Osallistuminen Helsinki City Marathonille saatu blogin kautta.
Hups. Tuli ilmoittauduttua maratonille. Olen tänä vuonna mukana Helsinki City Running Dayn Street Teamissa. Jäsenet harjoittelevat kohti jotain Helsinki City Running Dayn juoksumatkaa. Olen juossut Helsinki City Run -puolimaratonin vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2017. Vuonna 2016 juoksin ensimmäisen maratonini ja nyt olisi luvassa seuraava: Helsinki City Marathon. Olemme yhtä vanhoja, City Marathon ja minä. Molemmille tulee tänä vuonna 39 vuotta täyteen. Nelikymppisiä odotellessa.
Maratonharjoittelussa minua tulee valmentamaan Juoksuliikkeen Ira Hassinen. Hän on luvannut laatia minulle harjoitteluohjelman* kevääksi. Lisäksi aion kevätkaudella käydä Juoksuliikkeen treeneissä. Aloitin jo tällä viikolla, kun kävin tekemässä ryhmän kanssa vetotreenin Espoon Keskuspuistossa. Juoksuliike Espoon treenit järjestetään keskiviikkoiltaisin.
Viime kevään kokemuksista viisastuneena kuuntelen kehoani tarkalla korvalla. Jos lonkka alkaa kipuilla, vaihdan matkan lyhempään. Toukokuun 18. päivänä on tarjolla myös esimerkiksi Helsinki City 5 -katujuoksu. Kävin heti tammikuun alussa osteopaatin vastaanotolla* Suomen Urheiluhierontakeskuksessa. Tarkistimme tämänhetkisen tilanteeni. Osteopaatti Ari-Pekka Kanerva oli sitä mieltä, että turha liikaa varoa.
Osteopatiasta sain alunperin parhaan avun rasitusvammaan. Lonkka kesti hyvin juoksua syksyn ajan. En tehnyt niin ahkerasti voima- ja muita treenejä, kuin osteopaatti oli minua ohjeistanut. Nyt kahvakuula, putkirulla ja kuminauha ovat olleet jälleen ahkerassa käytössä olohuoneessamme. Etsin myös sopivaa kuntosalia, johon voisin hankkia salijäsenyyden. Pelkällä jäsenyydellä lihaskunto ei tosin kasva.
Loppuvuodesta juoksin jo muutamia yli 20 kilometrin lenkkejä. Jaksoin yllättävän hyvin. Kesän ja juoksutauon aikana kunto ehti laskea, mutta olen päässyt taas pitkien lenkkien makuun. Syksyn treenasin Juoksuopiston 12 viikon ohjelman* mukaisesti ja sain itseni puolimaratonkuntoon kuten pitikin. Nyt Iran ohjeilla pyrin maratonkuntoon.
Tapasin viime viikolla lounastreffeillä Pikkuliten-blogia pitävän Poppiksen. Tutustuin häneen jo Midnight Run -lähettiläsaikanani vajaa kaksi vuotta sitten. Oli mukava nähdä kasvotusten pitkästä aikaa. Puhuimme paljon muustakin, mutta tietenkin juoksu oli ykkösaihe.
Poppis on juossut 27 maratonia ja tälle vuodelle hänellä on kolme maratonilmoittautumista. Hän on siis todellinen konkari minuun verrattuna. Meinasin pudota sushiravintolan puupenkiltä, kun Poppis sanoi, että vuoteen 2016 asti kaikki hänen harjoituslenkkinsä olivat alle 20 kilometrin mittaisia. Minä varmistelin 25 kilometrin pitkiksellä ennen ensimmäistä maratoniani. Senkin jälkeen olen muuten vain juossut yli 25-27 kilometrin mittaisia pitkiksiä.
Ensimmäisen maratonini juoksin Helsinki Spring Marathonilla huhtikuussa 2016. HSM juostiin neljänä kierroksena. Juoksin sen niin tasaisella tahdilla, että kierrosajoissa oli vain joitain sekunteja eroa. Arvattavasti sain kuulla asiasta juoksua harrastavilta tuttaviltani, jotka olivat seuranneet kierrosaikojani. Loppuaikani keväisessä iltapäivässä oli 4:39 tuntia. Peruskestävyysvauhdilla juostuna maraton ei oikeastaan missään vaiheessa tuntunut pahalta. Seinä ei tullut vastaan eikä tehnyt mieli lopettaa.
Tällä kertaa haen samanlaista fiilistä kuin ensimmäisellä maratonilla. Aion juosta siten, että pääsen maaliin. Toki olisi mukava parantaa loppuaikaa. Yhden kerran 42,2 kilometrin matkan juosseena tiedän, että matkaa on kunnioitettava. On pidettävä mielessä vanha viisaus ”Matka ei tapa, vauhti tappaa”. Pystyn täysin allekirjoittamaan tuon.
Tänään osallistuin Helsinki City Running Dayn yhteislenkille Pirkkolassa. Olin ensin ajatellut yhteislenkkiä osana pidempää lenkkiä. Yhteistyö juoksuvalmentaja Iran kanssa alkaa jo ensi viikon tiistaina, jolloin juoksen viiden kilometrin testijuoksun. Iralta tuli viesti, että täytyy ottaa pari päivää iisisti. Voisin osallistua korkeintaan jommalle kummalle rauhallisemmalle noin tunnin pituiselle lenkille. No niin, tältä tuntuu, kun on juoksuvalmentaja.
Juoksin ryhmässä, joka eteni noin seitsemän minuutin kilometrivauhdilla. Yhteislenkki kiersi Helsingin Keskuspuistossa. Sää oli täydellinen talvijuoksuun. Minulla oli nastalenkkarit jalassa, mutta enimmäkseen tien peitti kerros pakkaslunta. Juoksuharrastuksessa olen aina tykännyt yhteisöllisyydestä ja sosiaalisuudesta, vaikka juoksu yksilölaji onkin. Puolet yhteislenkistä juoksin muiden juttuja kuunnellen, mutta puolivälissä huomasin, että ryhmässä oli tuttu kasvo keskiviikon Juoksuliikkeen treeneistä. Loppupuoli meni leppoisasti hänen kanssaan jutellessa. Tästä se lähtee, matka kohti Helsinki City Marathonia.
*) saatu blogin kautta.
LENKILLÄ 