En aloittanut juoksuharrastusta elämäntapamuutoksen yhteydessä tai laihtuakseni. ”I just felt like running” kuten Forrest Gump totesi. Teki vain mieli juosta. Ei sen kummempaa. Lenkkarit voi milloin vain sitoa jalkaan ja lähteä ulos ovesta. Ei tarvita erikoisia varusteita tai vuorojen varaamista. Mitä nyt pitää ottaa huomioon muun perheen aikataulut.
Monelle juoksu on tullut elämään painonpudotuksen myötä. Juoksu toimii hyvin painonpudotuksen tukena, sillä se kuluttaa paljon kaloreita. Viikonlopun pitkät lenkkini lisäävät päivän energiankulutustani puolella. Maraton vähintään tuplaa päivän energiankulutuksen. Maratonin jälkeen pidän huolta, että syön paljon. Elimistölle on annettava rakennusaineita pienten vaurioiden korjaamiseen ja energiavarastojen täydentämiseen.
Siihen sisältyy myös sudenkuoppa, että juoksu kuluttaa paljon energiaa. Etenkin, jos juoksee painonpudotus mielessä. Juoksulenkin jälkeen on nälkä, mutta ei sovi liioitella syömisen kanssa. Muuten kulutettu energia on pian otettu takaisin.
Kun käyn vajaan tunnin iltalenkillä, kuluu energiaa noin 500 kilokaloria (urheilukellon mukaan). Lasi glögiä ja joulutorttu sisältävät suurin piirtein sen verran energiaa. Pitää syödä, että jaksaa, mutta loputonta herkkujen mättämistä ei juoksijankaan ruokavalio kestä.
Elimistöni toimii enimmän osan ajasta mallikkaasti. Se on olotila, johon olen tottunut: nukun hyvin, jaksan päivät töissä, makeaa ei tee mieli ylettömästi. Sopiva määrä liikuntaa ja ulkoilua auttavat ylläpitämään hyvää olotilaa.
En aina voi vaikuttaa siihen, miten nukun tai mitä ja milloin syön. Joskus tulee syystä tai toisesta unettomia öitä, joiden jälkeen ei jaksa liikkua, tekee mieli makeaa, väsyttää. Kun normaali olotilani on pirteä, tuntuvat tällaiset päivät kamalilta.
Jos syön liikaa, saan fyysisesti huonon olo, joka jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Morkkista omista syömisistäni (tai juomisistani) pyrin välttämään, sillä nautinnot kuuluvat elämään. Mutta ei niistä hyvä olo tule.
Haen tällä takaa sitä, että esimerkiksi juuri liikunnan tuomaa hyvää oloa ei mielellään vaihda vetämättömään olotilaan. Tai sopivan kylläistä oloa sokerilla mässäilyn aiheuttamaa päänsärkyyn ja väsymykseen.
Jos vain mahdollista, käyn treenaamassa aamuisin: aamusali, aamulenkki tai työmatkapyöräily. En kaipaa voivotteluja siitä, että pyöräilen vesisateessa tai laitan kellon soimaan aikaisin, että ehdin käydä kuntosalilla ennen työpäivää. Saan aamutreeneistä energiaa.
Juoksun tuoma hyvä olo johtuu pitkälti kemiallisista yhdisteistä, joista ruotsalainen psykiatri Anders Hansen tietää enemmän kuin minä. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjassaan Aivovoimaa. Mitä niitä nyt oli, dopamiini, serotoniini, endorfiini, oksitosiini… Samat aineet, jotka saavat meidät rakastumaan tai huolehtimaan jälkeläisistä.
Hyvän olon takana on pelkkä kemia, mutta voi sen perässä silti juosta(!). Juoksu ja muu liikunta tuovat mukanaan paljon kaikkea muuta hyvää. Niiden merkitystä ei voi väheksyä. Arjessa jaksaminen yksi tärkeimmistä.
Olen harrastanut juoksua yli seitsemän vuotta ja jollain tasolla kyse on jo elämäntavasta. Juoksu ei ole minulle keino kuluttaa kaloreita tai näännyttää itseäni. Ei liikuntaa liikunnan vuoksi. Harvemmin huvin ja urheilun vuoksi. Enimmäkseen nautinnon vuoksi.
Toivon, että liikunnallisia uudenvuodenlupauksia tekevät löytävät ennen kaikkea hyvän olon, jonka liikunta tuo. Kadonnut vyötärö saattaa kuin huomaamatta löytyä samalla retkellä. Ulkonäkö on ennen pitkää huono motivaattori elämäntapamuutoksessa. Terveys, hyvä olo, jaksaminen, virkeys. Ne motivoivat enemmän ja pidempään. Sillä tavoin liikunnasta voi tulla elämäntapa.
LENKILLÄ 