Nyt on jo toinen kesä, kun lomani alkaa vähäeleisesti sulkemalla työtietokoneen kansi kotona. Tein sen perjantaina, jonka jälkeen kone pysyy suljettuna seuraavat neljä viikkoa. Mietin, minne työkoneeni piilottaisin, ettei se muistuttaisi työnteosta loman aikana. Sitä ei sovi kätkeä liian hyvään piiloon, ettei elokuussa tarvitse muistella unohtuneiden käyttäjätunnusten ja salasanojen sijaan sitä, missä itse tietokone on.
Kesäloman alkajaisiksi piti muistuttaa itseään siitä, että kaikkea, mitä kesäloman aikana pitäisi ehtiä tehdä, ei tarvitse aloittaa välittömästi loman alettua. Talvitakkini roikkuu edelleen eteisen peilikaapissa ja keittiön pöydällä ajelehtii ilmaisjakelulehtiä, mutta ne ehdin laittaa paikoilleen ennen loman loppumista.
Iän karttuminen on hyvä asia, koska matkan varrella on tarttunut myös järkeä päähän. Yhdessä ne auttavat välttämään suurimmat karikot, kuten sen, että yrittäisin suorittaa lomaa hampaat irvessä heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Vaikka teen ajatustyötä ja olen maaliskuusta 2020 alkaen ollut kotona töissä, on työ silti kuormittavaa. Työtaakasta täytyy palautua ennen kuin alan siivota nurkkia ja tehdä kaikkea muuta, mitä ei töissä käydessä ehtinyt.
Loman loppupuolella vietämme perhepiirissä juhlia, minkä vuoksi talvitakit pitää viimeistään elokuussa siirtää pariksi kuukaudeksi pois ja tehdä tilaa juhlaväen palttoille. Juhlien järjestämiseen liittyy paljon muutakin työtä, vaikka kyseessä on iloinen asia.
Epävarmuus koronatilanteen suhteen heittää varjonsa niin juhlien kuin muidenkin lomasuunnitelmien päälle. Hetken kesä näytti jo valoisalta, ja rajat muuhun maailmaan olivat auki, mutta tilanne on äkkiä muuttunut huonommaksi. Uskallamme lähteä reissaamaan Suomessa, mutta muualle ei näytä olevan asiaa.
Norja on leikkinyt kissaa ja hiirtä alkukesän ajan maahantulosäännösten kanssa. Vielä tällä viikolla vuonojen maahan olisi päässyt jonottamalla ja antamalla negatiivisen koronanäytteen. Ensi viikosta alkaen ei auta edes kymmenen tunnin jonotus vaan pitää Norjaan saapuessa jäädä karanteeniin, jos aikoo maassa matkustella. Ei kiitos.
Varasimme jo edellisellä Lapin matkalla kolmen päivän yöpymisen Saariselällä. Siihen aiomme yhdistää muuta kotimaanmatkailua toistaiseksi vielä tuntemattomissa paikoissa. Helteiden helliessä maata onnistuu yöpyminen vaikka teltassa. Kun on liikkeellä autolla, voi mennä sinne, mistä majapaikan löytää. Reilu viikko kesälomasta menee siis road tripin merkeissä.
Vaikka oma valtiovalta ja naapurivallat sanoisivat mitä, voin juosta missä ja milloin haluan. Siihen ei liity muita epävarmuustekijöistä kuin se, satummeko olemaan tien päällä silloin, kun ohjelmassani lukee 20 kilometrin pitkis. Viime vuonna juoksuohjelman ja automatkan yhdistäminen onnistui hyvin, ja olen tälläkin kertaa luottavainen. Pakkaan mukaan tavalliset lenkkarit ja toiset polkujuoksuun tarkoitetut.
Viime syksyn maratonin jälkeen koin jonkinasteisen marathon bluesin. Juoksu ei kiinnostanut hetkeen oikein lainkaan. Nyt huomaan, että lepopäivinä oikein odotan, että koska pääsen taas juoksemaan. Olo on suorastaan malttamaton. Olenkin monesti miettinyt, että juoksijalle vaikein harjoitus on olla juoksematta. Kunto kasvaa levossa, ja riittävä lepo estää tehokkaasti rasitusvammoja.
Juoksuohjelmassani on viikosta riippuen 2-3 lepopäivää. Yksi treeneistä on myös yleensä jotain muuta kuin juoksua. Viime aikoina olen tehnyt noin tunnin pyörälenkkejä. Uusimmassa ohjelmassani oli myös mahdollisuus valita vaihtoehtoiseksi treeniksi uinti tai vesijuoksu.
Näyttää siltä, että juoksuohjelma on koko kesälomani tarkin suunnitelma. Muihin suunnitelmiin liittyy epävarmuustekijöitä, mutta myös huoletonta suunnittelemattomuutta. Voi tehdä ex tempore -reissuja tai olla tekemättä mitään. Ensimmäiselle varsinaiselle lomapäivälle varasin hierojan. Kuulostaa oikein hyvältä kesälomalta.
LENKILLÄ 