Aurinkoinen heinäkuun lauantai tarjoili kaikkea, mistä olin tänä vuonna jäänyt paitsi. Juoksin koronatauon jälkeen ensimmäisessä juoksutapahtumassa, jossa sai kiinnittää lapun rintaan. Tapasin uusia ja vanhoja juoksukavereita. Oli auringon lämmittämää urheilujuomaa, toisiinsa takertuneita rusinoita ja veteliä suolakurkkuviipaleita.
Osallistuin 18.7.2020 Paloheinämaratonille Helsingissä. Minulle se oli ensimmäinen laatuaan – järjestäjille jo 500.
Syy juosta tapahtumassa oli mieheni ja minun yhteinen kaveri Harri, joka juoksi Paloheinässä 100:nnen maratoninsa. Hän oli kutsunut juoksua harrastavia tuttaviaan mukaan juhlamaratonille. Juoksin mieheni kanssa puolimaratonin.
Paloheinämaratonin lähtölaukaus kajahti aamulla puoli kahdeksalta. Edeltävänä iltana olin huomannut lähestyvän urheilutapahtuman tuntua, kun valitsin varusteet, sekoitin ja pullotin urheilujuomat ja pakkasin reppuun vaihtovaatteet.
Kotoamme Espoosta oli alle 15 minuutin ajomatka Paloheinään. Pieni kisakeskus sijaitsi Paloheinän majalla. Omaa juhlamaratoniaan juossut Harri oli huolehtinut osallistumismaksustani, joten osakseni jäi vain käydä kertomassa nimeni järjestäjälle ja kiinnittää numerolappu hakaneuloilla juoksupaitaan.
Vessat olivat aamulla vielä kiinni, joten alkulämmittelynä juoksin läheiseen pusikkoon ja takaisin.
Paloheinämaraton juostaan kahdeksana noin 5,3 kilometrin mittaisena kierroksena. Osallistuin puolimaratonille, joten edessäni oli neljä kierrosta. Lähdössä ja jokaisen kierroksen puolivälissä oli asfalttia, mutta muuten reitti kulki hiekkateitä pitkin.
Juoksin puolimaratonin pitkänä lenkkinä peruskestävyyssykkeillä. Tavoitevauhti oli 6 min/km. Juoksin mieheni kanssa yhtä matkaa, ja ensimmäinen puolisko kulki melko tasaisesti tavoitevauhdilla.
Jälkimmäisellä kymmenellä kilometrillä vauhti vähän kiihtyi. Pyrin kisoissakin negative splitiin eli juoksemaan jälkimmäisen puoliskon kovempaa kuin ensimmäisen.
Rennolla vauhdilla juoksu ei tuottanut ongelmia. Lämpötila oli aamulla jo hellelukemissa, joten kovempi vauhti olisi varmasti tuntunut. Onneksi en ollut juoksemassa ennätysjuoksua, vaan juhlistamassa kaverin huimaa saavutusta – sadatta maratonia.
Join jokaisen kierroksen jälkeen reilusti omaa urheilujuomaa, minkä lisäksi hyödynsin reitin varrella olleen vesitarjoilun.
Olin maalissa ajassa 2:03 tuntia. Ennätykseni puolimaratonilta on 1:53, jonka juoksin vuonna 2017. Tänä keväänä juoksin omatoimikisan, jossa sivusin puolimaratonin ennätystäni. Uskon, että hyvänä päivänä voisi alittua 1:50, mutta se vaatisi kisatilanteen ja paremman valmistautumisen.
Lenkin keskisyke oli 151. Loppua kohden syke nousi, mutta pystyin vielä hyvin puhumaan. Tsemppasin miestäni, joka juoksi ensimmäisen virallisen puolimaratoninsa.
Kaverimme Harri juoksi kanssamme maaliviivan yli, mutta jatkoi vielä omaa suoritustaan. Maratonista oli siinä vaiheessa vasta puolet juostu.
Paloheinämaratonilla ei yleensä jaeta mitaleja, mutta 500 järjestetyn maratonin kunniaksi kaikki saivat osallistujamitalin. Ehkä hienoin mitali, jonka olen koskaan saanut.
Juhlamaratonilla oli juoksijoita kymmenittäin, mikä oli kuulemma poikkeuksellisen paljon. Yleensä tapahtuma on pienen porukan puuhastelua, mutta sillä on uskolliset kannattajansa. Tulokset ovat tilastokelpoisia.
Paloheinämaratonilla ei lähtökohtaisesti ole varustesäilytystä tai pukuhuoneita. Tällä kertaa suihkutilat olivat auki, ja hyödynsin pesumahdollisuuden. Aikaa oli runsaasti, sillä jäimme mieheni kanssa vielä odottamaan, että 100:tta maratoniaan juossut Harri pääsisi maaliin.
Harri oli varannut vieraille myös kahvia, pientä syötävää, limuja ja alkoholitonta olutta. Nautin tarjoilusta ja juttelin muiden paikalla olleiden kanssa.
Vaikka tapahtuma on pieni, eikä kaikkia isomman tapahtuman mukavuuksia ole tarjolla, on Paloheinämaraton hyvin järjestetty. Sitä on juostu vuodesta 2006 alkaen, eli useamman kerran vuodessa. Erikoisuutena ovat juhlapyhinä järjestetyt maratonit. Miltä kuulostaisi esimerkiksi jouluaattoaamun maraton? Tarkempaa tietoa järjestelyistä ja yhteystiedot löytyvät täältä.
Reitistä on merkitty ainoastaan kääntöpaikat, joten varminta on juosta jonkun seurassa, joka tuntee reitin. Koska Paloheinämaraton juostaan useana kierroksena, ehtii reittiä opetella juoksun aikanakin.
Järjestäjä tarjoaa urheilujuomaa, colajuomaa ja vettä. Lisäksi voi ottaa lisäenergiaa banaaneista, rusinoista ja suolakurkuista. Vein paikanpäälle omat urheilujuomat, joten sekin on mahdollista.
Juoksutapahtumat, juoksukaverit ja koko juoksuyhteisö ovat yksin puurtamisen mieluinen vastapaino.
Tänä vuonna juoksutapahtumia ei ole ollut liiaksi asti, minkä vuoksi tuntui entistä hienommalta juosta muiden kanssa. Ei harmittanut aikainen herääminen tai parin tunnin hikoilu helteessä. Se oli juoksua parhaimmillaan.
LENKILLÄ 