Nastalenkkareiden ostaminen ja käyttö – mitä kannattaa huomioida?

Nykyään nastalenkkarivalikoima on huomattavasti laajempi kuin kahdeksan vuotta sitten, kun ostin ensimmäiset nastalenkkarini. Jos nyt aivan oikein muistan, valitsin kahden eri merkin väliltä. Sen lisäksi, että nastalenkkareita tarjoaa nyt entistä useampi merkki, ne ovat kautta linjan kehittyneet.

Esimerkiksi Icebug, jota merkkiä ensimmäiset nastalenkkarini olivat, on kehittänyt kengän juoksuominaisuuksia. Niistä on tullut enemmän juoksukengän kaltaiset. Oman kokemukseni perusteella pidossa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Juoksin Icebugeilla monta talvea, enkä kaatunut kertaakaan.

Usealla lenkkarimerkillä on omat nastalenkkarinsa, minkä lisäksi on vain nastalenkkareihin erikoistuneita merkkejä. Monella merkillä on lisäksi eri malleja nastalenkkareista. On siis nastalenkkareita ja nastalenkkareita, eikä ole aivan sama, mitkä hyllystä valitsee.

Kuten muutenkin lenkkariostoksilla, nastalenkkarin pitää olla omiin tarpeisiin ja omaan jalkaan sopiva. Icebugit olivat loistavat kengät, mutta viiden-kuuden vuoden käytön jälkeen ne tulivat tiensä päähän. Niin paljon kuin olisin halunnut jatkaa saman merkin käyttöä, se ei onnistunut.

Juoksulenkkarini ovat yleensä kokoa 42-43, jopa 43,5. Oikea koko selviää vain kokeilemalla, ja merkkien välillä on isoja eroavaisuuksia mitoituksessa. Icebugilta ei löytynyt oikeaa kokoa, joten piti vaihtaa merkkiä. Kokeilin Icebugilta myös miesten mallia, mutta siinä oli liian leveä lesti.

Ennen kuin päädyin nykyisiin Sarva Xante -lenkkareihin, minulla oli testissä myös Salomonin nastakengät. Niiden suhteen odotukset olivat korkealla, sillä tykkään Salomonin polkujuoksukengistä: niissä on jalalleni sopivan kapea lesti.

Jäisellä asfaltilla juostessa Salomonien kovuus ja jäykkyys tulivat ilmi. Muutaman testilenkin jälkeen sääreni kipeytyivät, ja palautin kengät liikkeeseen (olin saanut kuukauden vaihto-oikeuden).

Nykyisillä Sarvan kengillä olen juossut kaksi talvea. Viime talvena nastalenkkareille oli tarvetta vain kahdella lenkillä, mutta sitä edeltävänä talvena käytin niitä huomattavasti enemmän. Sarvat ovat kevyet ja niissä on pettämätön pito. Jälkimmäinen onkin nastalenkkareiden tärkein ominaisuus.

Icebug, Salomon, Sarva – kaikilla näillä merkeillä on ollut kengissään pitävät nastat, kun olen niillä juossut. Nastat voivat olla eri merkeillä erilaiset ja niiden asettelu kengänpohjassa poiketa toisistaan. En kuitenkaan näe, että tällä olisi valtavan suurta merkitystä pidon kannalta.

Uskallan juosta nastalenkkareilla vaikka peilijäällä. Vanhat Icebug-lenkkarini kestivät monta talvea, eivätkä nastat irtoilleet tai pito heikentynyt. Sama kokemus on nykyisistä Sarvan lenkkareistani. Niihin voi luottaa liukkailla teillä.

Nastalenkkarit ovat parhaimmillaan, kun maa on kova ja liukas. Lumipöperössä nastalenkkarit eivät pidä, ja silloin paras valinta on maastojuoksukengät. Karkea pohjakuvio pitää parhaiten lumessa. Tavallisilla kesälenkkareilla en lähtisi juoksemaan kummassakaan, sillä useissa kesälenkkareissa on todella sileä pohjakuviointi.

Missään omistamissani nastalenkkareissa ei ole ollut Gore-Tex -kalvoa. Olen pärjännyt hyvin ilman. Jos lenkiltä pääsee suoraan kotiin tai muualle vaihtamaan kuivat sukat ja kengät, ei vedenpitäville kalvoille ole käyttöä. Nastakenkien materiaaleissa on eroja, ja jotkin ovat lähes samanlaisia kuin kesälenkkarit ja joissakin taas on paksumpi päällysmateriaali ja pohja.

Juostessa varpaat eivät palele kovallakaan pakkasella, sillä juoksu laittaa veren kiertämään kehon ääreisosissa asti. Sanon tämän vahvalla kokemuksella, sillä jalkani palelevat muutoin kuin juostessa todella helposti. Talvella käytän paksumpia urheilusukkia, joten sellaiset kannattaa olla nastalenkkareita sovittaessa jalassa, jotta tulee ostettu tarpeeksi isot kengät.

Jos pohdit nastalenkkareiden ostamista, vinkkini on, että osta ne. Kun tiet ovat liukkaat, käytä nastalenkkareitasi – älä säästele. Juokseminen on paljon rennompaa, kun ei tarvitse pelätä kaatumista. Varsinkin veden kastelemalla jäällä kesälenkkareilla on kumossa alta aikayksikön. Parhaimmillaan siinä vain vähän pyrstö tärähtää, mutta pahimmillaan on edessä monen kuukauden juoksutauko. Kuka sellaista haluaisi?

Nastalenkkareiden ansiosta keli ei tule esteeksi lähteä pitkällekään lenkille. Juoksen usein pitkiä lenkkejä aikaisin viikonloppuaamuisin. Kevyenliikenteenväyliä ei useinkaan ole ehditty siinä vaiheessa vielä huoltaa. Nastalenkkarit jalassa ei tarvitse valita reittiä sen mukaan, missä ei ole jäätä, vaan voi mennä minne vain.

Myönnän, että säiden vaihdellessa joutuu usein arpomaan, mitkä kengät ottaa. Mustaa jäätä saattaa muodostua äkistikin, kun ilma illalla viilentyy. Toisaalta päivän lämpö sulattaa nopeasti yöllä jäätyneen tien. Usein pelaan varman päälle ja laitan nastalenkkarit jalkaan. Nastojen rapina sulalla asfaltilla on ärsyttävää, ja siinä tapauksessa pyrin etsimään reittejä, joilla nastoille on tarvetta.

Nastalenkkarit kannattaa ottaa rauhassa käyttöön – aivan kuten muutkin lenkkarit. Sen lisäksi, että ne ovat uudet, nastalenkkarit saattavat muuttaa juoksuasentoa. Kunhan nastalenkkareilla uskaltaa juosta yhtä rennosti kuin kesätossuilla, tämä ongelma yleensä poistuu. Kannattaa myös huomata, että jäinen asfaltti on hyvin kova juoksualusta. Sekin voi oudokseltaan aiheuttaa oireita.

Loppuun vielä bonusvinkki: nastalenkkarit käyvät muuhunkin kuin juoksuun. Niillä voi käydä kävelylenkillä, ne voi laittaa jalkaan, kun hakee postin laatikolta (kuinka moni onkaan kaatunut hakiessaan lehden aamutohveleissaan!?), ja ne jalassa voi tehdä lumitöitä. Ei lipsu!

PS: Älä kävele parketilla tai muulla aralla alustalla nastalenkkareilla. Kerrostalon portaikossa ne ovat liukkaat – ota kaiteesta kiinni tai riisu kengät.