Osallistuminen Espoo Rantamaratonille saatu.
16.9.2023 järjestettävään Espoo Rantamaratoniin on aikaa hieman yli viisi viikkoa. Espoo Rantamaratonilla voi juosta myös 5-21 kilometrin mittaisia lyhyempiä matkoja, mutta nyt näyttää siltä, että osallistumiseni vuoden toiselle maratonille on mahdollista.
Kyseessä on kahdeksas maratonini. Edellisen juoksin toukokuun lopulla Helsingissä. Vaikka olen taittanut 42 kilometrin matkan juosten jo monta kertaa, omat kyvyt ja taidot alkavat tapahtuman alla aina epäilyttää.
Viime viikko (31.7.-6.8.2023) oli pitkästä aikaa ehjä ja onnistunut harjoitusviikko. Olen pysynyt edellisen maratonin jälkeen terveenä, mutta ajoittain juoksu on saanut väistyä muiden menojen tieltä.
Välillä kyse on ollut arjen välttämättömyyksistä ja välillä asioista, jotka ovat juoksua tärkeämpiä. Viimeksi mainittuja olivat esimerkiksi viimeisellä kesälomaviikolla tuttavien luona kyläily ja grillailu, siskon luona vierailu ja ystävien kanssa festareilla hengailu.
Toivon, että juokseminen on elämässäni mukana kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen asti ja vielä sen yli. Samalla haluan pitää kiinni suhteistani ystäviini ja sukulaisiini.
Mutta nyt viime viikon treeneihin. Ne alkoivat maanantain 6,5 kilometrin mittaisella peruskestävyyslenkillä. Olin edellisenä päivänä juossut vajaan kahden tunnin pituisen pitkän lenkin, joten kevyellä iltalenkillä oli hyvä hypätä uuden harjoitusviikon kelkkaan.
Peruskestävyyslenkit ovat maratonharjoittelun perusta. 6,5 kilometrin ja 40 minuutin mittainen juoksu saattaa tuntua vaatimattomalta, mutta ei ole merkityksetön. Säännöllinen juokseminen totuttaa ja vahvistaa jalkoja kestämään rasitusta.
40 minuutin mittainen lenkki on helppo toteuttaa arjessa. Olin aloittanut samana päivänä työt viiden viikon kesäloman jälkeen. Sain seurakseni puolisoni. Katselemme toisiamme kaikki päivät kotona, koska olemme molemmat olleet etätöissä maaliskuusta 2020 alkaen. Mukavaa, kun voimme ainakin 40 minuutin verran jakaa myös juoksuhulluuttani.
Tiistai on joogapäivänäni. Koska olin päättänyt kyseisellä viikolla myös tehdä mahdollisimman monen harjoitusohjelman harjoituksista, lähdin heti töiden jälkeen juoksemaan vetoja ja vielä sen jälkeen joogaan.
Tiistai oli ollut sateinen. Lähdin t-paidassani ja vajaamittaisissa trikoissani kohti Leppävaaran urheilupuistoa. Alkoi sataa ja sade vain yltyi. Pystyin juomaan taivaalta tullutta vettä, joka virtasi pitkin kasvojani.
Olen useasti kyseenalaistanut harrastukseni järkevyyden, ja se tapahtuu juuri tällaisina hetkinä. Onnekseni en ollut ainoa sateessa juokseva. Kun näin muita läpimärkiä lenkkeilijöitä, tunsin kuuluvani joukkoon.
Juoksin 1,57 kilometrin mittaisen matkan Leppävaaran urheilupuistoon. Se toimi lämmittelynä ennen päivän varsinaista treeniä eli ”tonnin vetoja”. Vetoja oli merkitty ohjelmaani viisi.
Venyttelin lyhyesti ja lähdin juoksemaan ensimmäistä 1 000 metrin vetoa. Juoksin vedot Leppävaaran stadionin takana olevalla pellolla. Siellä on juuri sopiva hieman yli kilometrin mittainen asfaltoitu rata. Mittasin matkan urheilukellollani.
En mielelläni juokse pitkiä vetoja stadionin juoksuradalla, sillä pientä ympyrää joutuu kiertämään aivan liian monta kertaa.
Vauhtini oli jokaisessa viidessä 1 000 metrin vedossa keskimäärin 5:10-5:15 min/km. Syke pysyi enimmäkseen alle 160:n. Vetojen välissä pidin 90 sekunnin mittaisen kävelypalautuksen.
Loppuverryttelynä juoksin kotiin 1,73 kilometriä. Vedot kävelypalautuksineen kerryttivät viikkokilometrejä 5,51 kilometrin verran. Alku- ja loppuverryttelyt mukaan lukien juoksin tiistaina 8,81 kilometriä.
Kävin kotona nopeassa suihkussa, söin hieman ja lähdin joogaan.
Keskiviikkona juoksin jälleen kevyen peruskestävyyslenkin. Keräilin samalla roskia mukanani olleeseen hedelmäpussiin. Pysähtely, kyykkiminen ja kurkottelu monipuolistivat lenkkiä. Vetopäivän jälkeen keholle teki hyvää rauhallinen meno.
Kuuntelin juostessa musiikkia ja tutuissakin maisemissa uppouduin omiin ajatuksiini. Löysin roskia kerätessäni yhden panttipullon, jonka ennen kotiin menoa palautin lähimarkettiin. Seisoin kanssajonossa hikiset lenkkivaatteet päälläni ja tunsin, kuin olisin tupsahtanut siihen toisesta todellisuudesta muiden arkiostosten keskelle.
Tämä pako arkitodellisuudesta alkoi ja päättyi kotiovelle ja kesti hieman yli tunnin. Juoksin yhteensä 8,85 kilometriä. Pysähtelyiden vuoksi keskivauhtini laski ja oli 7:11 min/km. Pullopantin ansiosta ehdin tienata lenkin aikana 0,20 euroa.
Torstaina pidin lepopäivän ja kävin illalla elokuvissa. Oppenheimer oli parempi kuin osasin odottaa. Liput toiseen tämän kesän hittielokuvaan on jo varattu, ja ensi viikolla näen vihdoin myös Barbie-elokuvan.
Perjantaissa parasta oli perjantaifiilis. Jos töihin paluussa viiden viikon loman jälkeen oli jotain hyvää, niin se oli tämä olo. Ensimmäisen lomaviikon, josta oli tullut myös tehokas treeniviikko, jälkeen väsytti.
Kävin illalla vielä viiden kilometrin lenkillä, jonka juoksin todella rauhallisesti. Keräilin jälleen roskia, mutta tällä kertaa niitä ei löytynyt paljon. Hyvä niin. Pysähtely vei aikaa, ja viiden kilometrin juoksemiseen kului 37 minuuttia keskivauhdin ollessa 7:20 min/km.
Viikon pitkä lenkki oli merkitty harjoitusohjelmaani lauantaille. En olisi jaksanut enkä oikein ehtinytkään juosta lenkkiä silloin.
Olen ottanut valmiin juoksuohjelman maratonoppaasta, mutta muokkaan sitä itse tarpeen tullen sopivammaksi.
Lauantaina kävin kaupassa, kuljetin lasta harrastukseensa (taas ne alkavat!), siivosin ja järjestelin kaappeja remontin jäljiltä. Kuljetimme Sortti-asemalle muun muassa lähes 20 vuotta käytössä olleet yöpöytämme. Mitä kaikkea yöpöydän laatikkoon olikaan tullut säilöttyä! Löytyi Slovenian tolareita ja tahmaisia kurkkupastilleja.
Juoksin pitkän lenkin sunnuntaina. Ohjelman mukainen 28 kilometrin lenkki kuulosti pitkältä, mutta yhden lepopäivän jälkeen olo oli taas energinen.
Juoksin ensin itsekseni tunnin ajan, kunnes sain kaverin seurakseni. Lähdimme kiertämään Laajalahtea.
Lämmin sää ei helpottanut urakkaa. Pidin mielessäni, että 28 kilometrin juoksemisen ei kuulukaan tuntua helpolta. Tapahtumapäivänä tilanne on eri, sillä jalat ovat kevyet ja levänneet, keho tankattu täyteen hiilihydraatteja ja nestettä ja matkan varrelta saa juomista lisää.
Otin ensimmäisen geelin tunnin kohdalla ja kaksi muuta siitä 45 minuutin välein. Söin siis yhteensä kolme energiageeliä. Join puoli litraa urheilujuomaa ja kaksi desilitraa vettä. Ne kuljetin mukana juomaliivissäni.
Nestettä olisi voinut olla enemmänkin mukana, mutta en ollut asiasta huolissani. Sitä olisi tarvittaessa voinut ostaa mistä tahansa matkan varrella olleesta kaupasta tai kioskista.
25 kilometrin jälkeen juoksukaverini jäi kyydistä, ja taitoin loppumatkan yksin. Ennen kuin erosimme, huikkasin kaverilleni, että käyn ostamassa jostain vielä juomista. Pihiys kuitenkin iski, ja juoksin suoraan kotiin.
Kotona täytin 1,5 litran limsapullon vedellä. Kyllä voikin raikas kylmä vesi maistua hyvältä, kun on oikein jano!
Lenkille tuli yhteensä mittaa 28,61 kilometriä ja aikaa kului 3:02 tuntia. Keskivauhtini oli 6:23 min/km.
Näin pitkien lenkkien juokseminen ei ole välttämätöntä, kun harjoittelee maratonille. Olen vain hieman yllytyshullu. Kun ohjelmassa niin luki, juoksin.
Pitkiltä lenkeiltä kestää palautua. Pidin kaksi lepopäivää juoksusta ennen kuin lähdin seuraavan kerran lenkille.
Kun pitkät lenkit pitää kohtuullisen mittaisina, riittää yksi lepopäivä välissä. Ylipitkät lenkit altistavat rasitusvammoille, joita kukaan juoksija ei tässä tai muussakaan vaiheessa harjoituskautta halua riesakseen.
28 kilometrin lenkki toi varmuutta siihen, että reilun viiden viikon kuluttua jaksan juosta 42 kilometriä.
Myös viikon jokainen muu lenkki vei minua lähemmäksi seuraavaa tavoitetta. Tulee kaikin puolin vahva olo, kun pystyy juoksemaan.
Viime viikon juoksukilometrit olivat yhteensä 57,81 . Tavallista pidemmän sunnuntailenkin vuoksi viikkokilometritkin olivat normaalia isommat.
Reilu viisi viikkoa on sellainen aika, että ihmeitä ei pysty enää ennen maratonia tekemään, mutta kuntoaan pystyy vielä hiomaan.
Kompastuskiveni on nopeuden ja tietynlaisen sähäkkyyden puuttuminen. Jaksan, mutta olen hidas. Tätä asiaa ei voi päälleen kääntää muutamassa viikossa, mutta lenkit vaihtelevalla nopeuksilla ovat tarpeen jatkossakin.
Hienointa on tietenkin se, että jaksaa juosta. Viimeksi eilen keskustelimme kaveriporukan kesken siitä, miten yksi jaksaa joogata kaksi tuntia, toinen pelata tennistä tunnin ja yksi (se olen minä!) juosta kolme tuntia. Jostain muuta saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä tunnin juoksulenkki, joka taas itselle on peruskauraa. Niin sitä sokeutuu omille kyvyilleen.
Olen iloinen myös ehjästä harjoitusviikosta, jolla on hyvä jatkaa kohti syksyn kokokohtaa Espoo Rantamaratonia.
LENKILLÄ 