Aloitin seuraajieni kannustamana ja osin myös ideoimana #maskitmaasta -haasteen. Sen tarkoituksena on saada juoksijoita ja muita ulkona liikkujia keräämään pois tienvarsilta sinne kuulumattomat kertakäyttömaskit. Ryhdyin puhumaan haasteesta noin kuukausi sitten ja ilokseni sain huomana, että se huomioitiin viime viikolla jopa kolmessa isossa mediassa: radiossa, netissä ja aikakauslehdessä.
Ensimmäinen maininta oli Radio Suomi Lahden lähetyksessä, jossa Puhdas Päijät-Hämeen puuhanainen Riikka-Liisa Aalto mainitsi #maskitmaasta haasteen. Ohjelmassa Aalto jutusteli toimittajan kanssa yleisesti maskien keräämisestä ja antoi myös ohjeita.

Toisen kerran #maskitmaasta pääsi julkisuuteen, kun Ilta-Sanomat haastatteli roskajuoksun ”äitiä” Roskajuoksijan päiväkirja -nimellä somessa esiintyvää Kaisu Paulantoa. Oma ideani alkaa kerätä maskeja lähti juuri Kaisun esimerkistä. Häneltä sain myös ohjeet, miten maskeja voi turvallisesti kerätä. Yleisin pelko on se, voiko käytetystä maskista saada koronatartunnan. Kysyin asiaa tutulta lääkäriltä, ja hän piti riskiä mitättömän pienenä. Kaisu vakuutti, että roskien kerääjät ovat yleisesti ottaen erittäin tervettä väkeä.
Ilta-Sanomat oli laittanut linkin suoraan tähän blogikirjoitukseeni, mikä arvatenkin sai aikaan pienen yleisöryntäyksen blogiini. Kirjoituksesta voi käydä lukemassa, miten idea sai alkunsa. Sieltä löytyy myös ohjeet maskien oikeaoppiseen keräämiseen. Tärkeintä on olla koskematta maskeihin paljain käsin vaan käyttää käsineitä ja/tai roskapihtejä. Ei saa myöskään pidellä kasvojaan likaisilla käsillä.

Ehkä hienoin viime viikon nostoista valtakunnan mediassa oli, kun Anna-lehti mainitsi #maskitmaasta. Kokonaisen sivun kokoista kuvaa ei voinut olla huomaamatta. Juttu oli vielä hauskasti otsikoitu #maskitmaasta ja puusta. Käytin itse tuota samaa sanontaa Instagramissa, kun julkaisin kuva puuhun astellusta maskista. Sen oli joku jaksanut asetella puuhun kiinni, mutta ei viedä roskikseen.
Julkisuus on tietenkin imartelevaa, mutta tärkeintä on, että asia on huomattu. Kun noukin turkoosinvärisiä kuitukangaspaloja ojien pohjilta, en voi olla ajattelematta, miten rumilta ne siellä näyttävät. Niiden sisältämä muovi ei kuulu luontoon ja maskit aiheuttavat pahimmassa tapauksessa vaaraa eläimille.

Omalla haasteellani yritän herätellä etenkin juoksijoita. Somessa on monia muitakin samanlaisia haasteita, jotka eivät tietenkään missään nimessä kilpaile keskenään. Olen saanut seuraajikseni juoksijoita, joten käytän pientä vaikutusvaltaani heihin. Ainakin jotkut seuraajistani ovat innostuneet roskajuoksusta, ja nyt haaste on noteerattu kolmessa isossa mediassa.
Juoksijat, kuten minä itse, juoksevat jopa kymmeniä kilometrejä yhdellä lenkillä. Siinä ehtii kiertää jo monen tien kautta ja kerätä mukaansa paljon maskeja. En ole laskenut keräämiäni maskeja, mutta yhdellä pitkällä lenkillä sain kaksi hedelmäpussia täyteen. Kun yksi pussi tuli täyteen, laitoin sen bussipysäkin vieressä olleeseen roskikseen, ja kaivoin juoksuliivin taskusta uuden pussin.
Maskeja on juostessa helppo kerätä, sillä ne menevät pieneen tilaan eivätkä paina paljon. Hedelmä- tai leipäpussi kädessä ei hankaloita juoksua. Olen kerännyt maskeja myös kävelylenkeillä, jolloin voi kantaa isompaa muovikassia ja kerätä muutakin kuin maskeja.

Kaikilla lenkeillä en kerää maskeja. Eikä aina tarvitse olla keräämässä. Olen sanonut, että yksikin kerätty maski on yksi vähemmän luonnossa. Pienistä puroista kasvaa iso joki. Lisäksi esimerkillään voi innostaa jonkun muun samaan puuhaan. Yksi seuraajani laittoi viestiä, että hän oli maskeja kerätessään kiinnittänyt kanssakulkijan huomion ja tämä oli luvannut kertoa haasteesta eteenpäin.
Vaikuttaminen usein koetaan siten, että vaikuttaja yrittää saada seuraajiaan ostamaan jonkin tuotteen tai käyttämään jotain palvelua. Teen itsekin tätä, jos koen hyväksi esimerkiksi urheilujuoman, energiageelin tai juomaliivin. Niitä juoksija tarvitsee. Olen ilahtunut, että voin käyttää vaikuttaja-asemaani myös toisenlaiseen vaikuttamiseen. Markkinoinnin termein olen pieni mikrovaikuttaja, mutta kun asia on tarpeeksi tärkeä, voin minäkin viestini kanssa nousta valtakunnan mediaan.