Kisaraportti

Puolimaratonin ennätys parani yli kolme minuuttia Espoo Rantamaratonilla

Lauantain puolimaraton Espoo Rantamaratonilla oli jälleen jännitystä, viime hetken valmisteluja ja epävarmuutta omasta kunnosta ja siitä, mihin se riittää. Olin ennen lauantaita juossut tänä vuonna vain yhden puolimaratonin, kun keväällä osallistuin virtuaaliselle Helsinki City Runille. Tuolloin juoksin yksin ajan 1:53:57 tuntia. Puolimaratonin ennätykseni oli viime vuoden Rantamaratonilta 1:49:57 tuntia.

Tänä vuonna Espoo Rantamaratonin lähtö oli klo 12. Heräilin lauantaiaamuna kahdeksan jälkeen, keitin kahvia termosmukiin ja kävin viemässä autolla yhden lapsista harrastukseensa. Matkalla sinne sain juoksukaveriltani viestin, että lähtö Otaniemeen on heidän pihastaan puoli yhdeltätoista. Palasin kotiin, söin kaurapuuroa ja join lisää kahvia ja omenamehua.

Voin yleensä luottaa vatsaani, että se ei tuota ongelmia kisoissa. Aamulla vatsassa kiersi pahaenteisesti, kunnes ymmärsin, että kyse on jännityksestä. Ajattelin, että matkan varrella pääsee kyllä poikkeamaan bajamajassa, jos tulee tarve. Vatsani ja mieleni rauhoittuivat ennen Otaniemeen lähtöä. Mietin kaikkia tsemppiviestejä, joita olin saanut, ja päätin imeä niistä positiivista energiaa.

helsinki city running day ambassador
Espoo Rantamaratonia edeltävänä perjantaina olin Otahallissa jakamassa alekoodeja Helsinki City Running Daylle. Hain samalla oman osallistujapakettini, johon kuului sininen tapahtumapaita.

Olin juoksukaverini kanssa Otahallilla noin tunti ennen lähtöä. Menimme istumaan hallin katsomoon, jossa oli hyvä purkaa kisajännitystä. Näin bloggaajakaverini Juoksujalka vipattaa -blogia pitävän Merituulin. Merituuli oli Rantamaratonin expossa HCRD:n ständillä, jossa olin juuri edellisenä iltana viettänyt neljä tuntia.

Lähtöä odotellessa söin taateli-pähkinäpatukan ja join pullosta vettä. Juoksutrikoiden taskuun varasin kolme energiageeliä. Katsomossa istuskellessa kiinnitin myös numerolapun rintaani ja varmistin, että puhelin ja kuulokkeet olivat matkassa mukana. Sen jälkeen oli vuoro lähteä vessajonoon ja viedä reppu varustesäilytykseen.

otaniemen uerheilukentta espoo
Otaniemen kentällä ennen lähtöä.

Rantamaratonilla oli viimevuotiseen tapaan juokseva lähtö, eli kukin sai lähteä oman aikataulunsa mukaan klo 12:n jälkeen. Juoksijoille mitattiin vain nettoaika lähtöviivan ylityksestä maaliviivan ylitykseen. Menin lähtöalueella seisomaan 1:45 ja 1:55 loppuaikaan tähtäävien jänisten väliin, sillä oma tavoitteeni oli noin 1:50 tuntia.

Lähdössä moikkasin vielä paria tuttua, mutta muuten vaivuin omiin maailmoihini. Laitoin musiikin kuulokkeissa soimaan melko kovalle, napsautin urheilukellon päälle lähdössä ja sitten se oli menoa.

Olen juossut tarpeeksi monta puolimaratonia, että tiedän, miten alussa vauhti meinaa karata käsistä. Hieman alle 5 min/km juoksuvauhti tuntui helpolta, mutta matka oli vasta alussa. Pakotin itseäni hiljentämään, etteivät jalat menisi hapoille. Toisaalta oli vaikea tietää, miten kauan sellaista vauhtia kestäisin. Toukokuussa juoksin kymmenen kilometriä keskivauhdilla 4:49 min/km, enkä olisi tuolloin jaksanut yhtään enempää. Mutta siitä oli aikaa neljä kuukautta, ja olin koko kesän harjoitellut lisää.

juoksija lahtoalueella espoo rantamaratonilla
Laitoin jo lähdössä musiikin soimaan melko kovalle ja pidin kuulokkeet päässä koko matkan.

Ensimmäinen juomapiste jossain neljän kilometrin kohdalla tuli vastaan yllättäen. En tuntenut itseäni vielä janoiseksi, joten ohitin pisteen juosten. Olin päättänyt ottaa energiageelin 30 minuutin, tunnin ja puolentoista tunnin kohdalla. Kun olin juossut noin kuusi kilometriä, kaivoin geelin trikoiden sivutaskusta. Sain vielä hetken odottaa seuraavaa juomapistettä, josta kulautin mukillisen vettä kurkkuuni.

Juoksu tuntui hyvältä, vaikka samalla mietin, miten kauan jaksan näin nopeita kilometrejä. Saavuin reitin puoliväliin ajassa 53:53 minuuttia. Laskin monta kertaa päässäni, että se kerrottuna kahdella on 1:52 tuntia. Mietin, miten voi olla mahdollista, että jäisin tällä vauhdilla viime vuoden ennätyksestä. Syytin jopa uutta kelloani, että se on mahdollisesti näyttänyt todellista kovempaa vauhtia.

Sisuuntuneena lisäsin vauhtia ja ajattelin, että jo on perkele, jos tämä vauhti ei riitä. Aloin laskea loppuaikaa uudelleen ja tajusin, että olin tehnyt laskuvirheen. 53 minuuttia kerrottuna kahdella ei todellakaan ole 1:52 tuntia, vaan olen itse asiassa ennätysvauhdissa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kovaa juokseminen laskee ajattelukykyäni. Olen ennenkin sekoillut laskutoimituksissani kesken kisan.

vauhtikestavyyssyke puolimaraton
Kilometriaikani puolimaratonilla 10 ja 14:n kilometrin välillä.

Menomatkalla merenrannassa juoksijat saivat nauttia myötätuulesta ja melko tasaisesta reitistä. Paluumatkalla Matinkylästä kohti Otaniemeä oli tarjolla kaikkea muuta kuin tasaista menoa. Aukeilla paikoilla vastatuuli painoi paidan etumusta ja pitkät loivat mäet hidastivat vauhtia. Ylämäissä annoin vauhdin hidastua, sillä en edelleenkään kaivannut hapotuksen tunnetta etureisiini.

Otin vielä kolmannen geelin puolentoista tunnin kohdalla, kuten olin suunnitellut. Olin juossut 18 kilometriä ja reitillä oli vielä viimeinen juomapiste ennen maalia. Kävelin juomapisteen läpi ja otin geelin päälle sekä vettä että urheilujuomaa. Matka alkoi jo tuntua jaloissa, mutta kykenin juoksemaan loppumatkan alle 5 min/km lukemia.

Viimeiset kolme kilometriä kulkivat ajassa 4:49, 4:57 ja 4:53 minuuttia. Ohittelin muita juoksijoita ja tunsin, että menen aivan rajoillani. En pystyisi enää juoksemaan kovempaa. Osa heistä, jotka tulivat lopussa selkä edellä vastaan, oli maratoonareita. Nämä juoksijat jatkoivat vielä seuraavalle kierrokselle. Minulla oli jo kiire maaliin, ja Otaniemen kapealla polulla harmitti, että hitaammat eivät malttaneet pysyä oikeassa reunassa. En päässyt heti ohi kaikista juoksijoista, jotka halusin ohittaa.

espoo rantamaraton reitti 2021
Espoo Rantamaratonin puolimaratonin reitti kulki myötäpäivään.

Viimeiset kilometrit tein (tällä kertaa onnistuneita) laskutoimituksia päässäni. En pääsisi 1:45 aikaan, mutta 1:50 tuntia alittuisi kirkkaasti. Tuntui uskomattomalta, että ennätys paranisi reilusti. Kun reitti kaartoi kohti Otaniemen kenttää, en enää vilkuillut kellooni. Juoksin niin kovaa kuin jaksoin. Hengitys muuttui viimeisillä kymmenillä metreillä äänekkääksi.

Kun olin juossut maaliportin ali, oma kelloni näytti aikaa 1:46:38 tuntia. Pian puhelimeeni kilahti virallinen aika 1:46:36 tuntia. Ennätys parani yli kolme minuuttia viime vuodesta. En voinut uskoa, että tein sen. Vuosi sitten 1:50 tunnin alittaminen tuntui haamurajalta, mutta nyt paransin aikaani edelleen.

puolimaratonin maali otaniemen yleisurheilukentalla
Maaliintulon jälkeen sain osallistujamitalin kaulaani. Oli ikäryhmäni 13:s ja naisissa 35:s.

Olin maalissa hyvävointinen. Näin tuttuja, otin kuvia ja olin niin iloinen saavutuksestani, että en huomannut ottaa riittävästi juomaa maalihuollosta. Juoksuvauhtini oli ollut tasainen ja jälkimmäinen puolisko oli ollut jopa minuutin nopeampi kuin ensimmäinen. Se oli hyvin siihen nähden, että paluumatkalla piti taistella vastatuulta ja ylämäkiä vastaan.

Illan aikana tarkistin tulokseni vielä monta kertaa. Olinko sittenkin katsonut sen väärin? Oliko tuloksissa jokin virhe? Ei ollut. Olin juossut 21,1 kilometriä keskivauhdilla 5:04 min/km. En aina edes vetotreeneissä pysty tuollaisiin aikoihin. Se on juoksutapahtuman taika. Niissä saa itsestään enemmän irti kuin yksin juostessa.

diplomi puolimaratonilta

Hyvän tuloksen saattelemana lähden seuraavaksi valmistautumaan kohti Helsinki City Marathonia, joka juostaan 2.10.2021. Onnistuneen puolimaratonin perusteella tiedän, että minusta löytyy tällä hetkellä vauhtikestävyyttä. Suurimmat haasteet maratonilla tulevat olemaan loppumatkan kilometreillä, jotka ainakin minulle ovat lähinnä kankeiden jalkojen viemistä eteenpäin.

Nyt vuorokausi puolimaratonin jälkeen on hieman tuntemuksia etureisissä, väsyttää ja on jano ja nälkä. Ei mitään erikoista. Toivon, että pysyn muuten terveenä ja pääsen kahden viikon kuluttua kokeilemaan kuntoani vuoden päätapahtumaan maratoniin.

4 kommenttia

  1. Onnea upeasta ennätyksestä!
    On kyllä niin inspiroivaa seurata sun kehittymistä juoksijana ja mukava lukea kisaraportteja blogistakin kun nykysin kaikki keskittyy lähinnä instagramiin.

    Tykkää

    1. Kiitos! 🙂 Onpa mukava kuulla. Totta puhuakseni olen itsekin aika innoissani kehityksestäni. Mukavaa, kun tauon jälkeen pääsee testaamaan kuntoaan tapahtumiin.

      Kaikilla ei riitä enää kärsivällisyyttä lukea (tai kirjoittaa) pitkiä blogitekstejä, vaan enemmän ja enemmän on siirrytty Instagramiin. Olen tämän huomannut, mutta jatkan silti kirjoittamista blogiin. Instagram on välillä ihan liian nopeatempoinen, sillä jutut vanhenevat yhdessä päivässä, eikä vanhoihin julkaisuihin enää helposti palata. Lisäksi olen sitä mieltä, että tekstit ja kuvat kannattaa jakaa usealle eri alustalle. Jos jaan kaiken yksinomaan Instagramiin, olen täysin palvelun armoilla. Omassa blogissa säilytän paremmin hallinnan tuottamastani sisällöstä.

      Kiitos kun kävit lukemassa ja kommentoimassa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: