Kirja-arvio: Karita Tykkä – Hyvä elämä

Kirja saatu.

Karita Tykkä on 43-vuotias hyvinvointivalmentaja, life coach ja luennoitsija. Tapasin Karitan lokakuussa OmniVegan -vitamiinisarjan infotilaisuudessa, jossa hän oli pitämässä luentoa. Sain tuolloin Karitan uuden kirjan itselleni. Karita oli minulle tuttu ennestään vain vuoden 1997 Miss Suomena. Silloin hänet tunnettiin vielä tyttönimellä Tuomola.

Kirja Hyvä elämä Rakkaudella, Karita (Readme.fi 2019 463 sivua) on naisen kirjoittama kirja naisille. Ainakin toivon, että mahdolliset mieslukijat eivät ota neuvosta vaaria liian kirjaimellisesti. Avantouintia harrastava Karita Tykkä vihjaa, että pukukopeissa on ihania naisia ja siellä voi käydä hyviä keskusteluja mummojen kanssa (s. 215).

Kirja antaa nimensä mukaisesti vinkkejä hyvään elämään. Se on jaoteltu teemoittain viiteen lukuun: mieli, lifestyle, keho, kauneus ja ravinto. Kaksi ensimmäistä lukua vievät kirjan sivuista noin puolet. Pidin niitä myös kirjan ehdottomasti mielenkiintoisimpana ja antoisimpana osiona.

Koko kirjan läpi välittyy viesti siitä, että on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on. Jos elämässään haluaa tehdä muutoksen, on silloinkin tavoitteena oltava omannäköinen elämä, jonka mallia muut eivät sanele.

Sisäisestä äänestä Karita kirjoittaa, miten se ”leimaa sinut epäonnistujaksi – huonoksi” (s. 28) ja jatkaa, että ”Ohjaksia ei kannata antaa sisäiselle äänelle – – – vaan pyrkiä pitämään matkan kulku omissa käsissä.” (s. 38) Etenkin silloin, kun on aika luoda tai tehdä jotakin uutta tai astua epämukavuusalueelle, ”sisäinen puhe, ego ja epävarmuus kuiskaa korviimme.” (s. 234).

Olen itsekin kirjoittanut aiemmin blogissani sisäisestä äänestä ja miten se tulee hiljentää. Olen keskittynyt sisäisen äänen huuteluun etenkin juoksuharrastuksen osalta. Myös moni muu juoksija tunnistaa epäilevän sisäisen äänen, joka kehottaa keskeyttämään tai ainakin hiljentämään, kun alkaa tuntua epämiellyttävältä.

Koska kirjan tarkoitus on tarjota avaimia hyvään elämään, siinä kehotetaan puhumaan itselleen ystävällisesti, olemaan itselleen armollinen ja päästämään irti vääränlaisista uskomuksista, joita ihmisellä saattaa itsestään olla. Karita käy kattavasti läpi myös tunnelukkoja, pelkoja ja niistä eroon pääsemistä sekä myönteistä ajattelua ja sen voimaa.

Lifestyle-osuus tarjoaa työkaluja itsensä johtamiseen, vinkkejä stressin lievittämiseen ja meditaatioharjoituksia. Kirjan kaikissa luvuissa on teemaan sopivia harjoituksia. Niihin voi tarpeen tullen palata myöhemmin, jos ei halua tehdä niitä kirjan lukemisen lomassa. Jotkut harjoitukset ovat aikaa vieviä, kuten esimerkiksi aarrekartan tekeminen (s. 242).

Voimakivistä, niiden hoitamisesta ja auringonvalossa kylvettämisestä luin pienoinen hymynkare suupielissä. Kirjoittajan kanssa olin samaa mieltä esimerkiksi säännöllisen päivärytmin tärkeydestä ja mm. luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta. Nuo asiat ovat omassa elämässäni itsestäänselvyyksiä.

Kirjan kolmas luku keskittyy kehoon. Luvusta löytyy ”check list” niin elämäntavoille kuin ruokavaliolle. Karita kehottaa kehon omien viestien kuuntelemiseen, eikä tarjoa mitään tiettyä ruokavaliota. Hän myös muistuttaa, että liikkumisen on oltava liikkumista kehoa kuunnellen ja vain itseä varten. Helpommin sanottu kuin tehty aikana, jolloin someen on melkein pakko päivittää urheilusuoritukset tai muuten niitä ei ole ollut.

Karitan viesti on, että keho tietää, millaista liikunta ja milloin keho sitä tarvitsee. Jos yhteys omaan kehoon on kadonnut tai sitä ei koskaan ole kunnolla ollutkaan, ovat luvun aiheet tärkeitä. Luku sisältää mm. kaksi erilaista kehotietoisuusharjoitusta.

Itselleni liikunta on ollut erittäin tärkeässä roolissa siinä, että olen oppinut kuuntelemaan kehoni viestejä. Väitän, että juoksuharrastuksen ansiosta tunnen kehoni paremmin. Myös kolme raskautta toivat lisää kehotietoisuutta. Raskauksien myötä opin, miten viisas ihmiskeho on.

Neljännessä kauneutta koskevassa luvussa käydään läpi ihonhoitorutiineja. Itsekin pian 40-vuotiaana pitäisi olla kiinnostuneempi ihonhoidosta, mutta kappale ei sytyttänyt. Se sisälsi myös kyseenalaisia neuvoja, joihin palaan tuonnempana.

Ravinto on pääosassa kirjan viidennessä kappaleessa. Kuten liikunnassakin, myös ruokailussa Karita kehottaa luottamaan intuitioon. Jos ei muita ravintovinkkejä kirjasta nappaa, on ainakin yksi hyvä painaa mieleen: Unohda keinotekoiset ruoankaltaiset asiat. Syö oikeaa ruokaa ja jätä einekset kauppaan.

Ravintoa koskevassa luvussa Karita käy seikkaperäisesti läpi hyvän ruokavalion rakennuspalikat ja paneutuu mm. tunnesyömiseen. Osiossa on myös reseptejä, joista itse aion kokeilla ainakin kookosmaitoon tehtyä kurkumalattea (s. 415).

Mitä hyvä elämä sitten on? Kirjan sivujen mukaan se on ainakin sitä, että elämä on merkityksellistä, ajattelee positiivisesti, on kiitollinen, elää hetkessä, omaa sisäisen rauhan ja säännöllisen elämänrytmin, syö terveellisesti, nukkuu hyvin, liikkuu ja harjoittaa mieltä sekä on aidosti läsnä.

Kirjassa on jonkin verran omaelämäkerrallisuutta, mutta enimmäkseen se sijoittuu self help -kirjojen luokkaan. Teksti kumpuaa kirjoittajan omista kokemuksista, mikä tekee siitä henkilökohtaisen ja helposti lähestyttävän, mutta sisältää myös ongelmia.

Kirjasta puuttuu tietty objektiivisuus ja se menee ajoittain omaan napaan tuijotteluksi. Kaikki eivät käytä Instagramia, osaa englantia (ainakaan kovin hyvin) tai tiedä, mitä ovat NLP tai SWLS-testi.

Instagram mainitaan kirjan sivuilla tiheään, mutta se ei ole kaikilla osa jokapäiväistä elämää. Kirjan sivuja on täytetty aforismeilla, jotka ovat enimmäkseen englanniksi. Aforismit olisi voitu kaikki kääntää suomeksi. Esimerkiksi Hippokrateen sitaatit ovat englanniksi ja Mahatma Gandhin suomeksi. Myöskään mainitsemiani lyhenteitä ei ole avattu, eivätkä ne liiemmin selviä asiayhteydestä.

Se, että omat kokemukset helposti yleistetään ja uskotaan sen auttavan muita, mikä on auttanut itseä, on laajemminkin self help -kirjallisuuden ongelma. Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo arvioidessani kirjaa Hatsolo – Elämä breikkarin silmin.

Sokerin syömistä (etenkin valkoisen sokerin) kannattaa välttää, mutta sokeri ei ole pelkästään pahasta. Kestävyyslajin harrastajana energiankulutukseni on välillä sitä luokkaa, että päivän ruokiin mahtuu myös sokeriherkkuja. Pitkä lenkki helposti tuplaa päivän energiatarpeen.

Suhtauduin skeptisesti myös ”oodiin kollageenille” (s. 333). Kuka tahansa minulle tuleekin väittämään, että suun kautta otettu kollageenijauhe silottaa rypyt naamassa, en usko. Mielestäni kollageenijauheista puhuminen sivukaupalla sotii vastaan kirjan sanomaa puhtaasta ja yksikertaisesta syömisestä. ”Ainoa säännöllinen asia aamuissani on veden juonti ja kollageenin nauttiminen, mutta jos niiden jälkeen en ole nälkäinen, en syö mitään.” (s. 361) Hätkähdin hieman tämän luettuani.

Uskoni kirjan tiedeväittämiin rapisi siinä kohtaa, kun Karita kertoi olevansa valtavan huolestunut sähkömagneettisesta säteilystä (s. 230). Sata sivua eteenpäin ja hän mainostaa nimeltä kotonaan olevia infrapunalämmittimiä ja kertoo, että koko perhe nauttii infrapunasaunasta (s. 324).

Tarkistin vielä Wikipediasta ja tosiaan, sähkömagneettista säteilyä ovat radioaallot, mikroaallot, valo, uv-sätely, röntgensäteily, gammasäteily ja infrapunasäteily. Jos jostain kannattaa olla huolissaan niin gammasäteilystä.

Niin paljon hyvää kuin kirjalla onkin antaa, se kompastuu perusasioissa. Kielipoliisina en voinut myöskään olla huomaamatta tekstiin jääneitä kirjoitusvirheitä ja horjuntaa esimerkiksi siinä, kirjoitetaanko Instagram isolla vai pienellä alkukirjaimella. En myöskään pitänyt tavasta, jossa lauseet päättyivät hymiöön 😦 Se teki tekstistä vaikeasti luettavaa samoin kuin runsas kolmen pisteen käyttö…

Kirjan taitto on ilmava ja ulkoasu raikas. Valokuvia on paljon ja sekaan on heitelty aforismeja kuuluisilta ajattelijoilta ja julkisuuden henkilöiltä. Teksti on pientä, mutta sivut ovat paksuja.

Otin kirjan lomalukemiseksi viikon etelän matkalle. Luin sen muutamassa päivässä. Vaikka listasinkin kirjan puutteita, enkä ollut kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä, kokonaisuudessaan kirja on melenkiintoinen ja se herätti ajatuksia.

Omassa elämässäni moni palikka on kohdillaan tai ainakin tiedän, miten pitäisi liikkua, nukkua tai syödä. Pelkästään jo perheen, lasten ja työn vuoksi elämänrytmi on säännöllinen. Juoksuharrastus tuo riittävästi liikuntaa ja takaa sikeät unet.

Kirja antaa varmasti eniten heille, jotka kaipaavat ”kädestä pitäen” ohjausta siihen, miten syödä, nukkua, lievittää stressiä, liikkua. Yksinkertaisesti, miten elää hyvää elämää. Resepti siihen on lopulta aika helppo.