MUOKATTU 12.10.2022 YHTEISLENKKIEN OSALTA.
Maratonista tuntuu kuluneen jo ikuisuus, vaikka oikeasti siitä on aikaa alle kolme viikkoa. Sanotaan, että maratonilta kestää palautua kuukauden ajan. Olen vasta ylittänyt puolivälin.
En tiedä, mihin kuukauden palautumisaika perustuu. Onkohan sitä kukaan oikeasti tutkinut? Paljon riippuu juoksijan taustasta. Huiputkaan eivät juokse monta maratonia vuodessa. Keho ei kykene siihen tai ainakaan se ei kykene kerta toisensa jälkeen ennätystulokseen.
Kuukauden palautumisaika on omassa tilanteessani hyvä ohjenuora. Ei ole mitään syytä, miksi minun pitäisi harjoitella samalla tavalla kuin kesällä ennen maratonia. Samalla, kun juoksuharjoitteluni on muuttunut tavoitteellisemmaksi, on siihen tullut selvä vuoden kierto.
Perheen ehdoilla ja muun elämän ohella liikkuva ei voi leikkiä oikeaa urheilijaa. Muut elämän prioriteetit ajavat juoksuharjoittelun ohitse.
Viime keväänä, kun olin päässyt hyvään harjoitteluvauhtiin kohti kevätmaratonia, sairastuin koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Meni kuukausi, ennen kuin tunsin olevani entiselläni. Olin samalla kuukauden perässä maratonharjoittelussa.
Muutin suunnitelmiani ja juoksin loppukevään ja alkukesän aikana kaksi puolimaratonia. Sain harjoitella kesän terveenä ja osallistuin maratonille vasta syyskuussa. Nyt palaudun siltä ja vietän niin sanottua ylimenokautta.
Ylimenokaudella olen tehnyt, mitä milloinkin on huvittanut. Olen käynyt kaksi kertaa juoksemassa (viiden ja kahdeksan kilometrin mittaiset lenkit), pyöräillyt asiointi- ja työmatkoja (28 ja 18 kilometriä), osallistunut Power Plate -lihaskuntotunnille ja käynyt kerran tekemässä jalkatreenin kuntosalilla. Kävelykilometrejä en ole mitannut.
En noudata juuri nyt mitään ohjelmaa, mikä on omalla tavallaan vapauttavaa. Iltoihin on tullut lisää aikaa, jonka olen välillä käyttänyt hyvin ja välillä en ihan niin hyvin. Ehkä on ollut ihan tervetullutta lojua sängyn päällä ja katsella turhia tv-ohjelmia.
Hömpän katsominen televisiosta alkoi tosin viime viikonloppuna kyllästyttää ja tartuin jälleen kirjaan. Ostin paljon uutta lukemista Turun kirjamessuilta, jossa kävin viime viikonloppuna.
Viimeiset kaksi viikkoa olen harjoitellut fiilispohjalta. Ylimenokauden, jonka kestoksi olen ajatellut yhtä kuukautta, jälkeen kaivan esiin saman juoksuohjelman, jolla harjoittelin tämänvuotiselle maratonille.
Aloitan peruskuntokauden ohjelmalla. Vuodenvaihteen jälkeen voin taas aloittaa varsinaisen maratonille tähtäävän juoksuohjelman. En ole vielä päättänyt, osallistunko keväällä maratonille. Viimeistään se tulee tapahtumaan syksyllä, sillä ilmoittauduin jo vuoden 2023 Espoo Rantamaratonille.
Suoranaisen laiskottelun ylimenokaudella kestää, kun tietää, että sitä ei kestä ikuisesti. Vuosien varrella olen oppinut, että aina ei voi eikä tarvitse olla kunnossa. Jos ei välillä muista levätä, keho keksii kyllä keinon, jolla juoksijan saa pakkolepoon.
Maratonin jälkeen olen tuntenut vasemman reiden ulkosyrjällä kireyttä lihaskalvoissa (ns. it-kalvo). Luulen sen johtuvat siitä, että vasen nilkkani kääntyy hieman sisään. Samalla polvi kääntyy sisään ja rasittaa kalvoja.
Olen käynyt kaksi kertaa hierojalla ja itse rullaillut reiden ulkosyrjää putkirullalla. Oikea osoite on kuitenkin kuntosali ja jalkatreeni. Eikä mikä tahansa treeni, vaan täsmäisku jalkoja suorassa linjassa pitäviin lihaksiin. Niitä löytyy muun muassa pakarasta.
Laiskat pakaralihakset ovat vaivanneet minua aiemminkin. Keväällä 2018 alkoi oikea lonkkani kipeytyä niin, että en pystynyt lopulta edes kävelemään kunnolla. Vaiva helpotti osteopaatin antamilla jumppaohjeilla. Piti kuitenkin olla kaksi kuukautta juoksematta ja palata juoksun pariin asteittain.
Aivan ensimmäistä kertaa vahvistin polven asentoa tukevia lihaksia alkuvuonna 2013, jolloin kaaduin liukkaalla jäällä. Tuolloin kyseessä oli oikea polveni, joka iskeytyi kovaan maahan ja kipeytyi. Fysioterapeutti näytti, miten kuntosalin alataljassa saa harjoitettua keskimmäistä pakaralihasta. Hän myös ohjasi vahvistamaan etu- ja takareittä kuntosalilaitteissa.
Viime kesä meni enimmäkseen juostessa ja nyt on aika vahvistaa juoksijalle tärkeitä lihaksia. Pidän kuntosalitreenistä, joten salille minun ei tarvitse itseäni pakottaa.
Loppuvuoden aikana ei ole mitään tarvetta yrittää nostaa juoksukuntoa. Sen aika on myöhemmin. Nyt riittää peruskunnon ylläpito ja lenkkeily silloin, kun huvittaa.
Jo ensi sunnuntaina 9.10.2022 on minun ja Juoksujalka vipattaa Merituulin yhteislenkki Tikkurilassa. Lähtö on Tikkurilan uimahallilta klo 11. Juoksemme rauhallisella 7:00-7:30 min/km -vauhdilla 1:30-1:45 h. Lenkille ovat kaikki halukkaat tervetulleita. Lisätietoa Facebook-tapahtumassa.
Lauantain 15.10.2022 järjestän puolestaan yhteislenkin Espoon Leppävaarasta. Tuolloin suuntaamme merenrantamaisemiin Laajalahdelle. Reitin pituus on 16-17 km. Vauhdiksi olen suunnitellut 6:30-7:00 min/km. Ilmoitan tarkan lähtöajan myöhemmin. Kannattaa seurata Lenkillä Facebookissa ja Instagramissa.
Lauantaille 15.10.2022 suunniteltu yhteislenkki peruttu.
LENKILLÄ 