Kisaraportti

Kisaraportti: 10 km Helsinki Spring Marathonilla

Tilaisuus teki varkaan. Osallistuin lauantaina Helsingin Pukinmäessä järjestetyn Helsinki Spring Marathonin kymmenen kilometrin kisaan. Juoksin tapahtumassa maratonin kolme vuotta sitten. Maraton juostiin tuolloin ja tänä vuonna neljänä kierroksena. Kymmenen kilometrin reitti kulki osin maratonin reittiä, joten maisemat olivat tuttuja.

En ollut etukäteen ilmoittautunut juoksutapahtumaan. Viikolla suunnittelin, että jälki-ilmoittaudun paikan päällä puolimaratonille. Valmentajani Ira Hassinen torppasi suunnitelmani suoralta kädeltä. Sain luvan juosta vain kymmenen kilometriä.

Sattuman kautta sain lopulta ilmaisen osallistumisen kymmenen kilometrin kisaan. Juoksututtuni oli voittanut osallistumisoikeuden arvonnassa, mutta joutui luopumaan siitä. Olin valmis juoksemaan toisen nimellä ja numerolla, mutta sain tapahtumapaikalla numerolapun omalle nimelleni.

Kymmenen kilometrin lähtö oli puoli kahdelta. Lähtökarsinassa olisi pitänyt olla jo kymmenen yli yksi, mutta käytännössä juoksijat valuivat paikalle vain vähän ennen lähtölaukausta.

Lämmittelin ennen lähtöä hölkkäämällä Pukinmäen kentän reunalla. Tein myös vähän koordinaatioharjoituksia kuten polvennosto-, pakara- ja saksijuoksua. Lopuksi tein muutaman nopean dynaamisen venyttelyn reisille ja lonkankoukistajille.

Olin pukenut päälleni pitkät juoksutrikoot, pitkähihaisen urheilupaidan, t-paidan ja kaulaan tuubihuivin. Vaatetuksen valinta oli helppo ja osoittautui oikeaksi. Takissa olisi tullut kuuma, vaikka lämpötila oli viiden asteen paikkeilla. Kengiksi valitsin New Balancen Fresh Foam Zante Pursuit kengät, jotka kevyinä kenkinä olivat juuri sopivat kymmenelle kilometrille. (NB kengät saatu blogin kautta.)

Asetuin lähdössä joukon hännille. Suunnitelmani oli juosta matka alle tuntiin. Ennätykseni kymmenellä kilometrillä on viime vuoden Helsinki10:llä juoksemani 48:53. En lähtenyt missään nimessä tavoittelemaan uutta ennätystä. Valmentajani oli kehottanut ottamaan kisan maltilla. Olin flunssan jälkeen juossut vasta kaksi lenkkiä.

Starttipistooli paukahti ja napsautin oman kelloni päälle. Heti ensimmäisten kymmenien metrien aikana tuli selväksi, että edessäni oli runsaasti minua hitaampia juoksijoita. Ohittelin heitä, sillä halusin joka tapauksessa juosta alle tunnin ajan.

Olin pelännyt, että joutuisin juoksemaan yksikseni. Massatapahtumia pienemmissä tapahtumissa juoksijoita ei riitä runsain mitoin jokaiseen vauhtiryhmään. Pelko oli turha. Ensimmäiset kilometrit juoksin jonossa muiden kanssa. Vauhtini asettui noin 5:20 minuuttiin/kilometri. Ohitin hitaampia juoksijoita ja pidin yllä tasaista vauhtia. Vauhti asettui päivän kuntoon sopivaksi.

Kymmenen kilometriä ei ole suosikkimatkani. Koko matka on mentävä vauhtikestävyysalueella ja siinä rajoilla, että maitohappo vielä huuhtoutuu lihaksista. Keskisykkeeni oli 162. Maratonia ajatellen tiedän lähteä matkaan huomattavasti hitaammalla vauhdilla, jotta jaksan koko matkan.

Puoliväli ja juomapaikka tulivat nopeasti vastaan. Päätin, että en ota juomista. Kymmenen kilometriä jaksaa juosta ilman juomista ja pelkäsin myös vauhdin hidastumista ja jalkojen kangistumista, jos pysähdyn.

Kahdeksannen kilometrin keskivauhtini oli 5:06 min/km. Yhdeksännellä kilometrillä oli melko paljon mutkia, käännöksiä ja nousuja. Vauhti laski 5:26 minuuttiin/kilometri. Tunsin, että minulla on vielä paukkuja ottaa loppukiri, ja viimeinen kilometri kulki 4:40 min/km. Kisa päättyi Pukinmäen yleisurheilukentälle, jonka rataa kiersin viimeiset sadat metrit.

Nettoaikani oli 52:22. Se oli itselleni yllätys. Lähdin alittamaan tuntia, mutta alitus lähes kahdeksalla minuutilla oli paremmin kuin osasin odottaa. Tiesin, että en edes ollut antanut kaikkeani. Jouduin hieman hillitsemään menohaluja edeltävän flunssan vuoksi.

Viime syksynä aloin rakentaa juoksukuntoa uudelleen juoksutauon jälkeen. Syksyn ja alkuvuoden aikana tehty työ kantaa nyt hedelmää.

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen, että lähdin kisaan mukaan. Suurin jännitys rapisi pois, vaikka olen monesti juoksutapahtumiin osallistunutkin. Silti aina miettii, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, onko kaikki tarvittava mukana ja onko tankannut oikein.

Onnistuneesta kisasta sain positiivisen kokemuksen. Kunnon testaaminen tässä vaiheessa kevättä oli lopulta ihan hyvä juttu. Kunto on lähes samalla tasolla kuin vuosi sitten ennen rasitusvammaa. Se tuo luottamusta itseen maratonin alla. Lisäksi pääsin pitkästä aikaa kokemaan juoksutapahtuman huuman. Juoksuharrastuksen ehdottomia kohokohtia.

3 kommenttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s