Tykkään laittaa huulikiiltoa ja juoda kuohuviiniä korkeasta lasista. Tykkään myös juosta kasvot hiestä märkänä ja hörpätä janooni urheilujuomaa. Viime viikonloppuna ei tarvinnut kieltäytyä kummastakaan vaihtoehdosta, vaan sain valita molemmat. Lauantaina keikaroin kaverin syntymäpäiväjuhlissa korkokengät jalassa. Sunnuntaina palasin maan tasolle ja juoksin parin tunnin pitkiksen.
Lauantaina moni jännitti juoksutapahtumien lähtöviivoilla Helsingissä, Turussa, Himoksella. Pystyin seuraamaan somen kautta muiden kisavalmisteluja aikuismaisella tyyneydellä, sillä minunkin aikani tulee vielä. Helsinki City Marathon * on alle kuuden viikon kuluttua. Se on vähän, kun puhutaan maratonille valmistautumisesta. Ennen maratonia juoksen syyskuussa puolimaratonin Espoo Rantamaratonilla. Ensi viikonloppuna on Naisten Kymppi **, joka tuo tyydytystä tapahtumanälkään.
Totesin, että selviän, vaikka muut juoksivat lauantaina sata kilometriä ja minä lähinnä paikasta toiseen. Hieman kirpaisi, kun eräs juoksukaverini vinkkasi, että olisin ollut Helsingissä kymmenellä kilometrillä ikäsarjani toinen, mikäli olisin siellä juossut. Sen sijaan ajelin autolla ympäriinsä aina eri lapsi takapenkillä. Jossain välissä ehdin laittaa kasvonaamion ja nostaa jalat ylös. Pelästytin kuvajaisellani sekä mieheni että itseni. Kostetuttava kangasnaamio tuntui ihanalta, mutta näytti kamalalta. Kuva juhlavalmisteluistani jäi julkaisematta.
Syntymäpäiväjuhliin olin valinnut vaatekaapistani vanhat juhlavaatteet. En ostanut mitään uutta. Jos aloitan vanhimmasta päästä, kengät olen ostanut vuonna 2004, korvakorut 2005, paidan 2007 ja mustan puolihameen joitain vuosia myöhemmin. Tuolloin olin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti, eivätkä muistikuvat niiltä ajoilta ole kovin selviä. Satsasin ammattilaisen tekemään manikyyriin ja juhlakampaukseen.
Vihdoin lauantai-iltana sain istua itse taksin takapenkille ja antaa juhlahumun viedä. Iloiset kohtaamiset, elävä musiikki ja maistuva ruoka olivat illan huippuhetkiä. Cover-bändi soitti U2:ta ja vei minut vuoteen 2010. Lähes päivälleen 11 vuotta sitten istuin tuhansien ihmisten ympäröimänä Helsingin Olympiastadionilla ja katselin nahkahousuista Bonoa korvatulpat korvissani. Se oli ainoa terveysturvallinen asia, johon tuolloin kiinnitin huomiota.
Hyvätkin juhlat päättyvät joskus. Ei mennyt korkkarit kattoon vaan olin jo puolen yön aikaan omassa sängyssäni. Hyvä niin, että saisin kunnon yöunet ennen seuraavan päivän lenkkiä. En halua tässä vaiheessa maratonharjoittelua jättää pitkiä lenkkejä väliin, sillä ne ovat tärkeimpiä harjoituksia, kun tähtään viidettä kertaa 42 kilometrin matkalle.
Sunnuntaina sain lenkkiseuraa Leppävaarasta, josta lähdimme juoksukaverini kanssa juoksemaan kohti Gallträskiä. Kauniaisten ainoa järvi on myös todella pieni järvi, mutta sen ympäri kulkee viehättävä ulkoilureitti. Viime aikojen sateet olivat nostaneet järven pintaa niin, että vesi pyrki paikoin tielle. Järven keskisyvyys on vain hieman yli metrin, joten kovin syvää järvessä ei ole edelleenkään. Siitä huolimatta järvessä käy uimareita kesät talvet.
Joillain kerroilla pitkä lenkki kulkee höyhenen kevyesti ja toisinaan askel on raskas. Välillä syy löytyy olosuhteista ja joskus juoksijasta itsestään. Tällä kertaa pitkä lenkki kului aika tavanomaisissa merkeissä. Ei ollut erityisen helppoa, mutta ei vaikeaakaan. En ehtinyt syödä lounasta ennen iltapäivään sijoittunutta treeniä, minkä vuoksi varauduin kahdella energiageelillä, puolella litraa vettä ja puolella litraa urheilujuomaa.
Matkalla eksyimme kerran, löysimme perille ja pian kello näyttikin jo 18,27 juostua kilometriä. Aikaa oli kulunut 1:56 tuntia ja keskivauhti oli 6:24 min/km. Juoksin viikon aikana yhteensä 39,6 kilometriä, joka on minulle tällä hetkellä melko keskimääräinen viikkokilometrimäärä. Maratonin lähestyessä olo on kahtalainen: odotan ja pelkään. Tänä vuonna en ole asettanut erityisiä aikatavoitteita maratonille. Viime vuonna alitin neljä tuntia, mikä oli pitkäaikainen haaveeni. Toki tänä vuonna olisi myös mukava kellottaa kolmosella alkava aika.
Sellainen viikonloppu takana. Tänään maanantaina vietän lepopäivää töiden, lasten harrastuskuljetusten ja kaupassa käynnin merkeissä. Arki harvoin on juhlaa, mutta onneksi viikonloppu voi ainakin osaksi olla.
*) Osallistuminen Helsinki City Marathonille saatu
**) Osallistuminen Naisten Kympille saatu
LENKILLÄ 