juoksu

Juosten syyslomalle

Alkukesästä saatoin vain haaveilla työmatkajuoksusta. Vajaan 13 kilometrin juokseminen kuulosti utopialta, sillä pelkkä kävely sattui. Pyöräilin ahkerasti työmatkoja. Pyöräillessä jalkaan ei sattunut, mutta heti kun hyppäsin alas satulasta ja talutin pyöräni työpaikan parkkihalliin, pieni kolotus lonkassa muistutti: vielä ei ollut juoksun aika.

Kesä oli kuuma. Otin kesästä kaiken irti, vaikkakin eri tavalla, kuin olin ajatellut. Nautin lasillisen vino biancoa Venetsiassa, uin Päijänteessä ja join järvivedestä keitettyä kahvia, menin nukkumaan auringon noustessa. Jos luet blogipostauksiani kesän ajalta, löytyvät nämä kaikki sieltä.

Kuva Tokoinrannasta, puista ja veneesta merenladella.
Tokoinranta Helsingissä.

Elo- ja syyskuussa pyöräilin työmatkat kaksi kertaa viikossa. Olen myös pystynyt juoksemaan kaksi lenkkiä viikossa ilman kipuja. Ensimmäinen työmatkajuoksu sai odottaa lokakuulle asti. Työmatkajuoksu vaatii enemmän suunnittelua kuin pyöräily: pyörän selässä kulkee helposti työkone, ylimääräinen vaatekerta tai vaikkapa ruokatunnilla tarjouksesta ostetut shampoo ja hoitoaine. Juostessa juoksureppuun mahtuu vähemmän tavaraa.

Kannan usein työkonetta mukanani, joten sopiva päivä työmatkajuoksuun on sellainen, kun konetta ei tarvitse kuljettaa. Aloitin perjantaina syysloman, joten pystyin jättämään tietokoneen työpaikalle. Aamulla menin töihin bussilla ja lenkkarit valmiiksi jalassa. Olin pakannut mukaani juoksurepun, juoksuvaatteet, kännykkää varten olkavarsitelineen ja kuulokkeet. Työpaikalla otin pienemmän juoksurepun isomman repun sisältä kuin maatuska-nuken.

reppu juoksureppu lidl
Molemmat reput Lidlistä. Sininen reppu on aikaisemmin ostamani juoksureppu. Vihreä reppu saatu.

Työpäivän aikana join paljon vettä, mutta lopetin juomisen iltapäiväkahvin aikaan. Lounaaksi hain sushia, joka on sopivan kevyttä ruokaa ennen juoksua. Vuorotellen istuin ja seisoin työpöydän ääressä. Tunsin, että jalkojen lihakset olivat hieman kipeät edeltävän päivän jalkapainotteisesta Training for Warriors -treenistä. Juoksijan logiikalla ajattelin, että vajaan kolmentoista kilometrin juoksu on sopivaa palauttelua.

Perjantain työmatkajuoksu ei kuulunut viikon juoksuohjelmaan. Omaan ohjelmaani se sopi hyvin. Oli hienoa sulkea työkone, vetää työhuoneen ovi perässään kiinni ja kirjaimellisesti juosta lomalle. Varsinainen siirtymäriitti, jonka tein myös hiihtolomalle jäädessäni viime helmikuussa. Tuolloin myös juoksin ensimmäisenä aamuna loman jälkeen töihin, mutta tällä kertaa sama ei tule toistumaan.

Olen menossa ensi viikolla ennalta suunniteltuun pieneen leikkaukseen, josta seuraa ainakin viikon juoksutauko. Leikkaava lääkäri toivottavasti osaa antaa tarkat ohjeet, milloin voin harrastaa jälleen liikuntaa. Minähän en kauan jaksa paikoillani olla. Siinä siis toinen hyvä syy juosta ”varastoon”.

syksy vaahteranlehti ruska lenkkarit
Työmatkajuoksuun valitsin mukavat Adidas Supernovat.

Työpäivän jälkeen juoksemaan lähteminen tuntuu aina raskaalta. Asiaa ei helpota heti kotimatkan alussa oleva pitkä ylämäki. Jalkani olivat valmiiksi väsyneet edellisillan takakyykyistä ja maastavedoista. Vastoin kaikkia oletuksia juoksin kevyin askelein. Tarkistin kellostani, juoksinko erityisen hitaasti, kun meno tuntui niin kevyeltä. Ei, ei sekään ollut syynä. Juoksin noin 6:15 min/km.

Kyllä tämä varmasti pian alkaa tuntua raskaalta, ajattelin. Ei alkanut. Jalkojen paino tuntui ensimmäisen kerran kymmenen kilometrin kohdalla. Edes selässä ollut juoksureppu ei saanut oloa tukalaksi, vaan jatkoin juoksua ihmeissäni. Mistä nyt tuulee, kun meno on kuin tiensä seinän läpi vapauteen järsineellä (toimisto)rotalla. Ei edes tuullut. Ruskan värjäämät puut seisoivat hievahtamatta kaunistamassa maisemia.

junarata pensas ruska
Työmatkan varrella näkyi monia eri ruskan värejä.

Kolmetoista kilometriä on aikaisemmilla mittareillani laskettuna keskipitkä lenkki. Sellainen perus-peruslenkki, joita juoksen arki-iltoina. Nyt se oli pisin lenkki sitten kevään. Edellisen lähes yhtä pitkän lenkin juoksin kaksi viikkoa aikaisemmin.

Juoksutauko oli pitkä ja tauko saattoi myös olla syy, että juoksu oli nyt niin kevyttä. Rennosti otettu kesä teki hyvää, oli johtopäätökseni. Kaikki hyvät ateriat, iloiset illanvietot ja auringossa paistattelut kantavat edelleen hedelmää. Annoin kehoni levätä, vaikka vastustelinkin asiaa monesti kesän aikana.

Kuva juoksijasta vaahteralehtien kanssa.
Melkein perillä jo. Lokakuussa tarkenee vielä hyvin ilman takkia.

Nyt kirmasin mielelläni pienelle syyslomalle. Juoksumatka oli 12,84 kilometriä ja aikaa siihen kului pienine pysähdyksineen 1:23 tuntia. Jalat olivat illalla juoksun jälkeen kankeat – sitä en kiistä. Kävin vielä lyhyellä kävelyllä, söin ja join hyvin ja venyttelin. Tällä viikolla juoksuohjelmassani on vielä viiden kilometrin testilenkki, johon alan valmistautua seuraavaksi.

Follow my blog with Bloglovin

2 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s