Juoksuharjoitteluni runkona on syksyn ajan toiminut Juoksuopiston verkkokurssi (saatu blogin kautta). Viime viikko oli harjoitusten osalta kevyt, mutta siihen keveys ja kiireettömyys sitten jäivät. Kevyen viikon tarkoituksena on palautua edellisten viikkojen rasituksesta ja antaa kunnon nousta. Minä taasen olin haalinut kaikkea muuta menoa, kun harjoituksiin ei tarvinnut varata paljon aikaa.
Viikko alkoi maanantain yhteensä noin 26 kilometrin työmatkapyöräilyllä. Sain mennen tullen tuhrautumaan aikaa huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Syynä oli joko paksummat talvirenkaat, paksumpi vaatetus tai edellisen päivän pitkä lenkki, joka venähti puolimaratonin mittaiseksi. Maanantaina vietin pyörän selässä yhteensä 1:50 tuntia.
Pyöräily ei ollut osa viikon harjoitusohjelmaa, mutta pyöräilen työmatkoja aina kun mahdollista – harjoitusohjelmasta viis. Se on mainio keino saada liikuntaa arkeen. Ensimmäisen varsinaisen juoksuohjelmaan kuuluvan harjoituksen tein keskiviikkoiltana. Juoksin viikko-ohjelmaan kuuluvana extraharjoituksena puolen tunnin lenkin. Se meni rennolla otteella musiikkia kuunnellen. Silloin, kun lyhyttä lenkkiä ei ole tarkoitus juosta kovaa, on viisi kilometriä pelkkää nautiskelua.
Torstaina alkoi menoputki, jollaiseen en ole tottunut. Töiden jälkeen kävelin kampaajalle, joka laittoi hiuksiini uutta väriä ja taikoi pituuksiin ihanat laineet. Lisäsin meikkiä naamaan ja kävelin vaateliikkeeseen, jossa osallistuin asiakasiltaan ja sain esitellä liikkeen vaatteita muille paikallaolijoille. Ilta oli täynnä hyvää energiaa, joka nosti mielialaa. Ilo kupli kuin pinkki juotava laseissa.
Palasin vasta illalla kotiin lähteäkseni perjantaiaamuna taas töihin puoli kahdeksalta. Sain töihin uuden tietokoneen ja voi materialismin ylistys! Minun teki mieli silitellä uutta pientä läppäriäni, joka jatkossa kulkee helpommin mukana pyöräillessä ja myös juostessa. Minulta ei puutu muuta kuin juoksureppu, johon koneen voi sujauttaa. Vanha juoksureppuni ei siihen oikein sovi.
Perjantaina kävin iltapäivällä kotona vaihtamassa vaatteet. Illalla oli työpaikan pikkujoulut, joissa kävin syömässä, juomassa kuplivaa ja pyörähtämässä tanssilattialla. Taksitolpalle kävelin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, sillä seuraava meno odotti jo aamulla: tyttöjen reissu Tallinnaan.
Lepuutin yhden yön päätä tyynyllä ja aamulla olin tunnissa lähtövalmis laivalle. Bussi- ja junamatkalla keskustaan naputtelin blogikirjoitusta, sillä en ollut ehtinyt kirjoittaa blogia kiireisellä viikolla. Lopputuloksen voi käydä lukemassa täältä.
Länsisatamassa tapasin kaksi pikkusiskoani ja astuimme laivaan. Sää oli aurinkoinen ja kirkas, mutta tuuli teki merelle vaahtopäitä. Menomatka laivalla oli tuskainen merenkäynnin vuoksi. Perillä Tallinnassa ilma oli kirpeä ja oloni helpotti heti maihin päästyäni. Maissaoloaika oli reilu kuusi tuntia, ja siinä ehdimme käydä ostoksilla, ihailla vanhan kaupungin joulutoria ja juoda kahvit tunnelmallisessa kahvilassa.
Garmin-kelloni näytti, että olin kävellyt lauantaina yhteensä 12,5 kilometriä. Päätin, että se korvaa viikon ensimmäisen avainharjoituksen, joka oli 90-120 minuutin kävely maastossa. Eikö Tallinnan mukulakivikadut olekin aika epätasainen maasto? Olen parilla aikaisemmalla kerralla käynyt juoksemassa Tallinnassa, kun kyseessä on ollut pidempi reissu. Käy lukemassa lisää Lenkillä Tallinnassa.
Olin takaisin kotona myöhään lauantai-iltana. Ajattelin, että rauhoitan sunnuntain täysin kotona lasten kanssa olemiselle, enkä lähde lenkille, jos väsyttää. Ulkoilin aamupäivällä, mutta silti illalla oli vielä olo, että voisi jaksaa heittää yhden lenkin. Niinpä onnistuin mahduttamaan viikkoon vielä toisenkin avainharjoituksista.
Harjoitus koostui 40 minuutin juoksusta sekä 3×20 metrin pakarajuoksusta, 3×20 metrin vuoroloikista ja 3×20 metrin juoksuvedoista. Olen todella huono tekemän vetoja, ellei minua pakoteta. Nytkin ajattelin ensin, että juoksen vain 40 minuutin lenkin. Osuin kuitenkin valaistulle ja tyhjälle hiekkakentälle, joka oli kuin suunniteltu vetojen tekemiseen. ”Irrottelu” teki todella hyvää. Helmasyntini on tehdä aina vain samanlaisia lenkkejä, mutta pienikin tavallisesta poikkeava harjoittelu antaa jaloille erilaisia ärsykkeitä. Suosittelen.
Viikkosaldo juoksun osalta oli 14 kilometriä, kun se edellisellä viikolla oli ollut 46. Kevyt viikko harjoitusten osalta, mutta muuten tunsin olevani menossa koko ajan tukka putkella. Miehellä oli päävastuu lasten- ja kodinhoidosta. Onneksi koululaiset osaavat olla jo itsekseen, mutta ikävöin kotiväkeä heti, kun olen enemmän poissa.
Tämä viikko osoitti jälleen, miten juoksuharjoittelussa on otettava huomioon muun elämän tuoma rasitus. Oli se sitten hyvää tai huonoa rasitusta. Kaikki menoni olivat oikein mukavia, mutta silti väsyttäviä. Siihen jos päälle olisi tehnyt kovia harjoituksia, olisi kokonaisrasitus noussut helposti liian suureksi.
Kivoille jutuille ”ei” sanominen kirpaisee välillä, mutta yhden ihmisen aika ei riitä kaikkeen. Lisäksi en voi ajatella vain itseäni, sillä ajastani kilpailevat muutkin perheenjäsenet. Kotona olen alkanut valmistautua jouluun ja joulun alla käyvien vieraiden tuloon. Olen jynssännyt suihkutiloja ja pyyhkinyt keittiön kaapin ovia. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin iloinen, että puuhaa ja menoa riittää. Minulle ei oikein palkallaan olo sopisikaan.
LENKILLÄ 