juoksu

Yksityiskohtaisesti juoksusta

Osallistuminen HCM:lle ja valmennus saatu blogin kautta.

Muokattu 11.3.2019: Puolimaratonin ennätykseni 1:53:13 on syksyltä 2017.

Kun on ollut kolme vuotta ilman, on se kuin ensimmäinen kerta. Maratonilla siis. Tämän kevään tavoitteeni on 18.5.2019 juostava Helsinki City Marathon. Olen juossut aiemmin yhden maratonin Helsinki Spring Marathonilla 24.4.2016. Lähtö oli Pukinmäen yleisurheilukentän vierestä kello 11. Oli puolipilvinen kevätpäivä ja lämpötila noin kymmenessä asteessa. Olin syönyt aamupalaksi kaurapuuroa ja… Ai miten niin muistan päivän tapahtumat tarkasti?

Ensimmäisestä kerrasta opin, että yhteen tiettyyn juoksutapahtumaan tähtääminen on riskialtista. Voi käydä paska mäihä. Voi sairastua kisaviikolla norovirukseen ja tyhjentää elimistöään, kun muut tankkaavat. Sellainen ”tapering” sillä kertaa. Pidättelin oksennusta ja katsoin netin kautta kaikki Teemu Selänteen luotsaamat Supertähdet-ohjelman jaksot. Kaudella oli mukana muun muassa Formula1 -kuljettaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen. Sohvalla seuranani oli aina joku kolmesta sairaasta lapsesta. Mieheni lensi maratonpäivänä aamukoneella Yhdysvaltoihin ja sairastui siellä. Paska homma sekin.

Tämän vuoden alussa tein päätöksen, että lähden jälleen treenaamaan kohti maratonia. Jätin jossittelut sikseen ja huolet lonkan rasitusvamman uusimisesta. Ira Hassinen on rakentanut tarpeitani hyvin vastaavan treeniohjelman. Esimerkkinä voin mainita tämän viikon treenit eli maanantain työmatkapyöräilyt reilu 25 kilometriä, tiistai-illan yhdeksän kilometrin peruskestävyysenkin, keskiviikon 12 x 200 metrin vetotreenin Juoksuliikkeen kanssa, torstain kuntosalitreenin ja perjantain vetotreenin matolla (tonnin ja kahden tonnin vedot). Lauantaina vedän henkeä ja sunnuntaina juoksen muiden mukana Helsinki City Running Dayn yhteislenkillä Helsingin Pirkkolasta.

lankoski4
Kuva: Marika Sandberg. Kengät New Balance, saatu.

Juuri ennen h-hetkeä sairastuminen on koettu kerran ja se kieltämättä kummittelee mielessä. Toinen uhka yhteen ja ainoaan tapahtumaan tähtäämisessä on se, että kun olen saavuttanut tavoitteen, kyllästyn. Vuonna 2016 se oli lähellä. Huhtikuisen maratonin jälkeen jatkoin juoksuharjoittelua läpi kesän, mutta juoksin ehkä noin kerran viikossa.

Kesällä 2016 lomailimme perheen kanssa kaksi viikkoa Italiassa Toscanan maakunnassa. Siellä juoksin useana päivänä viikossa. Juoksin aamuisin, ennen kuin yli 30 asteen helle alkoi helliä lomalaisia. Muistan, miten keskellä Grosseton peltoja muut pyöräilijät ja juoksijat tervehtivät minua iloisesti ”Buongiorno!”. Peltojen yllä lensivät Grosseton lentotukikohdasta ilmaan nousseet äänekkäät Eurofihgter Typhoon -hävittäjälentokoneet.

Juoksin läpi kesän 2016 Espoossa, Toscanassa, Turussa, Helsingissä. Syyskuussa juoksin uuden puolimaratonin ennätyksen Espoon Rantamaratonin puolikkaalla. Viiletin violetissa tapahtumapaidassa ajan 1:54:13. Ei kesä ihan harakoille ollut mennyt, vaikka kaikki tavoitteellisuus loppui kuin seinään, kun olin ylittänyt maratonin maaliviivan.

lankoski3
Kuva: Marika Sandberg

Nyt olo on ollut koko alkuvuoden innostunut, tyytyväinen ja luottavainen. Sen jälkeen, kun kirjoitin tuntemuksiani postaukseen Rasitusvamman vanki, olen jättänyt jossittelun. Maraton onnistuu tai ei onnistu. Olen pystynyt tekemään lähes kaikki Iran harjoitusohjelmaani merkitsemät harjoitukset. Toistaiseksi on jäänyt väliin yksi testijuoksu viime viikon keskiviikkona. Silloin vitutti eräs blogipostaus (ei oma). Töissä venyi pitkään ja ajoin Skoda Superbilla espoolaisen paritalon autokatokseen, kun olisi pitänyt jo olla matkalla Juoksuliikkeen treeneihin toisaalla Espoossa.

Olo on alkuvuoden ollut fyysisesti ja psyykkisesti hyvä. Sen jälkeen, kun loppuvuodesta 2016 parannuin alalohkokeuhkokuumeesta, olen käynyt kaksi kertaa vaa’alla. Ei siis hajuakaan, mitä 38,5-vuotias kehoni painaa. Vaatteissa huomaan pientä väljyyttä. Vaa’alla käynti ei edes kannattaisi, sillä paljon liikkuvalla se näyttää aina enemmän kuin vähän liikkuvalla, mutta normaalipainoisella. Lihas painaa enemmän kuin läski. Oli miten oli, toukokuussa elopaino on raahattava 42,2 kilometrin matkan verran läpi Kuusisaaren, Lehtisaaren, Lauttasaaren… Vieläpä kaksi kertaa.

lankoski2
Kuva: Marika Sandberg

Olenko miettinyt lainkaan muita juoksutapahtumia? Olen ja en ole. En edes tiedä muita kesällä järjestettäviä maratoneja, johon voisin vaihtoehtoisesti osallistua. Ainostaan yhdestä juoksutapahtumasta olen jo vähän tiedustellut. Voitin siellä naisten sarjan kesäkuun 10. päivä vuonna 2017. Olipa kivaa kuulla oma nimi, kun voittaja kuulutettiin megafonilla. Sain kolme pulloa Karin havupuu-uutejuomaa.

Mainitsemani juoksutapahtuma on Siikaisissa. Sieltä ovat kotoisin dekkarikirjailija Reijo Mäki, paras isä eli minun isäni ja myös akustista kitaraa näppäilevä ja lauluja luritteleva Mikko Harju. Kahdella edellä mainituista on muutakin yhteistä, mutta jätetään se tähän. Juoksutapahtuman nimi on Miljoonan sentin hölkkä (laskit oikein, että kymmenen kilometriähän siitä tulee). Lämminhenkiseen kylätapahtumaan osallistun taas mielelläni, jos se tänä vuonna vain järjestetään.

Valokuvaaja Marika Sandberg
Kuva: Marika Sandberg

Jatkan harjoittelua kohti Helsinki City Marathonia. En jossittele, murehdi, tee ongelmista isompia kuin ne ovat. Teen pienen back up planin. Ehkä merkitsen kisakalenteriin jotain muutakin kuin isoilla kirjaimilla HCM. Tällä hetkellä harjoittelu sujuu ja olo on monin puolin hyvä. Kahden viikon päästä Skoda Superbin nokka suunnataan kohti Yllästä, jolloin juoksuun tulee viikon tauko. New Balancen lenkkarit vaihtuvat Yokon optigrip-suksiin. Ja ehkä vähän muuhunkin.

Teksti, jonka juuri luit, oli tarkoituksella täynnä turhia yksityiskohtia. Ajattelin, että kirjoitan tekstin, jota kukaan ei voi kopioida ja väittää sitten omakseen. Tammikuussa kirjoitin bluetooth-kuulokkeista arvion blogiini. Ihmetys oli suuri, kun osia siitä oli lainattu toiseen blogiin, jossa myös oli arvio samoista kuulokkeista.

Se, että muuttaa hieman sanajärjestystä tai vaihtaa sivulauseiden paikalle lauseenvastikkeita, ei oikeuta lainaamaan ilman lähdetietoja. Itse välttelen lauseenvastikkeita. Eräs kirjoituskouluttaja on antanut minulle ohjeen, jonka mukaan lauseenvastikkeilla ei ole mitään virkaa.

Toisen blogin kirjoittaja väitti, että oli ottanut tietoja bluetooth-kuulokkeiden valmistajan sivuilta. Osoitin väitteen seikkaperäisesti vääräksi, minkä jälkeen toisen blogin kirjoittaja suostui hieman muokkaamaan omaa tekstiään ja poistamaan sieltä osia.

Jospa tällainen yksityiskohdilla ryyditetty teksti ei kelpaisi plagioinnin kohteeksi? Omannäköisen tekstin kirjoittaminen ei vaadi muuta kuin sen, että kirjoittaa omin sanoin omasta elämästään, ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Ei se sen vaikeampaa ole. Minä tunnistan kyllä oman tekstini. Se on omasta kynästäni.

Lisäys 19.3.2019: Toisen bloggaajan alunperin 26.2.2019 omassa blogissaan julkaisema blogiteksti bluetooth-kuulokkeista on nyt poistettu kokonaan.

Yksi kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s