Liput Turun kirjamessuille saatu.
Turun kirjamessut järjestetään Turun Messukeskuksessa 29.9.-2.10.2022. Messuilla on myynnissä laaja valikoima kirjoja, joista moni hyvällä messualennuksella. Aikaisemmin ilmestyneitä kirjoja voi saada muutamalla eurolla. Messuilta voi löytää myös kirjoja, joita ei enää näe kirjakaupan hyllyillä.
Omat hankintani keskittyivät tänä vuonna ilmestyneisiin kirjoihin. Ostin Turun kirjamessuilta Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo, Olli Jalosen Stalker-vuodet ja heräteostoksena Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo.
Pulkkisen ja Jalosen kirjat ovat uutta kaunokirjallisuutta. Mäkisen teos on omaelämäkerrallista asiaproosaa kirjailijan ammatista. Niissä riittää hetkeksi luettavaa. Päätin, että en osta enempää, vaikka tarjolla oli vaikka mitä mielenkiintoista luettavaa.

Olisin tietenkin voinut mennä ostamaan teokset kotiani lähimmästä kirjakaupasta tai tilata ne nettikaupasta postilaatikkoon. Turun kirjamessut ovat paikka, jossa kirjojen myyjät ja ostajat kohtaavat, mutta siellä myös kirjanystävät tapaavat toisiaan.
Messupäivän aikana pääsin bloggaajana vaikuttajille suunnattuun tilaisuuteen. Olen käynyt paljon liikunta- ja hyvinvointialan vaikuttajien tapahtumissa, joissa moni osallistuja on vähintään kasvoilta tuttu. Nyt en tuntenut ketään paikalla ollutta.
Oloni ei silti ollut ulkopuolinen. Päinvastoin. Kuuntelin tilaisuudessa puhunutta kirjailija Paula Havastetta. Hän kertoi, miten hänen kirjansa syntyvät. Havaste totesi, että kirjoittaminen on ”aivan törkeän hauskaa”. Niinhän se on. Kaikki salissa istuneet jakoivat myös intohimon lukemiseen ja kirjoihin.

Kirjoista bloggaavat ja somessa lukuvinkkejä jakavat vaikuttajat ovat kirjailijoille ja kustantamoille yhä tärkeämpiä. Myös Turun kirjamessut ottavat somevaikuttajat huomioon. Sosiaalisen median ja blogien kautta on mahdollista tavoittaa iso joukko aktiivisia kirjojen ystäviä.
Vaikuttajatilaisuuteen pääsivät vain kutsun saaneet, mutta muut messuohjelman keskustelutilaisuudet ja haastattelut ovat Turun kirjamessuilla kaikille vapaita. Niistä poimin päivän kestäneelle vierailulleni mielenkiintoisimmat.

Päivän odotetuimmassa haastattelussa upottaviin nojatuoleihin istuivat näyttelijä Martti Suosalo ja hänestä elämäkerran kirjoittanut Johanna Venho. Sain Suosalon elämäkerran äitienpäivälahjaksi ja luin sen alkukesän aikana.
Pidän Martti Suosalosta näyttelijänä, eikä kirja vähentänyt ihailuani. Turun kirjamessujen haastattelussa Suosalo esiintyi välittömän oloisesti. Haastattelijan ei tarvinnut nyhtää häneltä vastauksia vaan Suosalo puhui ja puhui ja välillä elehti käsillään. Hän viihtyi lavalla ja kertoi kuuntelijoille enemmän kuin kysyttiin.

Luen kirjoja, koska tykkään teksteistä sekä kirjailijoiden luomista hahmoista ja maailmoista. Pidän nykyaikaan sijoittuvista kirjoista, mutta tarpeeksi hyvin kirjoitettu historiallinen romaani vie myös mukanaan. Fiktion lisäksi kiinnostun elämäkerroista.
Turun kirjamessut tarjosivat monenlaista näkökulmaa kirjallisuuteen. Kävin kuuntelemassa muun muassa sateenkaarikirjallisuutta koskevan debatin. Sateenkaarikirjallisuudella viitataan kirjoihin, joissa päähenkilöinä on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä.
Puheenvuoroissa tuli esiin romaanien henkilögallerian laajentaminen ja maailman kuvaaminen monimuotoisena. Heteroparien lisäksi kirjoihin halutaan nais- ja miespareja. Aina ei ole edes tarpeen tuoda esiin henkilön sukupuolta. Suomen kielen ”hän” antaa tähän hyvän mahdollisuuden.

Olen lukenut paljon urheilijoiden elämäkertoja. Niinpä menin kuuntelemaan, mitä Riikka Smolander-Slottella oli kerrottavaa suomalaisesta koripallotähdestä Awak Kuierista. Kirja nuoresta naisurheilijasta alkoi kiinnostaa.
Kuier pelasi jo 16-vuotiaana Suomen naisten koripallomaajoukkueessa ja 19-vuotiaana hänestä tuli amerikkalaisen ammattilaissarjan WNBA:n ensimmäinen suomalaispelaaja. Kuier on syntynyt Egyptissä, mutta kasvanut Suomessa. (Kirjan tiedot Otava.)

Messuohjelmasta voi valita itseään eniten kiinnostavat keskustelut. On hienoa nähdä omia suosikkejaan lavalla ja kuulla virkistäviä näkökulmia kirjoihin ja kirjallisuuteen. Istahdin päivän lopuksi kuuntelemaan vielä, mitä dekkarikirjailija Reijo Mäellä oli sanottavaa true crime -kirjallisuudesta ja yleisesti kirjoista ja lukemisesta.
Reijo Mäki saa sympatiani, koska hän on kotoisin samoilta kulmilta kuin minä. Hän tuo kirjoissaan esiin pohjoissatakuntalaista sielunmaisemaa. Hän on myös kirjoissaan tuonut tutummaksi Turun kadunkulmia ja paikkoja kuin mikään matkailunedistamiskampanja on pystynyt.
Muutama setämiehen kommentti perjantaisessa debatissa Mäen suusta kuitenkin kuultiin. Mäen tuotantoa lukeneena tiedän, millaisena esimerkiksi naiset tuodaan esiin hänen kirjoissaan. Nainen on Mäen tuotannossa usein yhtä kuin ulkokuorensa, ellei sitten ole kylmäverinen rikollinen, jonka tahtoon ympärillä olevat miehetkin alistuvat.
Istuin penkissä ja mietin, että kontrasti sateenkaarikirjallisuutta koskevassa keskustelussa annettuihin kommentteihin oli iso. Pohdin myös sitä, voiko kirjailijan kirjoista pitää, vaikka hänen kanssaan olisi joistain asioista eri mieltä. Tulin siihen johtopäätökseen, että kyllä voi.

Kirjamessujen hohto ovat kirjat. Kirjojen ystävä on haltioissaan, kun saa vaellella kirjakasojen välissä. Itselleni arjessa jää melko vähän aikaa lukemiseen, joten saatan jonkun ostamani kirjan kääriä itselleni joululahjapaperiin ja nautiskella siitä vasta jouluvapailla.
On myös todettava, että lukemiseen löytyy aikaa, kunhan sitä tekee. Puhelin on suuri aikasyöppö, joka väsymättä syöttää valmiiksi pureskeltua höttöä silmillemme ja aivoillemme. Sosiaalisen median videot kestävät vain joitain sekunteja. Aivot tottuvat saamaan tyydytystä monta kertaa minuutissa. Siinä on kirjoilla ja lukemisella haastetta, sillä ne vaativat pitkäaikaisempaa keskittymistä.

Lukeminen on yksinäistä puuhaa. Lukija tarttuu kirjaan usein sohvannurkassa tai sängyn päällä loikoillessaan. Kirjamessuilla vilisee ihmisiä, kaiuttimista kuulee pätkiä lavalla käydyistä keskusteluista ja kirjahyllyissä on lähes loputon valikoima luettavaa. Ei heti uskoisi, että toinen innostaa toiseen.
Lukijalle kirjamessut ovat inspiroiva paikka ja ne innostavat lukemaan. Aloin jo lukea yhtä ostamistani teoksista. Hannu Mäkelän Kirjoittamisen ilo valottaa sitä, miten tullaan kirjailijaksi ja miten kirjat syntyvät. Sen kautta on hyvä siirtyä uusiin tarinoihin, jotka kannoin laukussani Turun messuvierailulta kotiin.
Etsin tuota Kirjoittamisen iloa sunnuntaina joka pömpelistä enkä löytänyt, ilmeisesti oli jo myyty loppuun. Tietenkin positiivinen ongelma! Olen sen jo lukenut, mutta omaksi täytyy kyllä hommata.
Tuo on aivan totta, tarvitsemme aikaa lukemiselle jo siksi, että aivomme tottuisivat muuhunkin kuin sykintään. Tämä näkyy jo siinä, etteivät ihmiset kirjoita enää blogeja vaan ”kaikki” on instassa.
TykkääTykkää
Olen tuosta Mäkelän kirjasta nautiskellut sivu kerrallaan. Niin hyviä ajatuksia hänellä kirjoittamisesta! Kävin messuilla jo perjantaina niin silloin oli vielä hyvin kirjoja saatavilla.
Blogit alkavat tuntua jo vähän vanhanaikaisilta tänä tik tokin aikakautena, mutta ainakin itse jatkan sinnikkäästi. 😊
TykkääTykkää