Neljän viikon kesälomani päättyi sunnuntaina. Jaoin siitä monia asioita sosiaaliseen mediaan, mutta en aivan kaikkea. Pienet jutut ovat usein parhaimpia, joten tässä viisi, olkaa hyvät!
1 Söin mustekalaa
Inhoan kahdeksanulokkeisia otuksia silloin, kun ne ovat hämähäkkejä. Ajoin kerran autolla kauppaan ja vieressäni istui vähintään yhtä hämähäkkikammoinen lapseni.
Väitän, että pelko hämähäkkejä kohtaan siirtyy geeneissä. Kaikki kolme lastani ovat kasvaneet samassa hämähäkkikammolle altistavassa ympäristössä. Tuloksena on se, että yksi heistä rakastaa hämähäkkejä ja kaksi inhoaa pelkää.
Automatkalla tuulilasin yläosassa alkoi vipeltää hämähäkki. Se oli lasin sisäpuolella. Jos hämähäkki olisi ollut ulkopuolella, olisin painanut kaasupoljinta ja hullunkiilto silmissä katsonut, koska otus luovuttaa.
Hämähäkki kipitti vuorotellen tuulilasia pitkin minun ja lapseni suuntaan. Kun se lähestyi etupenkillä istunutta lasta, lapsi kiljui. Kun kahdeksanjalkainen kammotus lähestyi minua, teki mieleni kiljua.
Taistele tai pakene -moodini singahteli laidasta toiseen sitä mukaa, missä kohtaa tuulilasia hämähäkki päätti jonkin oudon voiman johdattelemana liikkua.
Lopulta pääsimme turvaan kauppakeskuksen parkkihalliin. Minä ja lapsi kiiruhdimme ulos autosta. Hämähäkki sai kenkää. Lapsen kenkää, joka oli kädessäni ja jolla huidoin sen parkkihallin lattialle.
Siellä hämähäkki jatkoi elämäänsä kauppakeskushämähäkkinä tai jäi ohi ajaneen auton renkaan alle.
Hämähäkit sikseen ja palataan pääasiaan eli mustekalaan! Se oli herkullista kaikkine kahdeksine lonkeroineen. Grillattuna – ei friteerattuna. Mausteena hieman sitruunaa, suolaa ja pippuria, mutta ei liikaa, jotta ominaismaku ei muuttunut.
2 Tuunasin kirpputorilöydöstä helletopin
Ainoa uusi vaatekappale, jonka ostin kymmenen päivän Italian matkalle, oli kahden euron löytö kirpputorilta. On vaikea arvioida omaa kokoaan, jos vaatetta ei pääse sovittamaan. Kotona huomasin, että toppi oli liian leveä.
Ei hätää. Osaan käyttää ompelukonetta ja tehdä itse vaatteita. Kärsimätön luonteeni vain tahtoo luovuttaa taitteiden ja tuplatikkausten kohdalla, mutta pienemmät korjaukset jaksan tehdä loppuun.
Otin sisään sivusaumoista ja keskeltä takaa. Ilman mittanauhaa silmämääräisesti. Kokeilen kolttua välillä päälleni ja otin vielä vähän lisää sisään.
Seuraavana päivänä muistin, että leikattu kankaan reuna olisi ollut hyvä viimeistellä siksakkaamalla, jotta kangas ei lähde holtittomasti purkautumaan. Ompelin siksak-ommelta ja estin suurimmat katastrofit.
Olen nähnyt hienompiakin lopputuloksia. Siitä huolimatta pidin helletoppia matkalla ja ruokailin se päällä italialaisessa ravintolassa. Saattoi olla, että lautasellani oli juuri tuona iltana Tintenfisch ja päälläni tuunattu toppi.
3 Näin kiiltomadon
Näin pimenevässä illassa maassa hohtavan vihreän valon. Luulin, että joltakin oli pudonnut pieni led-valo. Tökkäsin sitä sormella. Käteni osui pieneen pehmeään otukseen. Se olikin kiiltomatonaaras, joka houkutteli valollaan koirasyksilöitä luokseen. Tökkäykseni ei ollut aivan sen kaltainen, kuin mato kesäiltana odotti.
Kiiltomadot kuuluvat Suomen luontoon, mutta kohtaamiseni sellaisen kanssa oli ensimmäinen laatuaan. Itsestään pimeässä hohtava pieni olio näytti maagiselta.
Olin kesälomalla uhkunut, että vietän vähemmän aikaa puhelimella. Niinpä en vaivautunut kaivamaan luuria esiin, kun näin vihreän valon. Kuvamateriaalia ei jäänyt, mutta muisto jäi. Madossa riitti myös lapsilla ihmeteltävää.
4 En mennyt suihkuun meressä uimisen jälkeen
Puhun nyt kotoisesta Itämerestä. Jos olisin jättänyt suihkuttelun väliin Välimerellä, olisin saanut kuoria iholtani suolat illallisannokseen.
Kävin uimassa, kuivattelin ja puin vaatteet päälleni. Koko sinä pitkänä viikonloppuna, jonka vietin meren äärellä, en pessyt kertaakaan hiuksiani shampoolla itsestäni puhumattakaan. Saunan jälkeen kaadoin vadista kauhalla vesijohtovettä päälleni.
Kun esi-isämme isä, äiti tai joku höpsö sukulainen ensimmäisen kerran astui merestä kuivalle maalle, ei se mennyt suihkuun. Olen kuullut, että meriveden suolapitoisuus olisi tuolloin ollut sama kuin mikä se on meissä ihmisissä tätä nykyä. Mene ja tiedä, pitääkö paikkaansa. Nykyään merivesi kirveltää silmiä enemmän kuin kaukaisilla sukulaisillamme muutama sata miljoonaa vuotta sitten.
Merestä me olemme tulleet ja sinne meidän tulee palata. Ei mihinkään halpoihin järvi-kopioihin (kirjoittajan mielipide).
Olen muutenkin laiska suihkuttelija. Energiakriisin uhatessa on alettu puhua lyhyistä suihkuista. Huomaan, että olen harrastanut niitä aina. Tiistai-iltana tätä kirjoittaessani laskin, että olin pessyt hiukseni viimeksi perjantaiaamuna. Olen toki käynyt suihkussa, mutta väitän, että jokainen niistä on kestänyt alle viisi minuuttia.
5 Nappasin vespan Venetsiassa
Vespa on italiaa ja tarkoittaa ampiaista. Söimme lounaan erään kapean kadun äärellä: olin valinnut lautaselleni prosciuttoa ja mozzarellajuustoa, jotka huuhtelin alas oluella. Vähempikin houkuttaa piikikkään surisijan paikalle.
Tähän eläintarinaan ei liity tappamisen himoa tai selittämätöntä tarvetta kosketella poloista luontokappaletta. Näennäisen rauhallisesti otin pöydästä juomalasin ja laskin sen alassuin prosciutolla herkuttelevan ampiaisen päälle.
Jatkoin syömistäni. Ampiainen lasin sisällä ei vaikuttanut järin tyytyväiseltä lasiseen katedraaliinsa. Sillä oli kuitenkin syömistä, joten en kokenut olevani suuri pahantekijä. Toinen vaihtoehto olisi ollut hoidella keltamustaraitainen hyönteinen pois päiviltään.
Se lapsistani, johon en ole kovasta yrittämisestäni huolimatta saanut tartutettua minkäänlaista ötökkäkammoa, suoritti lounaan jälkeen tehtävän loppuun. Ujutimme yhdessä paperin lasin ja lautasen väliin, jonka jälkeen lapsi siirsi koko komeuden sivummalle.
Vespa pääsi jatkamaan pörräämistään Venetsiassa vatsa täyttä ensiluokkaista possun siivua.
Tajusin heti, että tästä tulee yksi niistä tarinoista, joihin perheen kanssa vielä monta kertaa palataan. ”Muistatteko silloin Venetsiassa…?”
Pienet asiat ovat usein tärkeimpiä ja mieleenpainuvimpia. Ne muistaa vuosienkin jälkeen. Muut yksityiskohdat saattavat unohtua, kuten mikä vuosi oli, missä olimme tai minne olimme matkalla, mutta hauskat muistot pysyvät.
LENKILLÄ 