juoksu MATKAT

Lenkillä Gran Canarialla

Kuuden vuoden ajan, jonka olen harrastanut juoksua, olen pakannut etelänlomille mukaan juoksuvarusteet. Tämän vuotinen viikon mittainen Kanarian reissu ei tehnyt poikkeusta. Lomamme kolmantena päivänä eli maanantaina lähdin majoituspakastamme aamulenkille. Yön jälkeinen viileys, huhuilevat kyyhkyset, jakeluautojen kolina ja kahviloissa tuoleja asettelevat aamuvuorolaiset. Ne loivat äänimaiseman, joka toi välittömästi mieleen niin monet aiemmat lenkit.

Olen syksyn ajan ollut Juoksuopiston verkkovalmennuksessa. Olen ylittänyt 12 viikon puolimaratonille tähtäävän kurssin puolivälin, mikä tarkoittaa piteneviä lenkkejä ja suurempaa harjoitusmäärää. Päätin, että lomalla en edes yritä tehdä harjoitusohjelman mukaisia lenkkejä vaan juoksen sen mitä ehdin. Kyseessä ei ollut äidin treeniloma vaan koko perheen aurinkomatka ja viikon pako pimeästä Suomesta.

Kuva, jossa oranssi t-paita.
Aamu- ja iltalenkit tarkeni juosta t-paidassa.

Aamuvirkkuna ehdin juosta aamulenkit ennen kuin muu perhe ehti aamupalalle. Kahden tunnin aikaeron ansiosta en tarvinnut edes herätyskelloa ja olin valmiina lähtöön auringon noustessa. Marraskuussa Kanarian saarilla on noin 20-25 astetta lämmintä. Shortsit ja t-paita olivat sopiva vaatetus. Kun olen juossut aamulenkkejä Manner-Espanjassa tai Italiassa, on oltava hihaton paita ja liikkeellä heti auringon ensi säteiden kanssa. Lämpötila nousee kesäkuukausina nopeasti hellelukemiin ja ilman kosteus hoitaa loput. Marraskuinen Gran Canaria oli miellyttävämpi juoksijalle, joka vain nääntyy liiassa kuumuudessa.

Aamulenkit sopivat minulle muutenkin paremmin. Jaloissa ei ole vielä päivän painoa ja askel on kevyt. Eurooppalaiseen tapaan syöminen painottuu iltaan, jolloin ennen lenkkiä ravinnoksi riittää lasi vettä tai tuoremehua. Lenkin jälkeen on mukava istua nälkäisenä muun perheen kanssa aamupalapöytään.

Kuva, jossa nainen seisoo kivella ja katsoo horisonttiin.
Ensimmäisellä aamulenkillä Puerto Ricossa.

Perheen yhteisillä matkoilla emme juurikaan majoitu hotelleihin. Tälläkin kertaa olimme vuokranneet kahden makuuhuoneen ja yhdistetyn keittiön/oleskelutilan huoneiston, jossa oli oma terassi ja muiden huoneistojen kanssa jaettu uima-allas. Puerto Ricon rantaan oli tasan kilometrin matka.

Olemme olleet perheen kanssa Gran Canarialla kaksi kertaa aiemmin, jolloin majoituimme molemmilla kerroilla Maspalomasissa. Puerto Rico oli tuttu vain yhdeltä ravintolaillalliselta. En ollut luonnollisesti aiemmin juossut Puerto Ricon rannoilla. Yllätyin, miten hieno rantareitti oli tehty yhdistämään Puerto Ricon ranta ja viereinen Amadoresin ranta. Aamuinen Atlantti tyrskysi rantakiviin, kun juoksin noin kilometrin mittaista rannat yhdistävää tietä.

Kuva, jossa atlantin valtameri.
Puerto Ricon ja Amadoresin rannat yhdistävä jalankulkutie.

Jotta sain noin tunnin lenkin tehtyä, piti juosta myös Puerto Ricon ranta päästä päähän ja kierrellä vuokrahuoneiston lähikatuja. Gran Canarialla on paljon korkeuseroja, joiden ansiosta juokseminen ei käy liian leppoisaksi. Löhöilyn makuun tottuneelle lomakropalle herättely heti aamusta teki vain hyvää. Maanantain aamulenkille kertyi pituutta 9,16 kilometriä ja aikaa kului 59:22 minuuttia.

Seuraava mahdollisuus lenkkeilyyn tarjoutui jo seuraavana päivänä eli tiistai-iltana. En yleensä juokse perättäisinä päivinä, koska kunto nousee levossa ja jaloille on annettava aikaa palautua. Lomalla olen huomannut palautumisen olevan nopeampaa. Ehkä siihen vaikuttavat lämpö, riittävä uni ja ruoka, lepääminen ja jopa uima-altaassa tai meressä oleskelu. Vedenpaine takaa luonnon omat kompressiosukat jalkoihin.

Tiistaina tein hieman lyhemmän lenkin: 6,5 kilometriä ja 40:31 minuuttia. Juoksin auringon laskiessa ja katselin oranssin tulipallon katoamista horisontin taakse. Juoksu on minulle tapa pysyä kunnossa, olla sosiaalinen ja saada henkistä virkistäytymistä fyysisen lisäksi. Juoksu on myös tapa kokea luontoelämyksiä. Atlantin valtameri näytti edessäni lähes äärettömältä. Yhdellä suunnalla näkyi viereinen Teneriffan saari ja sen siluettia dominoiva Teiden tulivuori. Tunsin oloni pieneksi.

Kuva, jossa juoksija katsoo laskevaa aurinkoa.
Tiistai-illan kaunis auringonlasku.

Viimeisenä lomapäivänä perjantaina ampaisin taas aamulenkille. Olin käynyt torstaina tunnin kestäneessä urheiluhieronnassa, joka sai viimeisetkin kiristykset katoamaan kehosta. Miksi onkin niin, että vasta loman loppuessa alkaa olla täysin levännyt olo?  Loma oli selvästi tehnyt tehtävänsä. Olin saanut ajatukset pois arjesta ja rentoutunut niin fyysisesti kun henkisesti.

Tein jo tutuksi tulleen lenkin. Puerto Ricon ranta päästä päähän, rantareittiä pitkin Amadoresin rannalle, sen juokseminen päästä päähän, takaisin Puerto Ricoon ja lähikatujen juokseminen niin kauan, että tunti tuli täyteen. Tunnissa ehdin juosta 9 kilometriä.

Kuva, jossa Juoksuopiston paita.
Juoksuopiston t-paita ja verkkovalmennus saatu blogin kautta.

”Ei tunnu missään”, ajattelin. Kesällä toivuin rasitusvammasta ja tuolloin minulla oli lupa juosta vain lyhyitä juoksua ja kävelyä yhdistäviä lenkkejä. Nautin toki suuresti niistäkin, kun sain vihdoin juosta. Nyt olen taas kunnossa, jossa pystyn ja jaksan juosta helposti tunnin lenkin. Mikä parasta, lonkassa ei ollut mitään tuntemuksia.

Lue lisää kesän Italian matkan lenkeistä täältä.

Perjantain aamulenkin jälkeen menin suoraan hikisenä ruokakauppaan. Ostin aamupalalle tuoretta patonkia, vesipullon ja itselleni oranssin urheilujuoman. En edes katsonut, mitä kaikkea keinotekoista se sisälsi, mutta hyvälle se maistui tunnin hikoiltuani. Alkoholijuomat jätin koko matkan ajaksi muiden nautittavaksi. Ehkä E-aineita sisältänyt juoma ei ollut suurin pahe.

Kuva, jossa kaupan urheilujuomia.
Lähikaupassa oli monenlaista urheilujuomaa tarjolla.

Viikon lomamatkan kilometrisaldo oli noin 25. Juostessa pääsee tutustumaan lomapaikkaan aivan eri tavalla. Aamulla kadut eivät ole vielä ruuhkaisia, ja nautin katsella uuteen päivään heräävää elämää. Tykkään suolaisen veden tuoksusta ja merituulesta. Hyvän olon päivään antavasta liikuntasuorituksesta. Pimeään ja kylmään Suomeen palaaminen ei juuri nyt tunnu kivalta, mutta juoksu jatkuu täälläkin, ja se piristää mieltä.

Follow my blog with Bloglovin

4 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s