantajilta haettu. Espoosta Ylläkselle on hieman vajaa 1 000 kilometrin ajomatka, jonka taitoimme yhdessä päivässä.
Perillä laskettelimme lähes joka päivä ja nautimme vuokramökin rauhasta. Aikuiset kävivät hiihtämässä ja minä myös juoksemassa. Lapset ovat varmaankin saaneet tänä vuonna tarpeekseen murtomaahiihdosta, sillä heitä ei ole ladulla sivakointi kiinnostanut. Huomaan itsekin, että hiihtokiintiötä on saanut täyttää tänä vuonna ihan riittämiin Etelä-Suomen lumilla.
Lapin ja Ylläksen maisemat lyövät laudalta Espoon metsät. Viikon puolivälissä tein reilun 20 kilometrin hiihtolenkin Ylläsjärven puolelle. Tunturimaisemat näyttivät juuri niin ihanilta kuin muistin. Hiljaisuus on myös jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Olin lenkillä yli kaksi ja puoli tuntia vain omat ajatukseni seuranani.
En ole koskaan aiemmin ottanut hiihtoreissulle lenkkareita mukaan, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Otin jopa kahdet lenkkarit: nasta- ja maastojuoksukengät. Lumisilla poluilla maastojuoksukengistä sai riittävän pidon, enkä lopulta tarvinnut nastakenkiä lainkaan.
Ylläksellä on hiihtolatujen lisäksi talvipyöräilyverkosto, jota voi hyödyntää myös juoksuun. Reittejä ei ole tarkoitettu vain pyöräilijöiden käyttöön, vaan niillä saa myös juosta ja kävellä. Tampattu ja leveä polku ei upota ja on hyvin merkitty. Tein kaksi polkujuoksulenkkiä, joista kertyi lomalle mukavat 30 juoksukilometriä. Teen vielä erillisen blogipostauksen Ylläksen polkujuoksumahdollisuuksista.
Pohjoisen talvilomamme eivät ole pelkästään aikuisten sporttilomia, vaikka lähes päivittäin tuleekin urheiltua. Kyse on koko perheen lomasta, joten sen pitää sisältää riittävästi myös yhdessä vietettyä aikaa. Unohdin viikon ajaksi juoksuohjelmani ja tein, mitä ehdin ja mikä eniten kiinnosti. Kävimme joka ilta saunassa ja katselimme yhdessä sohvalta elokuvia.
Korona-aikana oli painettava kaikki ylimääräiset kontaktit minimiin. Teimme ruoan itse, emmekä tungeksineet auki olleisiin kahviloihin tai hampurilaispaikkoihin. Tosin niissäkään ei olisi saanut syödä sisällä, vaan ruoat olisi pitänyt tuoda ulos.
Ylläksellä olisi vaikka mitä kivaa tekemistä laskettelun lisäksi: lumikenkäilyä, fatbikellä eli läskipyörällä ajoa, patikointia… Pitää vain hyväksyä, että kaikkeen ei ole aikaa. Iloitsin siitä, että löysin talvipyöräilyreitit, joita pitkin tällä kertaa juoksin. Kunhan pääsemme seuraavan kerran talvilomalla Ylläkselle, voin valloittaa ne fatbikellä.
Kun mietin pulkassa päiväunia nukkunutta lasta ja varsinkin hänen vanhempiaan, huomaan, miten kouluikäisten lasten kanssa on jo helpompaa. Hehän ovat laskettelurinteessä rohkeampia kuin minä, jonka tehtäväksi jää vain pitää hieman menoa silmällä. Ruoka- ja uniajat alkavat vuosi vuodelta olla merkityksellisempiä vanhemmille kuin lapsille.
Lappi on ollut jälleen kerran ihana. Niin ihana, että varasimme loman aikana jo seuraavan majoituksen heinäkuulle. Viime vuonna Lapin kesä yllätti, minkä vuoksi haluan ehdottomasti kokea sen uudestaan. Seuraavaksi käännämme auton nokan kohti Etelä-Suomea ja lähdemme katsomaan, miten kevät sillä suunnalla edistyy.
PS: Päädyin kertomaan Lapin matkastamme avoimesti. Ajattelen, että jos matkalla on, miksi siitä ei kertoisi? Jotkut ovat jättäneet kertomatta ja ilmeisesti pelänneet muiden tuomiota. Somessa sitä ei ole, mitä ei näytetä. Näin se ilmeisesti menee. En myöskään lähtenyt sille tielle, että olisin painottanut, miten rauhallista ja hiljaista Lapissa on. Olen kyllästymiseen asti lukenut koko talven somepäivityksiä, joissa perustellaan kuntosalilla/ravintolassa/liikuntahalleissa käymistä sillä, että niissä on niin vähän ihmisiä. Ihmisten vähyys on johtunut siitä, että minä ja moni muu on jättänyt menemättä. Pysynyt kotona, liikkunut ulkona ja tarjonnut naapureille kahvit terassilla. Hiljaisuus hiihtokeskuksessa johtui (osin) siitä, että moni oli jättänyt tulematta. Me päätimme tulla ja päätin siitä kertoa. Ollaan tuomitsematta toisiamme.
LENKILLÄ 