Sisältää mainoslinkin FeelHobby-palveluun.
Hyppään maanantain yli tiistaipäivään. Tein aikahypyn kahden ja puolen vuoden taakse, jolloin olin viimeksi käynyt työpaikalla suihkussa. Ennen kaiken muuttanutta koronapandemiaa olin ehtinyt kerätä työpaikan lokeroon erinäistä kosmetiikkaa, hiustenkuivaajan, pyyhkeen ja varasukkia. Olin niitä myös paljon käyttänyt, sillä tapanani oli juosta ja pyöräillä työmatkoja. Nyt hoitoainepullosta tuli kokkareista nestettä ulos. Jouduin heittämään pois vanhentuneita ripsi- ja luomivärejä.
Käytettävä ennen -päivämäärän ylittäneet kauneudenhoitotuotteet olivat kirjaimellisesti kosmeettinen haitta. Ostan tilalle uusia ja jatkan siitä, mihin jäin. Yllätyin, miten pieneksi aika maaliskuun 2020 ja lokakuun 2022 välillä kutistui. Uudenmaan maakunta oli ehtinyt olla eristyksissä, olin käyttänyt maskia, luopunut siitä ja käyttänyt taas, tehnyt kaksi kesälomamatkaa etelän sijasta pohjoiseen, lentänyt Välimerelle. Työpaikkani suihkut ovat kellarikerroksessa kolmen oven takana. Kuljin matkan vanhasta muistista. Mangosuihkusaippuani tuoksui edelleen hedelmäiselle.
Ennen seikkailuani kellarikäytävillä ja mangontuoksuisissa saippuavaahdoissa olin tiistaiaamuna pyöräillyt 10,8 kilometrin matkan kotoani työpaikalleni Pasilaan. Ilman kiertoteitä matka olisi ollut tasan kymmenen kilometriä. Raitiovaunutyömaa matkan puolivälissä ja Ilmalan alueen loputon myllerrys lisäsivät metrejä matkaan. Hieman tavallista pidempään reittiin kului aikaa 34 minuuttia. Pyörä on nopea, ilmainen, ekologinen ja kuntoa kohottava vaihtoehto kulkea työmatkat. Nyt, kun junat ja muut julkiset kulkuvälineet ovat taas täynnä ihmisiä, on ulkoilmassa kulkeminen myös virusvapaa valinta.
Aloitin työmatkapyöräilyn elokuussa 2015 ja työmatkajuoksun jo ennen sitä. Rutiinit ehtivät syntyä, ja oli melko helppoa jatkaa siitä, mihin jäin. Kun suihkun jälkeen istuin työpisteelläni, mietin, millaista olisi ollut siirtyä työelämään korona-aikana. Ei olisi kunnolla tutustunut työtovereihin eikä välttämättä olisi ollut mahdollista totuttaa itseään vaikkapa juuri työmatkaliikuntaan. Olemme yhteiskuntana käyneet kovan prässin läpi viime vuosina.
Toimistolla vietetyn työpäivän jälkeen jatkoin matkaani kohti Helsingin keskustaa. Suuntasin Lapland Hotels Bulevardille Ice Powerin tarjoamille afterworkeille. Loppumatkasta talutin pyöräni Ruttopuiston halki. Matkaa kertyi yhteensä hieman alle viisi kilometriä. Vilkkaalla Bulevardilla pyöräteline löytyi lopulta hotellin sisäpihan viimeisestä nurkasta. Olin tapahtuman alusta viisi minuuttia myöhässä, kun viimein sain pyöräni kunnolla lukkoon ja kiinni pyörätelineeseen.
Afterworkeilla oli tarjolla kuohuvaa, pientä suolaista purtavaa ja tietoa Ice Powerin käytöstä. Tiesin heti, mihin kotona kokeilisin kylmägeeliä: maratonin jälkeen kiristäneeseen vasempaan reiteeni. Ice Powerissa ei ole lääkeaineita, joten sille ei käytännössä ole käyttörajoituksia. Parhaan tuloksen kuulemma saa, kun käyttöä jatkaa pidempään. Mukavana lisänä tapahtumassa sai kokeilla niska-hartiaseudun pikahierontaa.
Tapasin tapahtumassa Anni Metsolan, joka on yksi ensi vuoden Naisten Kymppi -tapahtuman juoksulähettiläistä. Kävelimme yhdessä tilaisuuden jälkeen Helsingin rautatieasemalle, jossa tiemme erosivat. Talutin pyörääni. En lähtenyt enää pyöräilemään keskustasta kotiin vaan otin pyöräni mukaan paikallisjunaan. Jäin pois Leppävaarassa ja pyöräilin asemalta kotiin. Kaikki päivän pyörämatkat yhteenlaskettuna pyöräilin tiistaina 18 kilometriä.
Keskiviikko oli treenien osalta välipäivä. Torstaiaamuna oli heti päästävä kuntosalille ennen etätyöpäivän aloittamista. Menin lämmittelemään juoksumatolle. Matolla oli mukava juosta rennolla vauhdilla musiikkia kuunnellen. Olen päättänyt loppuvuonna panostaa lihaskuntoon ja etenkin juoksijalle tärkeiden lihasten vahvistamiseen. Pakaran ja reiden lihakset pitävät jalkaa ja polvea linjassa ja suorassa. Juoksumatto syötti väsymättä tietä eteeni, ja teki mieli juosta pidempäänkin. Lopetin 20 minuutin kohdalla ja siirryin vapaan harjoittelun alueelle.
Jossakin aikaisemmassa kuntosaliohjelmassani oli tähtikyykkyjä. Ne ovat askelkyykkyjä, joita tehdään eteen, taakse ja sivulle. Päätin tehdä niitä, sillä aikoinaan ne oli merkitty kuntosaliohjelmaani nimenomaan juoksua silmällä pitäen. Otin painoksi kuuden kilogramman kahvakuulan ja aloin kyykätä. Treeni meni perille, sillä tulevina päivinä reiteni ja pakarani olivat arkoina. En enää tiennyt, mihin reiden lihaskalvojen kiristys päättyi ja mistä lihasarkuus alkoi. Tuumailin, että parempi aloittaa rauhallisesti salitreeni, sillä liika on liikaa siinäkin.
Perjantaina pidin lepopäivän, mutta lauantaiaamuna löysin itseni jälleen kuntosalilta. Pidin lupaukseni ja annoin jaloille lepoa. Lämmittelin crosstrainerissa ja tein sen jälkeen ylävartalon treenin. Olen blogiyhteistyönä saanut tutustua FeelHobby-palveluun, jossa on kotijumppien ohella ohjeita kuntosalitreeniin. Olin ottanut ideoita ylävartalon treeniin kyseisestä nettipalvelusta. Uutena liikkeenä kokeilin takaolkapäävetoa taljassa (face pull). Siitä tuli heti suosikkiliikkeeni. Kaikki liike yläselässä tuntuu hyvältä, kun arkena istun niin paljon tietokoneen äärellä.
Oli lauantai, vapaapäivä ja tietenkin saunapäivä. Jäin saliharjoittelun jälkeen vielä rauhassa saunomaan ja tarjottiinpa Fressissä (Käynnit Fressissä saatu blogin kautta.) kahvitkin vielä treenin päälle. Eksyin saunaan todellisen saunojan kanssa, joka lupaa kysymättä heitti ensi kahteen otteeseen neljä kauhallista vettä kiukaalle ja viimeisellä kerralla vielä viisi. Istuin kuitenkin meistä pisimpään saunassa, koska olin päättänyt kerrankin istua siellä ilman mitään kiirettä.
Sunnuntaille olin sopinut yhteislenkin Tikkurilaan juoksukaverini Juoksujalka vipattaa Merituulin kanssa. Lauantai oli ollut sateinen ja tuulinen päivä, mutta sunnuntai oli kaikkea muuta. Tapasin Merituulin ja paikalle saapuneen Emilian Tikkurilan uimahallilla. Lähdimme juoksemaan Keravanjoen vartta pitkin.
Jossain vaiheessa huomasin, että autonavaimeni oli pudonnut juoksutakkini taskusta. Ei auttanut muu kuin juosta takaisin tulosuuntaan. Harmitti, että takiani lenkkiin tuli ylimääräistä matkaa. Tietenkin harmitti myös huolimattomuuteni. Pidän itseäni tarkkana ihmisenä, mutta en voinut olla ajattelematta toukokuuta, jolloin hukkasin käsilaukkuni Naisten Kympin tapahtuma-alueelle. Hukata on liioittelua, sillä jätin laukun maahan ja unohdin niille sijoilleen. Laukun kadottamisella oli tuolloin onnellinen loppu ja sain omaisuuteni takaisin, kun joku ystävällinen henkilö oli palauttanut laukkuni infoon. Tällekin tarinalle oli onnellinen loppu, kun noin puoli kilometriä juostuamme tapasimme koiranulkoiluttajan, joka juuri oli nostanut avaimeni maasta. Matka jatkui.
En ollut juossut yli kymmenen kilometrin mittaista lenkkiä maratonin jälkeen. Olin laittanut lenkkareihini vanhat pohjalliseni, jotka tukevat vasemman jalan pitkittäisholvia. Lihasten vahvistaminen on ensisijaista, jotta jalka pysyy suorassa linjassa lonkasta nilkkaan. Pohjallinen on ensiapua, joka tuntuu auttavan. Jalka kesti hyvin reilun 12 kilometrin lenkin, jonka kauniissa syysilmassa juoksimme. Keskivauhti oli maltillinen 6:56 min/km.
Lokakuun ensimmäisellä viikolla Google muisti minua syyskuun yhteenvedolla. Puhelimeni nähtävästi laskee itsekseen, miten paljon istun autossa tai julkisissa kulkuvälineissä, miten paljon juoksen ja miten monta kävelykilometriä minulle kuukaudessa kertyy. Syyskuun kävelysaldo näytti 59 kilometriä. Mittaan kävelylenkkejä urheilukellolla vain poikkeustapauksissa. Puhelin sen sijaan kulkee lähes poikkeuksetta taskussa, jos käyn kesken työpäivän happihyppelyllä, teen kauppareissun kävellen tai haen paketin postista.
59 kilometriä voi olla melko todenmukainen lukema. En pidä joka päivä urheilukelloa kädessäni. Se mittaa myös kotona kävellyt askeleet, joita puhelin taas ei rekisteröi, koska se pysyy kotona paikoillaan. Lukemilla ei edes ole mitään väliä, mutta haluan vain tuoda esille, että näiden listattujen harjoitusten lisäksi harrastan hyötyliikuntaa, joka osaltaan pitää yllä peruskuntoa. Kävelin paljon myös tarkastelussa olleella viikolla, vaikka en sitä erikseen tuo esiin.
Uusimman tutkimuksen mukaan työikäisten päivästä katosi 400 askelta. Tunnistan ilmiön. Juoksuharrastukseni ansiosta askeleita kertyy paljosta kotona istumisesta huolimatta, joten tilanteeni ei kokonaisuudessaan ole huolestuttava. Arkiliikkumiseni on vähentynyt, kun työmatka on usein pelkkä siirtyminen pöydän äärestä toiseen. Sitä yritän paikata edellä mainitsemillani tavoilla: työn tauottaminen ja ulos lähteminen sekä asiointimatkojen hoitaminen mahdollisuuksien mukaan kävellen. Käyn kävelyllä myös muuten vain perheeni ja ystävieni kanssa, vaikka sitä ei juuri someen tai muualle tule jaettua. Kävelylenkit yksin omia ajatuksiaan miettien tai toisen henkilön kanssa jutustellen ovat kuitenkin sitä merkityksellisintä liikuntaa.
LENKILLÄ 