arki

Kukkia naistenpäivänä

Tänään 8.3.2021 vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Sen tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kiinnittää huomiota naisten kokemaan syrjintään. Kun aloitin nykyisessä työpaikassani 2000-luvun alkupuolella, sain aina naistenpäivänä työnantajaltani kukkia. Naistenpäivä onkin tulppaanien myynnin sesonkiaikaa.

Suomi on varmasti yksi maailman parhaimpia maita elää naisena. 40-vuotiaana naisena ja kolmen lapsen äitinä koen, että elän tasa-arvoisessa maassa. Olen toki joitain kertoja jäänyt suu auki ihmettelemään, kun huomaan vanhakantaisia ajatusmalleja.

Naispuolisena juoksun harrastajana olen esimerkiksi huomannut, että urheilukelloja ei esitellä naisille kovin innokkaasti. Kännykkäostoksilla myyjä on kysynyt minulta, minkä värisen puhelimen haluan. Aivan kuin sillä olisi jotain merkitystä. Kun täysin vieras ihminen kysyi syntyvän lapseni sukupuolta ja kuuli, että lapsi on poika, sain erityisonnittelut.

tulppaanikimppu

Vanhakantainen asenteellisuus on harmittavaa, mutta pientä siihen verrattuna, että joissain maissa tytöt eivät voi käydä koulua, naiset eivät saa päättää omasta vartalostaan tai heillä ei ole samoja kansalaisoikeuksia kuin miehillä.

Voin itse taistella pölyttyneitä ajatusmalleja vastaan. Oma blogini ja muut sosiaalisen median kanavani ovat loistavia paikkoja tuoda esiin ajatuksiani naiseudesta. Enimmäkseen teen sen näyttämällä esimerkkiä: kolme lasta synnyttäneenä ja 40 vuoden rajapyykin ylittäneenä voin olla elämäni kunnossa.

Nainen on nainen oli hänellä lapsia tai ei ja riippumatta siitä, miten hän elämänsä päättää elää. Olen pystynyt ammentamaan juoksuun äitiydestä ja toisin päin. Raskaudet ja synnytykset avasivat silmäni sille, miten hieno biologinen koneisto ihmiskeho on. Kymmenientuhansien vuosien evoluution ansiosta sekä vastasyntynyt lapsi että tuore äiti osaavat toimia vaistonvaraisesti oikein. Omiin vaistoihin pitää vain luottaa.

kimppu tulppaaneja

Kun pariviikkoisen lapsen laittaa ensimmäistä kertaa kylpyveteen, hän yrittää tarrautua sekä sormillaan että varpaillaan äitiin. Ihmisemo ei ole enää aikoihin ollut karvainen, mutta refleksi on säilynyt. Olemme vain hieman älykkäämpiä apinoita.

Juokseminen, kuten muukin liikunta, on ihmiselle luontaista. Geeneihimme on kirjoitettu myös tavoite säästää energiaa ja nauttia makeaa aina, kun se on mahdollista. Siinäpä nykyihminen sinnittelee kahden välillä. On inhimillistä nauttia joutenolosta ja herkuista, mutta hyvä olo siitä ei tule.

Ihmiskunnan kukoistus perustuu pitkälti siihen, että meillä on järjestäytynyt yhteiskunta, emmekä toimi vain vaistojemme varassa. Laadimme yhteisiä sääntöjä, joista osa on kirjoitettua lakia ja sopimustekstejä ja osa moraalista käyttäytymiskoodistoa. Heikommassa asemassa olevia on tuettava eikä jätettävä oman onnensa varaan ja pedon kitaan, kuten luonnossa saattaa käydä.

Hyväksyn sen, että naisena olen fyysisesti miehiä heikompi. Sitä vastaan on turha taistella. En silti pidä siitä, että minut lokeroidaan sukupuoleni perusteella. Kun Helsinki City Running Dayn lähettiläsvalinnoista nousi kohu, pahoitin mieleni eniten siitä, että minut nähtiin vain sukupuoleni edustajana. Haluaisin, että minut nähdään ihmisenä. Juoksijana. Siten suhtaudun muihinkin ihmisiin: he ovat ensisijassa ihmisiä, eivätkä sukupuolensa edustajia.

vaaleanpunainen tulppaani

Sukupuolten tasa-arvoa ei lisätä sillä, että painetaan toisia alaspäin. Itsensä ylentäminen muita alentamalla ei elämässä muutenkaan ole pitkäaikainen ja kestävä ratkaisu. Täytyy nostaa ylöspäin niitä, jotka ovat altavastaajan asemassa. Myös se edistää tasa-arvoa, että kiinnitetään huomiota epäkohtiin. Sen vuoksi kirjoitin myös tämän kirjoituksen. Lisäksi tämä on omistettu kaikille naisille. Hyvää naistenpäivää!

4 kommenttia

  1. Tuo on kyllä varsin pöllämystyttävää, että pojan odottamisesta saa ”erityisonnittelut”. Ihan kuin oltaisiin vielä niillä ajoilla, kun piti saada poika suvun maatilan perijäksi.

    Suomi on hyvä maa elää naisena, mutta toisaalta kehityksen idea perustuu siihen, ettei ajatella tilanteen olevan vielä ”valmis”. Olen onnekas nainen suomalaisuuden lisäksi siinä, että opiskelen naisille yleisesti hyväksyttyä alaa enkä näin ollen joudu perustelemaan valintojani tai pätevyyttäni kuten ehkä esim. teknisen alan valitsevat naiset, ja olen saanut olla täysin rauhassa ”koskas niitä lapsia tulee?” -kyselyiltä. Juuri eilen tuli kuitenkin mieleen pohtia sukupuolten välisiä palkkaeroja ja kuinka monen vuosikymmenen takaa tämän asetelman perustelu on lähtöisin. Pidän siis mahdollisena, kuten sinäkin, kyseenalaistaa tasa-arvon täydellistä toteutumista samalla, kun tiedostan, kuinka moni perustavanlaatuinen asia on elämässäni hyvin.

    Ihanaa naistenpäivää, jatka samaan innostavaan malliin!

    Tykkää

    1. Kiitos Matilda! 🙂 Mielestäni on ihan oikeutettua harmistua sovinismilta haiskahtavista kommenteista, vaikka täällä meillä Suomessa muuten asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maassa. Ajattelemattomat kommentit harmittavat välillä paljonkin, sillä olen kasvanut siihen, että naiset voivat tehdä asioita siinä missä miehetkin. Kiukuttaa, jos joku lyttää pelkän sukupuolen perusteella.

      Naistenpäivä on innostanut monet maailmoja syleileviin kommentteihin tasa-arvosta, mutta ne jäävät vain sanoiksi, ellei myös tee jotain. Mun yhden naisen missio on kannustaa kaikkia juoksemaan ja liikkumaan koosta ja sukupuolesta riippumatta. Lupaan jatkaa valitsemallani linjalla. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: