Automatka Lappiin ja Pohjois-Norjaan

Kuka matkusti?

Kaksi aikuista ja kolme kouluikäistä lasta.

Minne matkusti?

Espoosta Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Reitti Espoo-Kuusamo-Saariselkä-Karigasniemi-Seljenes-Nordkapp-Alta-Løkvoll-Kilpisjärvi-Ylläs-Espoo kerrytti auton mittariin yhteensä 3 700 kilometriä. Luvussa on mukana ajoa majapaikoista nähtävyyksille, ruokapaikkoihin ym.

Miten kauan matka kesti?

Kymmenen päivää 5.-14.7.2020. Yövyimme viidessä eri paikassa, joista kaikkialla muualla kaksi yötä paitsi Ylläksellä yhden yön. Pisin päivittäinen ajomatka oli paluu Ylläkseltä Espooseen vajaa 1 000 kilometriä.

Missä yövyimme?

Enimmäkseen vuokramökeissä. Ylläksellä majoituimme huoneistohotelliin. Hinnat vaihtelivat 90-150 euroa/yö. Lähtiessä olimme varanneet ainoastaan kaksi ensimmäistä yötä Kuusamossa. Loput kohteet varasimme matkan aikana netin vuokraussivustojen kautta.

Suosimme Suomen puolella hiihtokeskuksia. Niissä on paljon majoituskapasiteettia kesän asiakasmääriin nähden. Norjan puolella varasimme majoituksen, joka oli vapaana ja sopivasti reittimme varrella.

Mitä teimme, näimme ja koimme?

Kuusamossa kävimme Suurpetokeskuksessa. Siellä elää luonnosta pelastettuja tai keskuksessa syntyneitä karhuja, ilveksiä, kettuja ja koirasusia. Tunnetuin asukas lienee Suomen suurin karhu Juuso.

Suurpetokeskus oli pettymys. Kierros puistossa kesti noin tunnin ja sen veti eläimet hyvin tunteva opas. Karhut toki olivat suloisia, kun ne nuolivat hunajaa oppaan kädestä. Ryhmän koko oli kuitenkin liian iso, eivätkä lapset nähneet kunnolla eläimiä.

Havaitsin myös, että vankeus oli jättänyt eläimiin merkkejä. Niillä oli pakkoliikkeitä tai ne nukkuivat välittämättä vieraista. Sateinen sää ja kuralammikoiksi muuttuneet kulkuväylät eivät nostaneet tunnelmaa.

Suurpetokeskuksen tuottaman pettymyksen korvasi kunnostettu osa Salpalinjaa Kuusamon Lahtelassa. Salpalinja on puolustuslinja, joka on rakennettu lähelle itärajaa talvisodan jälkeen. Puolustuslinjaa ja isoja kivenlohkareita ei koskaan tarvittu pysäyttämään panssarivaunujen hyökkäystä. Kuusamossa on entisöity mm. taisteluhautoja, joihin vierailijat pääsevät kulkemaan. Paikka on täysin ilmainen.

Saariselällä koko perhe patikoi jonkin matkaa kohti Kiilopään huippua. Yhteensä seitsemän kilometriä riitti lapsille, mutta siinä ajassa ehti nähdä mukavasti tunturimaisemia. Pidimme puolivälissä evästauon ja palasimme takaisin vuokramökille samaa reittiä.

Norjan puolella ajoimme niin pitkälle pohjoiseen kuin pääsi. Siellä oli Nordkapp. Ennen pohjoisinta pistettä autot pysäytettiin puomin taakse ja kysyttiin, haluaako maksaa pelkästä pysäköinnistä vai pysäköinnistä JA käynnistä vierailijakeskuksessa. Valitsimme jälkimmäisen ja köyhdyimme 70 euroa. Pelkkä pysäköinti olisi maksanut noin 20 euroa.

Sää oli Nordkappissa sumuinen, tuulinen ja sateinen. Näkyvyys oli vain parikymmentä metriä, joten vierailusta ei siinä mielessä jäänyt paljon käteen. Lipun hintaan kuului panoraamaesitys, josta sai käsityksen, millaisessa paikassa oli. Matkamuistomyymälästä ostin t-paidan, hupparin ja tuliaisia.

Toinen luontokohde, jossa Norjassa vierailun aikana olimme, ei jättänyt kylmäksi. Se aiheutti tutinaa jaloissa ja huimausta päässä. Kyseessä oli Pohjois-Euroopan syvimmän rotkon yli rakennettu silta Gorsabrua, jonka vierestä vesiputous laski kokonaiset 153 metriä.

Autolla voi ajaa kahden kilometrin päähän putouksesta ja kävellä lopun matkaa. Vaikka tie muuttuu kuoppaiseksi ja kapeaksi, sitä voi ajaa niin pitkälle kuin pääsee. Sillalle vie leveä ulkoilureitti, jota on helppo kulkea. Korkeuseroja ei ole.

Lapissa ja Pohjois-Norjassa luonto itsessään on yksi iso nähtävyys. Majapaikat mainostavat maksullisia ja etenkin Norjassa melko kalliita elämyksiä, mutta paljon voi kokea ilmaiseksi. Tyynellä säällä voi nähdä valaita vuonossa, rinteille voi kiivetä heittelemään lumipalloja ja vuonojen rannalla on sileitä hioutuneita kiviä, jotka suorastaan kutsuvat kokeilemaan vesileipien heittämistä.

Koska ajoimme omalla autolla ja aikataulu oli enimmäkseen rento, pysähdyimme matkan varrella moniin pienempiin paikkoihin. Kävimme lounaalla Pyhällä, ottamassa valokuvia Lapin suurimman järven Inarijärven rannalla, ihmettelemässä laskuvettä vuonon reunalla ja pikavisiitillä Pallaksella.

Missä söimme?

Söimme melko useasti pizzaa tai hampurilaisia. Lapissa herkuttelimme myös muikuilla, poronkäristyksellä ja hauella. Pitkien automatkojen aikana ei tehnyt mieli pysähtyä vähän väliä syömään, joten söimme kerralla kunnolla. Toisaalta ei tarvinnut syödä turhia välipaloja, kun täyttävällä ruoalla jaksoi monta tuntia.

Matkan paras lounas oli ehdottomasti Suomen puolella ennen Karigasniemeä Giellajohkassa. Hyvän ruoan kruunasi ystävällinen palvelu, kaupan päälle tarjoillut kahvit sekä kaksi kissaa ja koira, joka oli vieraita kohtaan tuttavallinen.

Norjassa jouduimme kerran turvautumaan grillivaunun antimiin, kun paikallinen kauppa oli kiinni sunnuntaina. Juuri kun olimme suunnitelleet, että teemme hieman kevyempää kotiruokaa majapaikassamme, päädyimme syömään ranskalaisia, hampurilaisia, kananugetteja ja kanankoipia.

Söimme hotelliaamiaisen vain kerran. Muutoin hyödynsimme mökkien keittomahdollisuudet ja laitoimme itse aamupalaa. Yhden kerran käytimme kaasulla toimivaa Trangiaa, kun pysähdyimme pitämään lounastaukoa kesken ajomatkan.

Miten korona oli huomioitu?

Monessa paikassa oli käsidesiä tarjolla ensimmäisen kerran jo ulko-ovella. Nordkappissa buffetravintola oli kokonaan suljettu ja istumapaikkoja rajoitettu. Monilla käsienpesupaikoilla oli saippuaa ja käsipaperia tarjolla ja enimmäkseen myös käsidesiä.

Ihmisten oman käyttäytymisen varaan jää paljon. Varsinkin Lapissa huomasin, että kaupoissa turvavälit unohtuivat. Kahdessa mökissä teimme itse loppusiivouksen ja voin kertoa, että siihen ei kuulunut ovenkahvojen desinfiointia.

Missä oli ruuhkaa?

Julkisuudessa on uutisoitu, että kotimaan kohteissa on kesälomakaudella ruuhkaa. Kun olimme Pohjois-Norjassa, Yleisradio kertoi, että Pohjois-Norjassa ovat nyt ”kaikki”. Meitä se huvitti, sillä majapaikkamme pihassa parveili vain poroja. Tiellä kulkevista autoista puolet oli suomalaisissa rekistereissä, mutta ruuhkasta ei voinut puhua.

Suomalaisia ei päässyt ulkomaanmatkalla karkuun, mutta toisaalta monet maanmiehet toivat turvallisen tunteen. Norjalaista vuokraisäntää myöden Suomi sai kehuja koronatilanteen hoitamisesta. Ruotsalaisia ei ollut ja myös saksalaiset huusivat poissaolollaan. Vuokraisäntä kertoi, että yleensä saksalaisia on viidennes hänen asiakkaistaan.

Saimme varattua Norjan majoituskohteet muutaman päivän varoitusajalla. Tämä oli tilanne heinäkuun alussa. Meillä oli myös teltat, makuualustat ja -pussit mukana, mutta niitä emme lopulta käyttäneet. Norjassa sää ja lämpötila vaihtelivat rajusti. Välillä paistoi aurinko, mutta eräänäkin aamuna oli mukavampi herätä sisätiloista, kun sade rummutti kattoa.

Suomen puolella oli ruuhkaa. Täydet parkkipaikat Käsivarren Lapissa hämmästyttivät, kun palasimme sitä kautta takaisin Norjasta Suomeen. Kilpisjärven matkailukeskuksen parkkipaikka oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Myös monella levähdyspaikalla etelämpänä oli huomattavan paljon autoja parkissa.

Ennen saapumista viimeiseen yöpaikkaan Ylläksellä poikkesimme Pallaksella. Söimme järven rannalla kodassa, jossa jututin Kuusamosta kotoisin ollutta vanhempaa pariskuntaa. Mies sanoi, että ei sovi yleistää, mutta nyt ovat sikaporukatkin lähteneet liikkeelle. Sillä hän viittasi heihin, jotka eivät osaa viedä roskia pois luonnosta tai muuten käyttäytyä. Pallastunturin luontokeskuksessa oli myös paljon vierailijoita, eikä autolle löytynyt heti sopivaa parkkipaikkaa.

Muuta huomionarvoista

Polttoaine on halvempaa Suomessa. Ero elintarvikkeissa on vielä suurempi. Kurkusta sai Norjan puolella pulittaa kaksi euroa – litrasta appelsiinimehua yli kolme euroa. Hankimme matkalle auton virtapistokkeeseen kytkettävän kylmälaukun, jolla mm. aamupalatarvikkeet sai kuljetettua paikasta toisen, eikä tarvinnut ostaa aina uusia.

Pääreitit Pohjois-Norjassa ovat tasaisia. Tunnelit helpottavat ja lyhentävät matkantekoa. Ajaessa voi ihailla maisemia, joten ajopäivät eivät ole ”vain” ajoa. Tien varsilla on pysähdyspaikkoja, joissa voi jaloitella, hengittää raikasta ilmaa ja usein käydä myös WC:ssä. Suomessa P-paikoilla ei juuri vessoja näy.

Aikaero Suomeen on tunti. Tämä ei lomalaista haitannut, mutta navigaattori teki meille kerran temput. Ilmoitimme saapumisen majapaikkaan väärin, koska luulimme olevamme siellä tuntia myöhemmin kuin lopulta olimme. Ei hätää, vuokraisännän toiset asiakkaat olivat menneet samaan halpaan ja lopulta Ingar ehti luovuttaa ajoissa avaimet molemmille seurueille.

Lapissa kannattaa olla valppaana porojen vuoksi. Ne eivät rynni yllättäen metsästä tielle, mutta niillä ei myöskään ole mikään kiire pois autojen alta. Autoilija väistää – ei poro. Norjassa oli porojen lisäksi vapaana lampaita. Ne saattoivat jopa nukkua keskellä tietä.

Kaiken kaikkiaan Lappi ja Pohjois-Norja yllättivät positiivisesti. Lapista kirjoitin enemmän tässä postauksessa. Norjassa maisemat olivat välillä sanoinkuvaamattoman upeita. En ihmettele, että Lyngenin vuoria kutsutaan Pohjois-Norjan Alpeiksi.

Porsangerinvuonon rannalla Seljenesissä ihmettelin ulos astuessani, kuka on pessyt pyykkiä ja ripustanut ne jonnekin lähelle kuivumaan. Muutaman kerran jälkeen tajusin, että eihän se ole mikään pesuaineen aromi, vaan raikas suolainen meri-ilma, joka tuoksuu. Sitä kun olisi saanut purkkiin!

Eräänä yönä Norjassa heräsin siihen, kun aurinko paistoi kirkkaasti makuuhuoneeseen. En havahtunut pitkäksi aikaa, mutta sen verran tajusin, että valo tuli todella oudosta suunnasta. Aamulla tarkistin mieheltäni, että kello oli ollut tuolloin puoli neljä aamuyöstä. Enpä olisi uskonut, että etelän matkan peruunnuttua koitti näin upea ”aurinkoloma” pohjoisen yöttömässä yössä.

Juoksujuttuja lisää täällä: Lenkillä Pohjois-Norjassa