Kaikki ei aina ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää

Pari vuotta sitten ystäväni todisti vakuutuspetosta, joka tapahtui lähes hänen silmiensä alla. Tapahtumien kulku tallentui sattumalta videolle, joka jäi ystäväni haltuun. Videon ansiosta paikalle saapuneille poliiseille valkeni, että kyseessä ei ollut onnettomuus. Tekijöillä oli tarkoitus saada tapahtuma näyttämään onnettomuudelta ja huijata näin rahaa vakuutusyhtiöltä.

Pian sosiaalisessa mediassa alkoi keskustelu ”onnettomuudesta”. Keskustelijat esittivät mitä mielikuvituksellisimpia teorioita siitä, miten tapahtumat ovat mahdollisesti edenneet ja mikä oli ollut syynä ”onnettomuuteen”. Ihmisten kekseliäisyydellä ei tuntunut olevan rajaa. Osa varmasti myös uskoi teorioihinsa. Tiesin, että mikään niistä ei ollut totta.

Tätä nykyä ystäväni kameratallenne on opetuskäytössä vakuutusyhtiöllä. Kaikki ovat tyytyväisiä, paitsi ehkä siinä esiintyvät ihmiset. Heidän osaltaan tarina päättyi nolosti.

Tällä viikolla Helsinki City Running Day julkisti vuoden 2021 tapahtumalähettiläät. Olen itse mukana kolmatta vuotta. Moni on ollut pidempään, ja uusia kasvoja on kolme. Kokoonpano sai heti tuoreeltaan kipakoitakin kommentteja sosiaalisessa mediassa. Moni niistä tuli Instagram-tililleni, koska taidan olla joukossa se, jolla on eniten seuraajia.

Myönnän heti alkuun, että naisista koostuva lähettiläsryhmä vääristää sitä kuvaa juoksijoista, jota esimerkiksi itse haluan tuoda esiin. Mukaan olisi nyt ja jo aiemmin kannattanut haalia enemmän miehiä.  Nykyisessä ryhmässä heitä ei ole lainkaan. Tätä epätasapainoa ollaan nyt korjaamassa. HCRD ottaa mukaan 1-2 miestä, jotka ovat innostuneita toimimaan lähettilästehtävässä.

Se, miten minä ja muut tähän ryhmään päädyimme, ei kuitenkaan mennyt siten, kuten joku omalle Instagram-tililleni kommentoi. ”…nyt tuo teidän meininki näyttää siltä, että haun sijaan on käyty läpi kaverilistoja.” Päädyin myös lukemaan nettikeskustelua, jossa eräs kirjoittaja pohti, suunnataanko tapahtumaa vain 25-35 -vuotiaille naisille, kun kaikki lähettiläät ovat tuosta samasta muotista.

On totta, että en päätynyt lähettilääksi haun kautta. Minua pyydettiin mukaan. Olen kasvattanut aktiivisen seuraajakunnan ja onnistunut viemään juoksun ilosanomaa eteenpäin. Seuraajissani on sekä miehiä että naisia, hitaita ja nopeita juoksijoita sekä aloittelijoita ja kokeneempia kehäraakkeja. Nähtävästi sovin joukkoon.

Osana HCRD:n lähettiläsporukkaa olen osallistunut kahtena vuotena Helsinki City Marathonille. Olen ollut expoissa ja messuilla seisomassa HCRD:n osastolla, jakanut esitteitä, houkutellut ihmisiä mukaan ja tavannut myös osaa teistä seuraajistani. Tietenkin olen myös kirjoittanut harjoittelustani sekä blogiin että muille sosiaalisen median kanavilleni.

Tätä ovat myös muut ryhmän jäsenet tehneet. Osalla on karttunut enemmän kokemusta esimerkiksi messuilla olosta, ja olen heiltä oppinut paljon. Osa on vetänyt yhteislenkkejä, vaikka se ei lähettilästehtävään kuulukaan. Siellä tapaa tapahtumaan osallistuvia muita juoksijoita ja pysyy kärryillä, mitä juoksijat keskenään supisevat.

Kun olen nyt kaksi vuotta katsellut lähettiläsryhmän toimintaa, se ei korostu mitenkään juuri naisille sopivana. Yhtä lailla voin kuvitella miehen samaan tehtävään. Kyse ei ole ollut miesten sortamisesta vaan siitä, että ryhmästä on vuosien saatossa muodostunut sellainen kuin on. Vanhoja on jäänyt pois ja uusia tullut tilalle – minä yksi niistä.

Kokemuksesta voin sanoa, että on olemassa erilaisia lähettilästehtäviä. Olin ennen tätä nykyistä tehtävää Helsinki Midnight Runin tapahtumalähettiläänä. Siihen oli vähintään yhtä tarkka haku kuin oikeisiin työtehtäviin. Lähetin hakemuksen ja kun olin päässyt jatkoon, vielä videoesittelyn itsestäni. Kun minut oli valittu tehtävään, kirjoitin kirjallisen sopimuksen. Minut lähetettiin lentokoneella Tukholmaan, jossa sain perehdytyksen tehtävään.

Tätä nykyä saan ajoittain tarjouksia ulkomaalaisilta firmoilta, jotka pyytävät, että ryhtyisin heidän lähettilääkseen – ambassadoriksi. Siihen tehtävän pääsee, kun ottaa firmalta vastaan esimerkiksi juoksutrikoot, maksaa itse postitusmaksun ja laittaa Instagramiin kuvan itsestään firman mainostrikoot päällä. Kiitos, mutta ei kiitos.

Moni lähettilästehtävä menee kahden edellä mainitun esimerkin väliin. Ensin mainitussa hakutavassa kuluu rekrytoijan työtunteja ja rahaa, mutta rekrytoinnin tulos voi olla parempi kuin hakuammunnalla tehty. Jälkimmäisessä työtunteja ja rahaa kuluu lähettiläällä, kun hän maksaa postikulut Atlantin takaa ja ottaa mukavia kuvia Instagramiin. Käytettävissä olevat resurssit eri tahojen välillä vaihtelevat, ja tämä näkyy myös valintaprosessissa.

On myös muistettava, että kaikilla ei ole Instagram-tiliä eivätkä kaikki ole Facebookissa. Tämä blogini on luettavissa ilman mitään sovelluksia internetissä, kunhan sinne on pääsy.

Jos HCRD:n lähettiläät olisi valittu pelkästään Instagram-tilien perusteella (kuten eräs närkästynyt henkilö ehdotti), ei heitä välttämättä pääsisi seuraamaan muita kanavia pitkin. Facebook alkaa olla profiloitunut keski-ikäisten temmellyskentäksi. Nuoremmat ovat runsaammin määrin Instagramissa. Lisäksi on tullut uusia sovelluksia, joiden nimiä en edes muista.

Olen yksi kolmesta ylläpitäjästä noin 3 500 jäsentä käsittävässä Facebook-ryhmässä. Siinä olen oppinut, miten helposti aikuiset alkavat solvata ja jopa uhkailla toisiaan, puhua pahaa maahanmuuttajista, (heidän mielestään) väärää puoluetta edustavista kansalaisista tai muuten vain erilaisista ihmisistä kuin he itse ovat. Joudun viikoittain poistamaan asiattomia kommentteja keskusteluista ja välillä myös perustelemaan, miksi näin on tehty.

Tämän vuoksi kävin myös lukemassa erään keskustelufoorumin kommentit liittyen HCRD:n lähettiläsvalintaan. Siellä oli kuvani ja näyttökuva Instagram-tililleni jätetyistä kommenteista. Tämä kaikki on toki sallittua, ja onneksi keskustelu foorumilla oli asiallista. Tietäen ihmisten alttiuden ylilyönteihin pidän varani, ettei kukaan syyllisty kunnianloukkaukseen.

Keskustelupalstan eräästä kommentista päättelin, että meidän lähettiläiden uskotaan olevan noin 25-35-vuotiaita. Tätä en 40 vuotta täyttäneenä laittanut lainkaan pahakseni. Tietenkin harmitti, että kommentoija ei ollut vaivautunut yhtään perehtymään, minkä ikäisiä olemme. Saatatte yllättyä – en todellakaan ole HCRD-lähettiläsryhmän vanhin.

Kaikki ei ole sitä, miltä se ensi silmäyksellä näyttää. Tällä viikolla satuin katsomaan TV:stä pätkän Fitnesspäiväkirjat-ohjelmaa. Tässä reality-ohjelmassa yksi päähenkilöistä näytti videomateriaalia pr-tilaisuudesta, jossa itsekin kesällä kävin. Hän kertoi televisiossa näytetyssä pätkässä jotenkin niin, että ”kiva kun on tällainen ulkotapahtuma”. Väärin!! Tapahtuma oli sisätiloissa. Moni jäi ulos seisoskelemaan, koska oli kesä, kaunis ilma ja runsaasti valoa lehti- ja somekuvien ottamiseen.

Saattaa olla, että henkilölle tuli tarve vakuuttaa, ettei ole käynyt missään ”koronalingossa”. On myös mahdollista, että valinta on tehty leikkauspöydällä ja se oli tuotannon kannanotto. Sitä en voi katsojana tietää. Kannattaa kuitenkin aina kritiikillä suhtautua näkemäänsä ja kuulemaansa.

Oli ikävä kokemus lukea raivostuneita kommentteja, joissa epäiltiin kavereiden suosimisesta tai viisasteltiin, että toinen juoksutapahtuma otti viimeksi puolet naisia ja puolet miehiä lähettiläiksi. Asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä kuin ne ulospäin näyttävät. Kaikki elämä ei myöskään tapahdu Instagramissa (tai edes somessa, big news!), vaan esimerkiksi HCRD tavoittaa ihmisiä niinkin alkukantaisella medialla kuin lehdellä. Sieltä voi esimerkiksi käydä lukemassa kunniamaratoonareista (s. 42). Klikkaa lehteen tästä.

Kuten kuvasta näkyy, jatkan HCRD:n edustamista myös ensi vuonna. Se ei tule tapahtumaan muita arvostelemalla. Tähtään jälleen Helsinki City Marathonille ja aloitan tavoitteellisen harjoittelun viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Olen esillä Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä, omassa blogissani ja kunhan koronatilanne helpottaa, minut tapaa myös yhteislenkeillä ja messuilla. Monia iloisia kilometrejä kaikille!