juoksu

Onneksi on loma, niin ehtii juosta

Juoksuvalmennus saatu blogiyhteistyönä.

Kolme kouluikäistä lastani ovat tämän viikon talvilomalla, joten otin alkuviikon töistä vapaata. Torstaina pitää palata taas toimistolle, mutta vähäinenkin loma tuntuu oikein hyvältä tähän väliin. Olen ehtinyt keskittyä juoksuun, ja sekös on ihan parasta.

Pakkasin lauantaina jälkikasvun autoon ja ajoin omiin lapsuusmaisemiini Suomen länsirannikolle. Täällä on yhtä paljon eli vähän lunta kuin pääkaupunkiseudulla: ei yhtään. Vitsailin äitini kanssa, että pitääkö hakea auringonottotuolit varastosta. Aurinko paistaa ja linnut laulavat.

lumeton helmikuu talvi 2020
Hiihtolomalla on näyttänyt kovin keväiseltä. Kuva tiistailta.

Juoksuvalmentajani Ira Hassinen on yrittänyt mahduttaa ohjelmaani kymmenen kilometrin kisaa. Viime viikonloppuna olisi ollut Vantaalla Aktia maantiejuoksucupin osakilpailu, mutta olin tuolloin matkalla kohti Länsi-Suomea. Niinpä päädyimme siihen, että juoksen oman ”varjokisan” eli reippaamman kympin maalle päästyäni.

Lauantaina jännitti, miten saan itseeni vauhtia, kun olin istunut useamman tunnin autossa. Juoksu on myös mielentila. Pitkillä lenkeillä fiilistelen tunnetta, kun voisi jatkaa ikuisesti eteenpäin. Kun edessä on kovempi veto, pitää laittaa ajatukset syrjään ja vain juosta.

kymmenen kilometrin lenkki sauconyn maastojuoksulenkkarit
Jotain valkoista satoi maahan lauantaina, mutta se suli pian pois.

Mitä lyhyempi matka, sitä kamalampaa. Kymmenen kilometrin raasto maantien laidalla (sain sittenkin oman maantiejuoksuni!) ei tehnyt poikkeusta. Musiikki katkesi kuulokkeista jo alkumatkasta, ja lopun aikaa kuuntelin omaa hengitystäni. Se muuttui tuskallisemmaksi kilometri kilometriltä.

Kello näytti vain vähän yli 25 minuuttia, kun käännyin viiden kilometrin kohdalla. Olin yllättynyt, miten hyvää vauhtia sain pidettyä yllä. Paluumatka oli lievää nousua, ja muutenkin matka alkoi painaa jaloissa. Kymmenen kilometrin kohdalla pysäytin kellon ranteessani, ja se näytti 51:52 minuuttia. Heittämällä vuoden nopein kymppi!

Dennis myrskyn tuhoja
Lauantaina satanut räntä suli pois. Kuva maanantailta.

Kaksi vuotta sitten juoksin kymmenen kilometriä alle 50 minuuttiin. Se ei varmasti olisi mahdotonta nytkään paremmissa olosuhteissa. Lauantaina oli satanut räntää ja tie oli osin jäässä. Juoksin maastojuoksukengillä, jotka eivät ole mitkään pikakiiturit.

Pääsen kokeilemaan kympin kuntoa keväämmällä Helsinki Spring Marathonilla, jossa juoksen kymmenen kilometriä. Tapahtuma on tuttu, sillä juoksin siellä vuonna 2016 ensimmäisen maratonini ja viime vuonna kymmenen kilometriä.

Lue lisää: Kisaraportti: 10 km Helsinki Spring Marathonilla

Lauantain kymmenen kilometriä oli tehoviikon toinen vauhtikestävyystreeni. Sunnuntaina oli palauttavan rauhallisen pitkän lenkin vuoro. Jos lauantain loskainen keli oli haastava, sunnuntain Dennis-myrsky antoi vielä lisää haastetta.

”Et voi valita kisapäivän säätä” on juoksuvalmentaja Ira Hassisen vakiovastaus, jos joku alkaa valittaa huonosta säästä. Se mielessä lähdin sunnuntain pitkälle lenkille. Satoi, tuuli ja jouduin kiertämään isoja vesilammikoita. Juoksin jälleen pitkin maantien laitaa ja toivoin, että toukokuun Helsinki City Marathonilla ei olisi samanlaista keliä.

Sade kasteli vaatteet ja kengät ja pesi ehostuksen kasvoilta. Ohi ajaneiden autojen teki varmasti mieli noukkia minut kyytiinsä, mutta pidin pääni ylhäällä ja juoksin sen näköisenä, että ei haittaa. Oikeasti vähän haittasi, mutta onneksi tällä kertaa sai edetä rauhallista peruskestävyystahtia. Juoksin yhteensä 14 kilometriä, johon kului aikaa 1,5 tuntia.

maratonharjoittelu sade myrsky
Kuvasta ei näy, että vaatteet ovat läpimärät.

Muut olivat lämmittäneet saunan valmiiksi. Miten ihanaa olikaan mennä suoraan saunan lämpöön ja ripustaa vedestä raskaat vaatteet kuivumaan. Etureidet ja käsivarret olivat pitkään kylmät. Istuin parvessa niin kauan, että mistään ei tuntunut enää kylmältä. Saunomisen jälkeen pääsin valmiiseen pöytään syömään. Tämä vasta elämää!

Maanantaina alkoi harjoitusohjelmani toinen peräkkäinen tehoviikko. Vuorossa oli 50 minuutin peruskestävyyslenkki. Peruslenkkien peruslenkki, jollainen on nykykunnossa lähinnä iloista rallattelua. Päätin yhdistää huvin ja hyödyn ja tehdä lenkistä plogging-juoksun.

Plogging tarkoittaa roskajuoksua ja tulee ruotsin sanoista jogging (lenkkeily) ja plocka upp (poimiminen) (lähde: Suomen Latu). Myönnän, että keräsin vain tyhjät pullot ja tölkit. Roskajuoksun idea on kerätä kaikki luontoon kuulumaton roska.

plogging roskajuoksu
Mukana ollut muovipussi täyttyi hyvää vauhtia.

Peruskestävyyslenkkiin sopi hyvin kyykistely ja kumartelu tien laitaan. En tarkkaillut vauhtia tai kertyneitä kilometrejä vaan etenin verkkaista vauhtia ojanpohjia tiiraillen. Sunnuntain myrskystä oli jäljellä enää vieno tuuli. Tuntui huhtikuulta.

Juoksin 51:03 minuuttia. Matkaa kertyi siinä ajassa 7,25 kilometriä. Kolmas peräkkäinen juoksupäivä tuntui jaloissa. Mietin aavikoiden ja vuoristojen läpi taivaltavia ultrajuoksijoita, jotka aamu toisensa jälkeen nousevat ylös, sitovat lenkkarit jalkaansa ja jatkavat taivaltaan. Minusta ei olisi siihen. Lepopäivä kolmannen juoksupäivän jälkeen on tervetullut.

Sain roskajuoksusta saaliiksi pussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Osa oli niin rutussa, että niistä ei voinut lukea viivakoodia. Niistä, jotka kaupan automaatti hyväksyi, sain yhteensä yli neljä euroa rahaa. Yhden roska on toisen aarre.

plogging jogging plocka upp
Yhden roska on toisen aarre.

Juoksen harvoin kolmena päivänä peräkkäin. Olin valmentajalleni Ira Hassiselle ilmoittanut etukäteen, että lomailen lasten hiihtolomalla, jolloin minullakin on aikaa juosta. Sain mitä halusin.

Ira on tehnyt minulle juoksuohjelmia jo reilun vuoden ajan. Viime keväänä harjoittelin Helsinki City Marathonille. Kesän ajan juoksentelin oman fiiliksen mukaan ja totta puhuen mietin, että juoksuohjelman noudattaminen on vaateliasta, kun elämässä on niin paljon muutakin meneillään.

Loppukesästä ja alkusyksystä huomasin taas noudattavani Iran tekemää juoksuohjelmaa. Sillä kertaa harjoittelin Espoon Rantamaratonille. Harjoittelu sujui hyvin, ja paransin maratonin aikaani keväästä yli kymmenellä minuutilla.

Ja taas mennään: nyt kohti neljättä maratonia. En enää edes tiedä, miten saisin itse rytmitettyä harjoitteluni ilman ulkopuolista apua. Ehkä se onnistuisi, sillä olen oppinut paljon harjoittelusta, kun olen juossut valmentajan laatiman ohjelman mukaisesti. Joten tällä mennään ainakin toukokuuhun asti.

dennismyrskyn rippeet
Housut, takki ja juoksuhanskat: CRAFT. Kengät: SAUCONY. Saatu blogin kautta.

Ira Hassinen ottaa uusia valmennettavia ja häneen voi olla yhteydessä sähköpostitse irahassinen@gmail.com . Iralla on tilit myös sosiaalisessa mediassa Instagramissa nimellä @valmentajaira ja Facebookissa Valmentaja Ira. Ota rohkeasti yhteyttä, jos juoksuvalmennus kiinnostaa!

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: