Juoksu- ja saliohjelma saatu yhteistyönä blogin kautta.
Olen perheeni kanssa viikon lomalla Teneriffalla. Juoksuvalmentajani Ira Hassinen saatteli minut matkaan sanoin ”älä ressaa”. Jonkinlainen liikkuminen on kuulunut lomiini jo usean vuoden ajan, joten ihan liikkumattakaan en osaa olla. Mutta Iran käskystä en myöskään ota stressiä treeneistä.
Lomalla on enemmän aikaa juosta tai tehdä muita treenejä, nukkua pidempään ja paremmin, syödä runsaammin ja saa levätä enemmän kuin kotona arjessa. Aika hyvä kombo, jossa treeni ei ole rasite vaan mukava osa lomaa.
Lensimme Suomesta keskiviikkoiltana Teneriffalle. En ole pitkien lentojen ystävä, mutta reilun kuuden tunnin lento meni melko mukavasti. Kolme lastamme ovat jo niin isoja, että he istuivat tyytyväisinä paikoillaan. Riitti, kun he saivat ruokaa ja tuijottaa puhelimiaan.
Itse söin, luin, nukuin hetken aikaa ja taas luin. Matkustamossa oli ahdasta. Minulla ei tosin ollut niin ahdasta kuin mukana matkustaneilla espanjalaisilla koripallonpelaajilla. Tai ainakin sellaisiksi heidät oletin. Urheilupaitoihin pukeutuneiden miesten päät hipoivat kattoa, kun he kulkivat käytävällä. Yksi katsoi kannettavalta tietokoneeltaan koripalloa.
Olemme vuokranneet huvilan Chayofasta, joka sijaitsee jonkin verran sisämaassa. Lenkille ei pääse suoraan ovelta, sillä ohitse menee vain iso tie, jossa ei ole käytännössä lainkaan piennarta. Mutta kun uskaltaa tieltä maastoon, on siellä hyvät mahdollisuudet polkujuoksuun.
Nappasin torstai-iltana vesipullon mukaani ja lähdin reippailemaan läheistä rinnettä ylös. Ajoittain näkyi valmiiksi tallautunutta polkua ja osin puikkelehdin kaktusten välistä omia reittejäni pitkin. Kerran raapaisin reiteni kaktuksen piikkeihin ja vähän siinä piti vuodattaa verta. Mutta ihan vähän vain.
Kengiksi reissuun valitsin Sauconyn polkujuoksukengät ja ne tuntuvat olevan nappivalinta. Pohjassa on sopivan karkea kuviointi, jotta ne pitävät hyvin pienessä kivikossa tai pehmeässä hiekassa. Loppumatkasta juoksin pitkin asfalttitietä, jossa kengät tuntuivat myös mukavilta.
Lenkki jäi alle viiden kilometrin mittaiseksi. Aurinko oli laskemassa, enkä todellakaan halunnut jäädä piikkikaktusten keskelle, kun pimeä laskeutuisi. Suomessa auringonlaskut ovat hitaita, mutta mitä etelämmäs tulee, sitä nopeammin aurinko painuu mailleen. Niinpä pidin kiirettä.
Maisemat olivat upeat. Majapaikkamme näkyi alempana, joten oli helppo nähdä, mihin suuntaan piti kulkea. Meri kimalteli kauempana ja toisessa suunnassa kohosivat yhä korkeammalle kipuavat kukkulat. Pitää tulla paremmalla ajalla uudestaan, jolloin ehtii juosta pidempään ilman pelkoa pimeästä.
Juoksuvalmentajani Ira on myös personal trainer ja hän on laatinut minulle saliohjelman syksyksi ja talveksi. Ilokseni huomasin, että matkan ajalle Ira oli merkinnyt kaksi kuntosalikäyntiä. Ja vielä parempaa, että kuntosali löytyy melkein nurkan takaa: lomapaikassamme on sali, jota voi käyttää 8 euron kertamaksua vastaan.
Menimme mieheni kanssa perjantai-iltana käymään kuntosalilla. Vastaan tuli henkilökunnan jäsen, jolle selitimme, että haluamme tulla salille. Hän peri meiltä kertamaksun ja kysyi, haluammeko käyttää cardio- vai painnonnostopuolta. No molempia tietenkin!
Lämmittelin 15 minuuttia crosstrainerissa ja siirryin kolistelemaan painojen kanssa. Tein kahvakuulaheilautuksia, maastavetoa, pystypunnerruksia… Pian meidät jo kerran tavannut henkilökunnan jäsen tuli itsekin nostelemaan painoja. Hetken aikaa touhujamme katseltuaan hän kertoi, että sali on sitten lauantaina kiinni, mutta auki taas sunnuntaina.
Sain tehtyä ihan kunnon salitreenin. Yhdistelin kaksijakoisen ohjelmani liikkeitä. Pääasia, että hiki virtasi ja tunsin tehneeni jotain. Osin hiki tuli siitä, että tilassa ei ollut minkäänlaista ilmastointia, mutta osin se oli ihan ”oikeaa” hikeä.
Matka on puolivälissä ja vielä ehtii vaikka mitä. Suunnitelmissa on yksi pidempi juoksulenkki sekä yksi salikäynti. Muuten loma koostuu perheen kanssa olemisesta, uimisesta, auringonotosta, lukemisesta, hyvästä syömisestä… Juuri toivotunlainen breikki pimeään syksyyn.
LENKILLÄ 