Uncategorized

Miten korvaan juoksun, kun en voi juosta

Askelsin kuntosalin crosstrainer-laitteessa ja katsoin ohi kulkevia ihmisiä ikkunan läpi. Joku katsoi takaisin ja siirsin nopeasti katseeni takaisin laitteen näyttöruutuun. Siinä ei näkynyt muuta kuin kulutetut kalorit ja kuljetut kilometrit. Mietin, tässäkö tulen jatkossa tekemään ”pitkikset”, kun en ole päässyt juoksemaan. Pelkkä ajatus kahden tunnin crosstrainer-treenistä puistatti.

Koko kansan personal trainer Jutta Gustafsberg sanoi jossain TV-ohjelmistaan, että viisi minuuttia alkulämmittelyä riittää. Minäkin olin menossa tekemään salitreeniä, mutta lämmittelin laitteessa kokonaiset viisitoista minuuttia, kun oli jälleen lupa nostaa hiki pintaan. Liikunta oli pannassa kokonaan viikon ajan luomenpoiston ja ommelten vuoksi (lue lisää viikon juoksutauosta täältä).

img_5243
Kuva: Jenni Somervalli. Housut: Stadium, saatu blogin kautta.

Syy juoksemattomuuteen on oikea lonkankoukistajani, joka on oireillut jo muutaman viikon. Helsinki10:llä juoksin kymmenen kilometrin ennätykseni, mutta sen jälkeen ovatkin olleet juoksut vähissä. Ensin piti jättää väliin Espoon iltajuoksu ja sitten vielä Helsinki City Run. Valehtelisin jos väittäisin, ettei harmita. Harmittaa, mutta vastoinkäymiset pitää kääntää haasteiksi.

Syytä kivulle menen seuraavaksi pohtimaan osteopaatin luo. Siihen asti liikun siten, miten ”rampa” jalkani antaa myöten. Keskiviikkona pyöräilin työmatkoja yhteensä 26 kilometriä. Kyllä tuntui hyvältä. Jostain syystä jalka ei oireile pyöräillessä, ja voi sitä vauhdin huumaa, kun pääsin viilettämään kesäaamussa.

Talven aikana pyöräily on jäänyt vähemmälle, koska joko aina säästelin jalkojani tulevaa lenkkiä tai treeniä varten tai sitten jalkani olivat väsyneet viikonlopun pitkiksestä tai Juoksuklubimme treeneistä. Keskiviikkoaamuna pursusin energiaa yli viikon jatkuneen pakkolevon jälkeen. Kapeilla kesärenkailla rullasi kevyesti.

img_5143-1

Pyöräily ei korvaa juoksua muun muassa sen vuoksi, että siinä ei tule juoksulle ominaista iskutusta. Mutta oikealla tekniikalla siitä saa hyvän korvaavan aerobisen treenin, jolla voi pitää yllä peruskuntoa. Pyörässäni on kääntöpolkimet, joiden toinen puoli on lukkopoljin. Varastossa minulla on pyöräilykengät, joita en ole vielä uskaltanut ottaa käyttöön. Uhka vai mahdollisuus?

Pyöräilystä saa parhaan hyödyn, kun vastus on tarpeeksi pieni ja kadenssi (poljinnopeus) suuri. Silloin pyöräily ei ole runttaamista kovalla voimalla vaan pyörittämistä. Vielä kun uskaltaisin ottaa lukkopolkimet käyttöön… Kokeilin niitä kerran omassa pihassa ja meinasin silloin jo kaatua.

img_5245

Perjantaina kuntosalilla onnistui crosstrainerissa askeltaminen. Sen perään tein treenin vanhan saliohjelmani mukaan. Ohjelma on alunperin tehty juoksuharrastustani silmällä pitäen, eikä sisällä kovin raskaita jalkaliikkeitä. Jätin pois askelkyykyt eteen, koska ne eivät tuntuneet hyvältä kipeälle jalalle. Sen sijaan tein askelkyykkyjä sivulle ja jalkaliikkeitä alataljalla.

Nyt on hyvä tilaisuus treenata corea ja ylävartaloa kuntoon, kun juoksu on toistaiseksi tauolla. Salilla käynti ei ole koskaan ollut minulle pakkopullaa, vaan tykkään käydä kolistelemassa painoja. Irtisanoin salikorttini vuodenvaihteessa, kun en ehtinyt käydä salilla ja maksoin kuitenkin kallista kuukausimaksua. Täytyisi löytää tähän joku toimiva ratkaisu, jotta salikäynnit eivät jäisi vallan, vaikka tästä taas pian pääsisin takaisin juoksupoluille.

Kuntosali ja pyöräily – niillä jatkan siihen asti kun saan jalkani kuntoon. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Kuukauden kuluttua koittavalle etelänmatkalle olen jo suunnitellut hankkivani vesijuoksuvyön, jos en pääsekään aamulenkeilleni. Kahden viikon laiskottelu ei vain ole juttuni.

img_5246
Kuva: Jenni Somervalli

Onneksi on vaihtoehtoja juoksulle. Huomaan jo suunnittelevani uusien pyöräilyvarusteiden ostamista, juoma- ja kännykkätelineen kiinnittämistä pyörään, uusia pyöräilyreittejä. Huomaan myös harjoitteluni olleen kovin yksipuolista talvella. Nytkö se sitten kostautuu? Mene ja tiedä. En jää kuitenkaan sitä miettimään vaan katson luottavaisena eteenpäin.

Follow my blog with Bloglovin

2 kommenttia

  1. Ilman muuta kannattaa harjoitella ajamaan lukkopolkimilla. Varmasti se vauhtikin siitä vielä paranee, ja pyörä on lopulta jopa helpompi hallita, kun jalat ovat kiinni polkimissa. Eihän sitä lopulta pyörälenkillä montaa kertaa tarvitse jalkoja edes polkimista irroittaa, ehkä ihan keskustaa lukuunottamatta. Tsemppiä harjoitteluun!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s